Presidentin puhe hämmästyttää

 

PRESIDENTIN PUHE JAKAA MIELIPITEITÄ

 

Tasavallan presidentin puhe valtiopäivien avajaisissa on tulkittavissa – ja myös laajalti tulkittu – kansainvälisten ihmisoikeus- ja pakolaissopimusten ohittamiseksi, tai vähintäänkin niiden kyseenalaistamiseksi. Tällaista ei ole tasavallan presidentiltä ennen kuultu.

 

Eurooppalaiseen oikeus- ja arvomaailmaan kuuluu sopimusten noudattaminen. Sopimuksia tulee tarvittaessa muuttaa, mutta ei niitä loukata. Ne eivät myöskään ole olosuhteista riippuvia.

 

Erityisen hämmästyttävä presidentin puheessa on kohta:

 

Useimpia, ellei lähes kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi. Siitä seuraa, että ei voida tehdä sitä, mitä välttämättä monien mielestä pitäisi tehdä.

 

On väläytetty myös kansainvälisten pakolaissopimusten muuttamista. Se tie on hidas ja tuskin tuottaa ratkaisua akuuttiin tilanteeseen.”

 

Ei tuota muuksi voi ymmärtää, kuin että laillinen sopimus tulisi ohittaa; sen muuttaminen on liian hidasta!

 

Tasavallan presidentti on arvotettu arvojohtaja. Puheen tuo osa on harha-askel kotimaisesta ja eurooppalaisesta arvomaailmasta. Toivottavasti presidentti vielä täsmentää sanomisiaan.

 

Kummalliselta kuulostaa myöskin kohta:

 

Kansainväliset säännökset ovat syntyneet ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Olen varma, että jos kansainvälisissä ja niihin perustuvia kansallisia säädöksiä tehtäsisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi, mutta siti pitäisivät kiinni ihmisoikeuksista ja auttaisivat hädässä olevia.”

 

Presidentin mukaan ”olosuhteet” – eli nähtävästi nyt pakolaisvirta Eurooppaan – olisivat ihmisoikeussopimusten sääntelyn perusta. Näin ei suinkaan ole.

 

Ihmisoikeussopimukset, mukaan luettuna pakolaissopimukset, perustuvat kaikkialla pakolaisten suojelemiseen; eivät pakolaisia vastaanottavien maiden tai maanosien ”olosuhteisiin”. Pakolaisia koskevat omat velvoitteensa.

 

Nykyiset kansainväliset säännökset syntyivät natsien julmuuksien seurauksena. Niiden perustana on YK:n peruskirja (1945) ja YK:n yleismaailmallinen julistus (1948). Euroopan ihmisoikeussopimus on vuodelta 1950. Mitkään näistä eivät perustu ”olosuhteisiin”, vaan yhtäläiseen pakolaisten suojeluun kaikkialla maailmassa.

 

Lähi-Idässä, Aasiassa ja Afrikassa pakolaisvirrat ovat lainehtineet vuosikymmeniä. Kenenkään mieleen ei ole juolahtanut ryhtyä olosuhteista johtuen vaatimaan siellä yleismaailmallisten pakolaissopimusten tiukentamista.

 

Euroopassa syntyi sekasorto, kun pakolaisvirta kääntyikin tänne. Kyse ei ollut lepsuista sopimuksista vaan siitä, ettei niitä noudatettu. YK:n sopimusten lisäksi Schengenin ja Dublinin sopimukset, ja Geneven pakolaissopimus kyllä mahdollistavat pakolaisvirran hallinnan. Hallinta vain puuttui kokonaan.

 

Suomesta on kansainvälisten sopimusten aikana, eli 1945 lähtien, muuttanut noin miljoona ”elintasopakolaista” eri maihin. Eniten Ruotsiin; noin 573 000. Kaikkiaan suomensukuisia on naapurissa nykyään lähes miljoona. Pitäisi varoa, ettei sääntöinnossa lyödä omia nilkkaan.

 

Presidentti Niinistö on uutisten mukaan tuohtuneena kahvikeskusteluissa jäljestäpäin kiistänyt tarkoittaneensa sopimuksista irtautumista. Virallinen puhe kuitenkin levisi sellaisenaan kansainväliseen mediaan ja aiheuttaa arvailuja, mitä Niinistö oikein ajaa takaa. Väittely jatkuu.

 

Tässä jutussa pohdiskellaan vain asian säännöspuolta; pakolaiskysymys sinänsä onkin sitten eri juttunsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu