Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tausta (osa 6)

Tilanne kiristyi Euroopassa. Samaan aikaan Japanilaisten 6. A tunkeutui Halhin -Gol-joella Mongolian alueelle. Neuvostoliitolla oli 1936 solmittu avunantosopimus Mongolian kanssa. Kesä-elokuussa 1939 neuvottelujen Saksan vastaisen kolmiliiton rakentamisesta ollessa kiivaim- millaan, Neuvostoliitto siirsi syrjäiselle alueelle kuorma-ja säiliöautoilla tarvittavan kaluston. Kesä-heinäkuun aikana käytiin raja- ja ilmataisteluja. Mongolialaisten ja Neuvostoliittolaisten yleishyökkäys Japanin 6.A:n joukkoja vastaan alkoi 20.8.1939. Japanin 6.A lyötiin lopullisesti 30.8.1939. Yritys muodostaa Hitlerin tueksi itäinen rintama torjuttiin. Kuvassa Zukov keskustelee joukkojen kanssa Halhin Golin rintamalla.

Sota kypsyi kapitalistisen maailman sisällä

Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tausta (osa 6)

Äsken tuli täyteen 80 vuotta Neuvostoliiton ja Hitler-Saksan 23.8.1939 solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen eli ns. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisesta.  Samoin 1.9.2019 tuli 80 vuotta toisen maailmansodan alkamisesta. Niissä kapitalistipiireissä, joiden tavoitteena 30-luvulla oli ohjata Saksa ja Japani hyökkäämään Neuvostoliittoon ja jotka tämän vuoksi jarruttivat Hitlerin vastaisen yhteisrintaman muodostamista, sopimus herätti suurta raivoa.  Neuvostoliitto teki vuosina 1933-1939 suuren diplomaattisen työn luodakseen Hitler-Saksan vastaisen kollektiivisen liiton toisen maailmansodan ehkäisemiseksi.  Silloiset Englannin, Ranskan, USA:n sekä eräiden muiden maiden hallitukset olivat uskomattoman sokeita näkemään, mihin Hitler-Saksa suuntasi maailman kehitystä. Julkisessa propagandassa tapahtumaan liittyvät asiat on tänään käännetty päälaelleen.  Neuvostoliitto leimataan Hitlerin ohella sodan aloittajaksi.  Sota kypsyi kuitenkin kapitalistien tavoitteissa maailman uudelleenjakamiseksi, ottamalla samanaikaisesti hyökkäyksen kohteeksi ja välikappaleeksi Neuvostoliitto, jolla ei ollut mitään yhteistä sodan synnyttäneiden kapitalistivaltojen sisäisten ristiriitojen kanssa.  Tätä asiaa sekä sen merkitystä ymmärretään tänäänkin hyvin huonosti.  Siksi paneuduin tähän kysymykseen moniosaisessa artikkelisarjassani. Viisi ensimmäistä osaa julkaisin jo aiemmin täällä US-blogissa. Tässä osassa käsittelen Neuvostoliiton asemaa Münchenin ”lehmäkauppojen” jälkeen, kun länsivallat olivat luovuttaneet Tšekkoslovakian Hitlerille.

Englanti ja Ranska kuvittelevat olevansa turvassaEnglannissa uskottiin nyt Münchenin lehmäkaupan sekä Englannin ja Saksan hyökkäämättömyysjulistuksen jälkeen Saksan agression suuntautuvan itään. Ranskassa alettiin myös uskoa maan olevan turvassa Hitlerin kanssa 6.12.1938 allekirjoitetun hyökkäämättömyysjulistuksen jälkeen. Englanti ja Ranska tavoittelivat Eurooppaa, jossa neljä vahvaa valtiota yhdessä määräisi maanosan kehityksen. Tässä vaiheessa ei vielä yleisesti tiedetty, että kolme viikkoa Münchenin lehmäkauppojen jälkeen Hitler antoi ohjeet koko Tšekkoslovakian miehityksestä. Samanaikaisesti suunniteltiin Saksan johtaman Suur-Ukrainan perustamista.

Puola yrittää hyötyä tilanteesta

Itävallan valloituksen yhteydessä Puola tuki Hitleriä. Palkkiona tästä se havitteli itselleen Liettuaa. Tämän esti silloin Neuvostoliiton jyrkkä ilmoitus, että Neuvostoliitto ei voi jäädä sivustakatsojaksi, jos Liettuaan hyökätään. Münchenin lehmäkaupan yhteydessä Puola esitti myös uhkavaatimuksen Tšekkoslovakialle Tesinin alueen luovutuksesta. Puolan 30.9.1938 tekemään tiedusteluun auttaako Saksa Puolaa, jos maa joutuu selkkaukseen Neuvostoliiton kanssa, vastasi Saksa hyvin myönteisesti. Heti tämän jälkeen esitti Ribbentrop 24.10.1938 Puolan ja Saksan ongelmien yhteisratkaisua. Esityksen mukaan (1) Danzig yhdistettäisiin Saksaan, (2) Saksan ulkopuolella kulkeva autotie ja rautatie rakennettaisiin Puolalle kuuluvan Pomorzen kautta, (3) Saksan ja Puolan hyökkäämättömyyssopimusta jatketaan 25 vuotta, (4) Maat toimivat yhdessä juutalaisten karkottamiseksi ja ajavat yhteistä politiikkaa Neuvostoliiton suhteen Antikominternsopimuksen pohjalta. Kuitenkin jopa Puolan porvarien ja tilanherrojen taantumushallitus ymmärsi esityksen olevan testi, joka osoittaa, missä määrin Puola on myöntyväinen politiikkaan, joka johtaa maan antautumiseen Saksalle. Neuvottelut päättyivät tuloksetta.

Keväällä 1939 maaliskuun alussa hitleriläiset tekivät päätöksen koko Tšekkoslovakian miehittämisestä, jonka jälkeen Saksan käsissä olisivat Unkari, Romania ja Jugoslavia. Puolan suhteen Hitlerin suunnitelmat muuttuivat. Kun aiemmin oli ollut tarkoitus ottaa Puola mukaan Neuvostoliiton vastaiseen sotaan, niin nyt suunniteltiin Puolan jakoa t. valtausta. Saksan joukot valtasivat koko Tšekkoslovakian 15.-16.3.1939. Münchenin sopimuksen mukaisesti Englanti ja Ranska olivat sitoutuneet takaamaan Tšekkoslovakian uudet rajat. Tässä tilanteessa ne eivät tehneet yhtään mitään Tšekkoslovakian auttamiseksi.

Neuvostoliiton asema vaikea Münchenin jälkeen

Münchenin sopimuksen seurauksena Neuvostoliiton asema muuttui vaikeaksi. Se oli täysin eristetty. Ranskan ja Tšekkoslovakian kanssa tehdyt sopimukset oli mitätöity. Neuvostoliiton politiikalle merkittävän Kansainliiton toiminta kävi olemattomaksi. Neuvostoliiton ulkopolitiikan pääkohdat esiteltiin silloin NKP:n keskuskomitean toimintaselostuksessa puolueen 18. edustajakokoukselle 10.3.1939. Siinä varoitettiin länsivaltoja, että heidän vaarallinen pelinsä saattaa koitua heidän omaksi poliittiseksi tappiokseen. Toimintaselostuksessa painotettiin Neuvostoliiton kannattavan rauhanomaisia ja läheisiä ystävyyssuhteita kaikkiin maihin, jotka vastavuoroisesti noudattavat samanlaisia suhteita Neuvostoliittoon, eivätkä loukkaa maan etuja tai alueellista koskemattomuutta.

18.3.1939 Neuvostoliitto lähetti Saksalle jyrkkäsanaisen nootin, jossa todettiin Saksan toimien olevan väkivaltaisia ja agressiivisia. Siinä neuvostohallitus ilmoitti, ettei voi hyväksyä Tšekkoslovakian liittämistä Saksan valtakuntaan. Pian Münchenin jälkeen Ranska ja Englanti saivat huomata, että Saksa ei tavoitellut pelkästään Neuvostoliiton eristämistä vaan yhtä suuressa määrin Ranskan ja Englannin aseman horjuttamista Euroopan kysymysten ratkaisemisessa. Vuoden 1939 keväällä kävi selväksi että Hitler ei aikonut ollenkaan hyökätä itään vaan ensi kädessä länteen. Chamberlainin ja Daladier’n politiikka, jota he Münchenissä toteuttivat, kärsi täydellisen vararikon.

Englanti ja Ranska näkevät tulleensa petetyiksi

Kevääseen 1939 tullessa Natsien Saksa vahvisti asemiaan Euroopassa nopeaan tahtiin. Hitler ei enää edes peitellyt sitä, että ei aio ollenkaan ottaa huomioon Ranskan ja Englannin näkemyksiä Euroopan asioista päätettäessä. Siinä vaiheessa hitleriläiset olivat jo ottaneet seuraavaksi uhrikseen Puolan. 7.4.1939 Mussoliinin Italia valloitti nopealla iskulla Albanian. Ranska ja Englanti hätääntyivät, koska 15.3.1938 Saksa miehitti Münchenin sopimuksesta piittaamatta Tšekkoslovakian kokonaan ja 22.3.1938 Liettuan Klaipedan. Saksa oli kolmen viikon kuluessa tehnyt kolme agressiota. Ranska ja Englanti tiesivät nyt tulleensa petetyiksi, mutta pyrkivät edelleen sopimukseen Hitlerin kanssa. Pelotellakseen Hitleriä ne antoivat jonkinlaiset turvallisuustakuut Saksan uhkaamille Euroopan pikkuvaltioille. Englannin ja Puolan yhteinen tiedonanto annettiin 6.4.1938 keskinäisestä avunannosta. Ei kuitenkaan ollut selvää, mitä se käytännössä merkitsi. Ranskan hallitus vahvisti olevansa valmis täyttämään Ranskan ja Puolan liittolaissopimuksesta johtuvat velvoitteensa ja antamaan Puolalle apua, jos sen kimppuun hyökätään. 13.4.1938 Englanti myönsi Romanialle ja Kreikalle yksipuoliset turvallisuustakuut. Samana päivänä Ranska antoi samanlaisen julkilausuman yksipuolisista turvallisuustakuista Kreikalle ja Romanialle.

Neuvostoliitto tekee uuden esityksen

Vasta näiden em. tapahtumien jälkeen Englannin hallitus esitti neuvostohallitukselle, että se antaisi Puolalle ja Romanialle samanlaiset yksipuoliset turvallisuustakuut, kuin Englanti ja Ranska olivat myöntäneet Puolalle, Kreikalle ja Romanialle. Tämä esitys pakotti neuvostohallituksen miettimään jälleen kysymystä, millä toimenpiteillä voidaan ehkäistä fasistien uudet agressiot. Oli aivan selvää, että toisen maailmansodan ehkäisemiseksi oli luotava sellainen voimaryhmittymä, jota vastaan Hitler ja Mussoliini eivät lähtisi koettelemaan voimiaan. Englannin Neuvostoliitolle nyt tekemä esitys ei ollenkaan vastannut tällaisia vaatimuksia, eikä luonut minkäänlaista yhteenliittymää hyökkäyssodan estämiseksi. Se ei myöskään edellyttänyt minkäänlaisia sotilaallisia konventioita, joissa sovittaisiin, miten hyökkäyksen sattuessa osapuolet antavat toisilleen ja hyökkäyksen uhrille sotilaallista apua. Kaikilla argumenteilla arvioituna Englannin ehdotus oli hyödytön tilanteessa, jossa yhdessä joudutaan torjumaan hyökkääjää. Neuvostoliitto oli pakotettu hylkäämään Englannin tekemän esityksen.

Neuvostohallitus suhtautui kuitenkin Euroopassa syntyneeseen vaaralliseen tilanteeseen hyvin vakavasti. Vaikka Espanjan, Itävallan, Tšekkoslovakian, Albanian, Klaipedan ym. kohtalo oli osoittanut Ranskan ja Englannin kyvyn reagoida Saksan agressioon täysin olemattomaksi, niin silloisessa kireässä tilanteessa Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton liitto oli ainoa keino lyödä hyökkääjä ja ehkäistä sota Euroopassa. Siksi Neuvostoliitto vastauksena Englannin ehdotukseen valmisteli ja esitti 17.4.1939 vielä yhden esityksen Englannille ja Ranskalle Saksan vastaisen Liiton muodostamiseksi. Sen mukaisesti (1) Ranska, Englanti ja Neuvostoliitto sitoutuvat Saksan agression tapahtuessa antamaan toisilleen sotilaallista apua, (2) Sitoutuvat antamaan kaikkea- myös sotilaallista apua kaikille Itämeren ja Mustan Meren välillä sijaitseville Neuvostoliittoon rajoittuville maille näiden joutuessa agression kohteiksi ja (3) sitoutuvat em. tilanteissa hyvin nopeasti neuvottelemaan keskenään sotilaallisen avun määrästä ja muodoista. Kokonaisuudessaan SNTL:n ehdotukset sisälsivät tarkan suunnitelman tehokkaan Euroopan turvallisuusjärjestelmän luomiseksi.

Paine hyväksyä Neuvostoliiton esitys kasvoi

Englannin ulkopoliittinen komitea käsitteli Neuvostoliiton esitystä. Komiteassa todettiin, että ”poliittiset painotukset ehdotusta vastaan painavat sotilaallista etua enemmän” ja että komitean jäsenet eivät ole taipuvaisia hyväksymään Neuvostoliiton esitystä. Lopullisesti 26.4. Englannin hallitus totesi Neuvostoliiton ehdotukset mahdottomiksi hyväksyä.

Kansainvälinen tilanne kuitenkin huononi nopeaa tahtia. Hitler irtisanoi 28.4.1939 Puolan ja Saksan 1934 allekirjoittaman hyökkäämättömyysjulistuksen sekä 1935 Englannin kanssa allekirjoitetun merisopimuksen. Neuvostoliiton esitys otettiin uudelleen esille Englannin ulkopoliittisessa komiteassa 16.5.1939. Esikuntien päälliköt esittivät silloin muistion, jossa mm. todettiin: ”Mikäli sopimusta Neuvostoliiton kanssa ei solmita, tulee sillä olemaan vakavat sotilaalliset seuraukset.” Katsottiin, että silloin tilanne ajaa Neuvostoliittoa kompromissiin Saksan kanssa. Esikuntien päälliköt kannattivat avunantosopimusta Neuvostoliiton kanssa. Puolustuskomitean kanta säilyi kuitenkin kielteisenä. Sitä perusteltiin myös sillä, että sopimus Neuvostoliiton ja Ranskan kanssa kolmiliitosta estäisi sovittelupolitiikan Saksan kanssa.

Kansainvälinen tilanne kiristyy edelleen

Englannin alahuoneessa syntyi 19.5.1939 ankara riita ja keskustelu. Monet edustajat mm. Churchill arvosteli ankarasti Chamberlainin politiikkaa. Hän korosti, että ilman Neuvostoliittoa tehokas itärintama on mahdoton ja silloin Englannin etujen puolustaminen lännessä on mahdotonta. Hän muistutti, että ”Chamberlain hylkäsi Tšekkoslovakian sekä sen sotilaallisen potentiaalin ja velvoitti Englannin puolustamaan Puolaa ja Romaniaa perehtymättä sopimuksen tekniseen puoleen. Jos nyt vielä hylätään Venäjän apu, niin tilanne ajaa Englannin sodista pahimpaan.” Englannissa huolestuttiin huhuista, joiden mukaan saksalainen kauppavaltuuskunta oli lähdössä Moskovaan. Syvästi huolestuttiin, kun Saksa ja Italia 22.5.1939 solmivat liittosopimuksen t. ”Terässopimuksen”. 23.5.1939 Hitler antoi Wehrmachtin johdolle tehtäväksi sodan tehokkaan valmistelun. Mussoliini puolestaan alkoi valmistella Tunisian ja Algerian kaappaamista Ranskalta. Kaiken tämän johdosta Englanti alkoi taipua ehdotukseen hyväksyä Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton ns. kolmiliitto. Kuitenkin vasta 27.5.1939 Englannin Moskovan lähettiläs Seeds ja Ranskan Moskovan asiainhoitaja Payart ilmoittivat muodollisen suostumuksen hyväksyä Neuvostoliiton ehdotus kolmiliitosta. Tutustuttuaan Ranskan ja Englannin Neuvostoliitolle antamaan vastaukseen, ilmoitti uusi ulkoasiain kansankomissaari Molotov Seeds’lle ja Payart’lle vastauksen herättävän ajatuksen, että maiden hallitukset eivät ole kiinnostuneita sopimuksesta vaan siitä käytävistä keskusteluista.

Ennusmerkit olivat huonot

Kahden rintaman välinen taistelu Englannissa jatkui. Laajat kansalaispiirit kannattivat Saksan vastaisen kolmiliiton muodostamista. Churchill, vaikka olikin ankara sosialismin vastustaja, totesi, että Englannin ainoana pelastuksena on yhteistyö Neuvostoliiton kanssa. Hän kirjoitti, että tähän sopimukseen tulee saada mukaan myös Baltian maat, Liettua, Latvia ja Eesti. Neuvostohallitus kiirehti neuvotteluja ja toimitti 2.6.1939 Englannin ja Ranskan hallituksille sopimus-ehdotuksen tarkan luonnoksen. Siinä edellytettiin kolmen suurvallan tehokasta keskinäisapua hyökkäyksen sattuessa sekä niiden apua Belgialle, Kreikalle, Turkille, Romanialle sekä Baltian maille. Englannin ulkopoliittinen komitea käsitteli luonnosta 5.6.- ja 9.6.1939. Tulokset olivat heikkoja. Komiteassa katsottiin, että Englannin tulee välttää konkreettisia sitoumuksia esimerkiksi Baltian maiden auttamista ja erillisrauhan kieltämistä koskevan kohdan sisällyttämistä sopimukseen. Kuvaavaa oli, että Chamberlain katsoi mahdollisen sopimuksen olevan luonteeltaan ”psykologinen” ja siksi tulisi rajoittua vain lyhyeen sopimukseen. Hän esitti myös, että neuvotteluissa noudatettaisiin ”kovaa linjaa”. Komitean linja tähtäsi jo ennakoivasti esityksen hylkäämiseen.

Japanin hyökkäys estettiin

Tilanne kiristyi Euroopassa. Myös Japani keskitti joukkojaan Mongolian Kansantasavallan alueelle HalhinGol-joelle. Neuvostoliitolla ja Mongolialla oli v. 1936 sovittu avunantosopimus. Tamtsak-Bulak’ssa 120 km Halhin Golilta sijaitsi LVII ErAK:n esikunta. Alueelle 3.6. 1939 lähetetty Zukovin johtama ryhmä saapui esikuntaan 5.6.1939. Selvisi, että kyseessä oli laajempi sotatoimi, jota paikallisten Puna-armeijan- ja Mongolian joukkojen voimin ei kyetty torjumaan. Alueelle pyydettiin vahvennuksina ilmavoimia, kolme jv-divisioonaa, yksi ps-prikaati sekä huomattavasti tykistöä. Halhin-Golilla käytiin 22-26.6.1939 ilmasotaa, jossa neuvostolentäjät olivat voitollisia ja vihollinen menetti 64 konettaan. Japanilaiset siirsivät alueelle jatkuvasti lisävoimia. Vihollinen siirtyi 3.7.1939 Halhin-Gol-joen yli, yllätti Mongolian 6. Rv D:n ja valtasi Bain -Tsaganin vuoren. Tykistön ja ilmavoimien tulella se sidottiin vuorelle. Japanin voimat olivat suuremmat. Niitä vastaan oli asettaa mekanisoituja ja ps-voimia. Taistelu jatkui 5.6.1939 aamuun , jolloin Japanilaiset vetäytyivät.

Alueelle saatiin lisävoimia ja materiaalia. Sen kuljettamiseen rautatieasemalta Halhin-Golille (650 km) tarvittiin 3500 kuormaautoa ja 1400 säiliöautoa. Yksi auto suoritti helteessä1250 km matkan viidessä päivässä. Neuvosto-armeijan ja Mongolian armeijan yhteishyökkäys alkoi 20.8.1939 aamulla. Klo 5.45 tykistö avasi tulen vihollisen ilmatorjuntaa vastaaan. Pommitettavat kohteet merkittiin tykistön savuammuksilla. Viholliskohteisiin avattiin tykistö- ja kranaattituli klo 08.15. Ilmaan nousi uudelleen 250 hävittäjää ja pommikonetta klo 08.30. Tykistötulen suojassa jalkaväen hyökkäys alkoi klo 08.45. Kuuden päivän taistelun jälkeen Japanin 6.A saarrettiin ja tuhottiin lopullisesti 30.6.1939 illalla.

Voitto oli tärkeä. Näin estettiin yritys luoda Hitlerin tueksi itärintama Neuvostoliittoa vastaan.

Heikki Männikkö

Lähdekirjallisuus:
Marsalkka Žukovin muistelmat: WSOY, Porvoo 1970
Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta, Edistys 1975
Ivan Maiski: Kuka auttoi Hitleriä, Edistys Moskova-Petroskoi
Vilnis Sipols, Mihail Harlamov: Toisen maailmansodan aattona, Novosti (APN) Moskova
Pekka Visuri: Saksan kenraali Suomen päämajassa, Docendo Oy 2017
A.J.P.Taylor: Toisen maailmansodan synty, Kirjayhtymä 1962
Riitta Höglund: Toisen maailmansodan taustailmiöt
Sakari Lappi-Seppälä: Haudat Dnjeprin varrella

Kuvateksti kuvaan 1, Zukov Halhin Golissa

Tilanne kiristyi Euroopassa. Samaan aikaan Japanilaisten 6. A tunkeutui Halhin -Gol-joella Mongolian alueelle. Neuvostoliitolla oli 1936 solmittu avunantosopimus Mongolian kanssa. Kesä-elokuussa 1939 neuvottelujen Saksan vastaisen kolmiliiton rakentamisesta ollessa kiivaim- millaan, Neuvostoliitto siirsi syrjäiselle alueelle kuorma-ja säiliöautoilla tarvittavan kaluston. Kesä-heinäkuun aikana käytiin raja- ja ilmataisteluja. Mongolialaisten ja Neuvostoliittolaisten yleishyökkäys Japanin 6.A:n joukkoja vastaan alkoi 20.8.1939. Japanin 6.A lyötiin lopullisesti 30.8.1939. Yritys muodostaa Hitlerin tueksi itäinen rintama torjuttiin. Kuvassa Zukov keskustelee joukkojen kanssa Halhin Golin rintamalla.

 

Kuvateksti kuvaan 2, Natsit ajavat Prahaan

Münchenin sopimuksen jälkeen Chamberlain esitteli Lontoossa Hitlerin allekirjoittamaa asiakirjaa. Sen piti varmistaa rauha meidän aikanamme. Maaliskuussa 1939 Hitleriläiset ylittävät Tšekkoslovakian rajan ja etenivät taistelutta Prahaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu