Marinin hallitus nojaa laumasuojateoriaan ja antaa siksi epidemian laajentua

Monet ovat verranneet Suomen ja Ruotsin malleja: Suomessa on sairastuneita ja kuolleita paljon vähemmän. Nyt tämä ero ollaan tietoisesti poistamassa. Sairastuneiden ja kuolleiden määrän annetaan lisääntyä sen verran mitä teho-osastojen ja ruumishuoneiden kapasiteetti kestää.

Valtioneuvoston taportin mukaan tukahduttaminen ei onnistu ”koska pandemia on globaali, epidemian uudelleenkäynnistymisen uhka olisi kuitenkin pysyvä eikä rajoituksista voitaisi luopua hyvin pitkään aikaan, vaan niitä pitäisi jatkaa jopa vuosien ajan”.

Valtioneuvoston raportista käy selvästi ilmi, että hallitus toimii nyt ns. laumasuojateorian mukaan. Raportin loppuosan skenaariot perustuvat tavoitteeseen saada aikaan laumaimmuniteetti. Sivulla 18 todetaan, että ”haittana epidemian hyvin voimakkaasta hidastumisesta rajoitusten säilyessä on sen huomattava pidentyminen”. Tautiin sairastuneiden määrä oletetaan joka tapauksessa vakioksi. Määrä riippuu vain siitä, milloin laumaimmuniteetti saavutetaan. Taudin leviämistä halutaan siis nopeuttaa ja tähän pyritään siten hallitulla tavalla, että vakavasti sairastuneita ei olisi kerralla liikaa.

Laumasuojateoria ei ole strategia välttää tauti ja sen aiheuttama kärsimys. Koko ”teoria” perustuu väärinkäsitykseen. Kukaan järkevä epidemologi ei puhu ”laumasuojasta” muuten kuin rokotuksen yhteydessä. ”Laumasuojateoria” on lähinnä yritys saada talous toimimaan vuoden sisällä jotenkin normaalisti taudin aiheuttamista kärsimyksistä ja kustannuksista piittaamatta.

Tämä yritys perustuu virhearvioon, joka puolestaan nojaa arvioon siitä, kuinka suuri osa väestöstä on saanut tartunnan huomaamatta. Tosiasiassa ”laumasuojan” saavuttaminen tällä tavalla saattaa kestää vuosia, jopa 10 vuotta. Tämä strategia ei kuulosta hyvältä myöskään moraalisessa mielessä, koska siinä tietoisena tavoitteena on antaa puolen väestöstä sairastua, 15 000 – 45 000 ihmisen kuolla, ja jopa 300 000 tuhannen suomalaisen joutua teho-osastolle tuskallisessa keuhkokuumeessa.

Mitä tästä konkreettisesti seuraa lähiviikkoina ja kuukausina? Kyse on yksinkertaisesta eksponenttilaskennasta, jossa kantaluku on se mitä valtioneuvoston strategiassa kutsutaan tartuttavuusluvuksi. Kun kantaluku on alle yksi, kuten se saattaa olla nyt toukokuun alussa (itse pidän juuri nyt uskottavampana arviona kantalukua 1), niin lähestytään ajan myötä nollaa. Kun kantaluku nousee yli yhden, niin alkaa tapahtua eksponentiaalisista lisääntymistä.

Hallitus toimii sen oletuksen pohjalta, että höllennykset johtavat kantaluvun nousuun tasolle 1,2. Kertoimella 1,2 päästään siihen, että viiden syklin jälkeen päivittäisten tartuntojen määrä on 2.5-kertainen tämänhetkiseen verrattuna. Mahdollisena pidetään myös, että kantaluku nousee 1,5:en. Silloin päivittäisten tartuntojen määrä ehtii jo 7,5-kertaistua viiden syklin kuluessa.

Kuinka pitkä on yksi tartuntasykli? Tätä ei tarkkaan tiedetä, mutta oletetaan vaikka, että se on 10-12 vuorokautta. Jos huonosti käy meillä on jo kesäkuun puolivälissä Suomessa 400-800 vahvistettua uutta tartuntaa päivässä ja teho-osastot alkavat lähestyä täyttä kapasiteettia. Jos käy ”hyvin”, niin samassa vaiheessa ollaan vasta joskus heinäkuussa tai viimeistään elokuun puolella (esimerkiksi lomat kouluista ja päiväkodeista voivat hidastaa leviämistä).

Siinä vaiheessa on pakko turvautua rajoitusten uudelleen kiristämiseen. Kun tilanne pahenee kesän aikana – kuten otaksun – niin on todennäköistä, että esimerkiksi koulut on pakko sulkea uudelleen ennen kuin ne ovat edes ehtineet avautua elokuussa. Hallituspuolueiden suosio laskee nopeasti.

Tähän liittyy myös laajempi poliittinen skenaario lähitulevaisuudesta varsinkin Euroopassa. Kun käy ilmi, että epidemia laajenee ja rajoituksia joudutaan uudelleen kiristämään (ei pelkästään Suomessa, vaan myös monissa muissa EU-maissa), niin poliittiset tapahtumat alkavat vyöryä.

Huonosta taloustilanteesta ja viruspelosta ahdistuneet ihmiset eivät tyydy osaansa vaan alkavat enenevässä määrin arvostella johtoa, kapinoida rajoituksia vastaan ja jopa mellakoida. Tästä on jo nyt merkkejä eri puolilla maailmaa. Samaan aikaan vanhat talousopit ajautuvat umpikujaan. Alkaa uusi eurokriisi – näillä näkymin Italiasta, mutta muitakin mahdollisuuksia on – ja EU:n hajoamisen toinen vaihe käynnistyy. Nationalistiset populistit nousevat uudelleen politikan keskiöön.

Edistykselliset voimat yrittävät vielä viime hetkellä tehdä EU:sta nykyistä toimivampaa ja solidaarisempaa. Onnistuminen ei ole aivan mahdotonta, mutta näyttää varsin epätodennäköiseltä. Pahimmassa tapauksessa EU:n hajoaminen alkaa muistuttaa Jugoslavian hajoamista.

Miten epidemialle tässä skenaariossa käy? Jollei rokotetta tai hyvää lääkitystä saada suhteellisen nopeasti kehitettyä, ja jos virus päästetään tai se pääsee leviämään suhteellisen hallitsemattomasti, niin todennäköisenä tuloksena on ainakin pari-kolme miljoonaa kuollutta pelkästään Euroopassa.

Ehkä se taudin tukahduttaminen olisi sittenkin parempi vaihtoehto? Kannattaisiko edes kokeilla?

Heikki Patomäki

HeikkiPatomki

Maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopistossa ja kansalaisaktivisti. Viimeaikaisia kirjoja suomeksi: "Suomen talouspolitiikan tulevaisuus" (2015) "Eurokriisin anatomia" (uusi pokkaripainos 2013) ja "Tulevaisuuden politiikkaa" (2013), kaikki Into: Helsinki. Lisätietoja: <a href="http://www.patomaki.fi" title="www.patomaki.fi">www.patomaki.fi</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu