Mikä on hallituksen linja? Estäminen vs. tukahduttaminen

On hyvä asia, että koronaviruksen leviäminen on saatu edes jossain määrin kontrolliin, mutta miten tästä eteenpäin? Marinin hallitus on joko selventänyt linjaansa tai muuttanut sitä, tulkinnasta riippuen. Kun hallitus pari viikkoa sitten ilmoitti lieventävänsä nykyisiä rajoituksia, sen ratkaisujen taustalla oli ns. Hetemäen raportin tiedot siitä, miten Suomen koronarajoitukset ovat purreet, millaisia seurauksia niillä on ollut ja mitä epidemian kehittymisestä tiedetään.[1]

Sekä Hetemäen raportin[2] että sen taustatekstien, erityisesti Valtioneuvoston sivuilla julkaistu THL:n esitys[3], nojaavat laumasuojateoriaan sekä oletukseen väistämättömästä toisesta aallosta. Rokotteen avulla laumasuojan saisi aikaan paljon helpommin ja vähemmin kärsimyksin kuin tautia levittämällä, mutta ”tällä hetkellä optimistisimmatkin arviot ovat, että rokotetta todennäköisesti joudutaan odottamaan vuosia, eikä sen onnistuneesta kehittämisestä ole takeita”[4]. Hetemäen raportissa myös todetaan, että ”tapausten lisääntyminen jatkuu, kunnes riittävä osa väestöstä on jo ehtinyt saada tartunnan, jolloin tapausmäärät taas kääntyvät laskuun, koska tartunnalle alttiita ei enää ole tarpeeksi ylläpitämään nopeaa leviämistä”[5]. Epidemian oletetaan olevan flunssien kaltainen eli se hiipuu kesäksi ja palaa syksyllä. ”Epidemian toisen aallon koko on silloin riippuvainen siitä, kuinka suuri osa väestöstä ehti ensimmäisessä aallossa saada infektion. Jos vain pieni osa, toinen aalto on iso.”

Näistä oletuksista ja teorioista raporteissa katsotaan, että nyt on riski, että virus leviää liian hitaasti. Siksi leviämistä pitäisi nopeuttaa. Kun lisäksi talous pitäisi saada toimintaan mahdollisimman pian, laumasuojateorian logiikkaa on käytetty perustelemaan rajoitusten purkamista. Monet kriittiset tutkijat ja poliitikot alkoivat kuitenkin kyseenalaistaa laumasuojateorian mielekkyyttä. Onko tarkoituksena antaa kymmenien tuhansien kuolla ja sadan tuhannen joutua teho-osastolle?

Laajan kritiikin seurauksena pääministeri Marin ja hallitus – osin jopa myös THL – alkoivat nopeasti irtisanoutua laumasuojateoriasta. Perjantaina 15.5. pidetyssä tiedotustilaisuudessa Marin puhui ennemminkin tasapainottelusta ja realismista. Tässä Suomi seuraa monia muita Euroopan maita. ”Avainasemassa kaikissa maissa on tasapainottelu talouden ja terveydensuojelun välillä.”[6] Marin vielä täsmensi, että hallituksen tavoitteena ”on estää viruksen leviämistä yhteiskunnassa”, mutta samalla pian hän myös alkoi puhua tarpeesta varmistaa, että sairaanhoidon kantokyky kestää.[7] Tämä viittaa siihen, että tiedostetaan, että rajoitusten purkaminen tulee lisäämään tartuntoja.

Puheet voivat nyt kuulostaa erilaiselta, mutta käytännön toimenpiteiden tasolla juuri mikään ei näytä muuttuneen niistä suosituksista, mitä Hetemäen ja THL:n raporteissa on esitetty. Raporttien keskeinen pointti on, että viruksen leviämistä pitää jossain määrin nopettaa, kuitenkin pitäen huolta siitä, että teho-hoitopaikkoja (ja ruumishuoneita) on koko ajan riittävästi. Nyt hallitus sanoo, että viruksen leviäminen pitää estää, mutta että tavoitteiden välinen tasapaino edellyttää rajoitusten purkua. Samalla pääministeri korosti perjantaina, että teho-hoitopaikkojen pitää riittää. Samassa asiayhteydessä Marin viittasi myös toiseen aaltoon, joka saattaa tulla syksyllä halusimme tai emme. Jos näiden linjojen välillä on joku ero teoria-tasolla, niin se tulee lähinnä siitä, että Marinin mukaan ei ole varmaa, voiko immuniteettia saada sairastamalla. Käytännön ero voisi kenties tulla siitä, miten rajoitusten purkamisia täsmennetään lähiviikkoina, mutta tämä on toistaiseksi spekulaatiota.

Vallitsevassa ristiriitoja pursuavassa puheessa on vielä yksi lisätaso. ”Hallituksen mielestä epidemia ei saisi tässä maassa levitä.” Tavoitteena ”pitäisi olla, että tautia ei lainkaan olisi.” Mutta, Marin täsmentää, tämän pitäisi olla globaali tavoite. Ei ole realismia, että Suomessa tauti tukahdutettaisiin, mutta muualla ei. Abstraktilla tasolla tämä retoriikka on tuttua politiikan teoriasta. Realisti sanoo, että kannatan jonkun ideaalin – esimerkiksi rauhan tai oikeudenmukaisuuden — toteutumista mutta lisää, että meidän maailmassamme sen toteutuminen ei ole mahdollista, ja siksi moraalinen toiminta edellyttää tosiasiassa ”käsien likaamista” (termi on kotoisin Machiavelliltä).

Puran tätä vyyhteä joiltakin osin auki. Aloitan kiistojen keskiöön nousseesta R-luvusta. Perjantain tiedotustilaisuudessa Marin ilmaisi asian näin: ”Jos R on alle yksi, epidemia hiipuu, jos se on yli yksi, epidemia … äää … voisi lähteä kasvamaan”. Epäröinti ja konditionaali lauseen jälkimmäisen osan kohdalla kertoo, että tämä olisi mieluummin jätetty sanomatta. Ei kuitenkaan ole mitään epävarmuutta sen suhteen, että jos R>1, niin kasvu on eksponentiaalista. Marin lisäsi, että tämä ei ole ainoa asia mitä hallitus kokonaisarvioinnissa katsoo. Johtopäätös on selvä, vaikka sitä ei ääneen sanota. Epidemian eksponentiaalinen laajeneminen katsotaan hyväksyttäväksi.

Myös eksponentiaalisen kasvun toiminnasta saattaa olla jonkinasteista epäselvyyttä. Marin totesi, että jos R nousee tarpeeksi korkeaksi (esim. 1,6 tai 1,8), niin sitten terveydenhoidon kapasiteetti voi joutua koetukselle. Kuitenkin lopputulos riippuu olennaisesti tartuntasyklien määrästä eli ajasta sekä osin myös lähtötasosta. Mikä tahansa pienikin kantaluku kasvaa valtavan suureksi, kunhan potenssi on tarpeeksi korkea. Annan kaksi esimerkkiä:

Esim. 1          Lähtötaso on 40 tehohoidossa (kuten nyt), R=1,2 (mikä on Hetemäen raportin ennakoima taso) ja tartuntasyklejä on 15 –> tehohoidossa yli 600 ihmistä (kapasiteetti ylittynyt).

Esim. 2          Lähtötaso on 100, R=1,5 (Hetemäen ennakoima korkeampi mahdollisuus), ja syklejä on 5 –> tehohoidossa 750 ihmistä (kapasiteetti ylittynyt)

Tieteelliselle realistille kuten minulle tilastoluku R on vain jonkinlainen yritys tavoittaa jotakin siitä, miten kausaaliset mekanismit toimivat. Pitää erottaa toisistaan aktuaalinen tilanne ja todelliset kausaaliset mekanismit, jotka tuottavat vaikutuksia. Nyt viruksen leviämisen mekanismeihin on puututtu voimallisesti ja tuloksena on nykytilanne. Nollaan ei ole pitkä matka. Jos mekanismin toimintaa estäviä rajoitteita puretaan, mekanismi saa vapaammin tuottaa vaikutuksia eli virus leviää nopeammin. Tietenkin toivo voi olla siinä, että joku muu tekijä estää mekanismia toimimasta. VN:n taporteissa ja hallituksen puheissa viitataan aika ajoin kausivaihteluihin, mutta en ole nähnyt mitään evidenssiä siitä, että maissa, joissa on ollut kesä, virus olisi levinnyt hitaammin.

Puheet ”toisesta aallosta” liittyvät olennaisesti tähän kysymykseen. Oletuksena on, että mallit flunssista ym. soveltuvat koronavirukseen, tai että meillä on muita aineistoja, joiden avulla voidaan estimoida viruksen käyttäytymistä. Tässä sorrutaan virhepäättelyyn, jota kriittisessä yhteiskuntateoriassa kutsutaan reifikaatioksi. Reifikaation yksi puoli on siinä, että abstraktiota aletaan pitää konkreettisena ilmiönä, esimerkiksi malli sekoitetaan todellisuuteen. Toinen puoli koskee sitä, miten suljemme pois oman aktiivisen osallistumisemme ilmiöiden tuottamiseen. Voimme vain passiivisesti seurata erilaisia prosesseja pyrkiä hieman manipuloimaan niitä joiltakin pieniltä osin. THL:n edustajien puheet edustavat minulle varsin tyylipuhdasta reifikaatiota, mikä sitten johtaa käytännön ja teorian välisiin ristiriitoihin:

• nyt todetaan, että maaliskuussa tehdyt toimenpiteet ovat vaikuttaneet merkittävästi (THL:n näkökulmasta niiden tehokkuus on ollut suorastaan yllätys)
• toisaalta oletetaan, että toimenpiteiden purkamisella ei ole vaikutusta ja että on olemassa joku ennalta määrätty ”2. aalto”, joka tulee automaattisesti

Totuus on kuitenkin se, että tulevaisuus ei ole vielä kokonaan määräytynyt, ja se mitä me nyt teemme, vaikuttaa olennaisesti tulevaisuuteen. Hallituksen nykyiselle toimintalinjalle on johdonmukainen vaihtoehto: tukahduttaminen. Sen perusteet löytyvät tästä muistiosta.

Heikki Patomäki

VIITTEET

[1] Esim. ”Rajoitusten purkamisen taustalla oleva 80-sivuinen Hetemäen raportti julkistettiin – siitä selviää, että normaalielämään palataan luultavimmin vasta ensi vuonna”, YLE uutiset 4.5.2020, https://yle.fi/uutiset/3-11334827.

[2] ”Koronakriisin vaikutukset ja suunnitelma epidemian hallinnan hybridistrategiaksi”. Exit- ja jälleenrakennustyöryhmän 1. vaiheen raportti, Valtioneuvoston julkaisuja 2020:12,

[3] Salminen, Mika ja Voipio-Pulkki, Liisa-Maria (2020) ”COVID-19 Pandemia-epidemian ja tehohoidon tilanne; epidemiologisista skenaarioista”, THL 29.4.2020, https://valtioneuvosto.fi/documents/10616/22150002/Hallituksen%2Bneuvottelu%2B29.4.2020_THL_STM_yhteisesitys.pdf.

[4] Hetemäen raportti, s.19.

[5] Mt., s.14.

[6] Viite 1.

[7] Koko tiedotustilaisuus on katsottavissa osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-11352814.