Ovatko kuntapäättäjät heikoin lenkki arkkitehtuurin historian säilyttämisessä?

Tiedättekö mikä on Suomen ensimmäinen arkkitehdin suunnittelema kunnallinen hallintorakennus? Se on arkkitehti Alvar Aallon opettajan Usko Nyströmin suunnittelema, 1898 valmistunut Pyhäjärven vanha kunnantupa Karkkilassa Uudellamaalla. Arkkitehti Alvar Aalto tunnetaan hyvin, mutta hänen opettajaansa ei niinkään. Usko Nyströmin suunnittelemista rakennuksista tunnetuin on Imatran Valtionhotelli.

Kunnantupa on asemakaavalla suojeltu ja luulisi, että jo pelkästään näistä lähtökohdista rakennuksen merkitys rakennus- ja paikallishistorialle ymmärrettäisiin ja että rakennuksen suojelu, kunnostaminen ja käyttöönotto olisi helppoa, mutta tilanne on täysin päinvastainen.

Kunnantuvan esimerkki ei ole ainutlaatuinen, sillä kautta maan löytyy historiallisesti arvokkaita rakennuksia, joiden säilyttäminen kohtaa vastarintaa.

Ensimmäisen kerran Pyhäjärven vanhan kunnantuvan purkamista esitettiin noin seitsemän vuotta sitten, kun Karkkilan kaupunki lunasti rakennuksen itselleen yksityiseltä omistajalta, jonka aikomuksena oli kunnostaa se alkuperäiseen asuunsa. Kunnantupa oli jo tässä vaiheessa suojeltu SR-2 -merkinnällä kaavaan eli rakennusta ei saa purkaa eikä siirtää.

Koko seitsemän vuoden ajan rakennus on ollut käyttämättömänä ja kaupunki on antanut sen rapistua paikoilleen. Kunnantuvan viereen on vuosien aikana rakennettu koululaajennus ja tekonurmikenttä, joiden ansiosta kulku rakennukselle on käynyt vaivalloiseksi. Alueen kokonaisuunnittelusta on kieltäydytty, sillä asioiden valmistelussa on haluttu nähdä kenttä, koulu ja kunnantupa toisiinsa liittymättöminä irrallisina erillisprojekteina.

Joukko paikallisia yhdistyksiä ja asukkaita haluaa säilyttää rakennuksen ja siksi he ovat tehneet kaupungille vetoomuksia ja kuntalaisaloitteita. Aktiivit ovat laatineet kunnantuvasta kunnostus- ja rahoitussuunnitelman, jonka mukaan rakennus ennallistettaisiin alkuperäiseen asuunsa yhdistysten työllä ja niiden hankkimalla rahoituksella.

Vuonna 2015 tehty suunnitelma ei ole kelvannut kaupungille. Sitä ole otettu käsittelyyn millään tavalla, vaan se on systemaattisesti ohitettu kaikissa virallisissa keskusteluissa, vaikka aktiivit ovat useaan otteeseen lupautuneet ottamaan rakennuksen kunnostusprojektin ja tulevan ylläpidon hoitaakseen.

Kaupungin asennetta kuvaa hyvin se, että marraskuun alussa kaupunginhallitus hyväksyi kunnantuvan toimintasuunnitelman, jossa yhtenä vaihtoehtona on suojellun rakennuksen myynti energiajätteeksi.

Suojelupäätöstä on tarmokkaasti yritetty purkaa selityksiä säästämättä. ELY-keskus ehti jo myöntää poikkeamisluvan kaavan suojelumerkinnästä, jotta rakennus voitaisiin purkaa, mutta Helsingin hallinto-oikeus kumosi päätöksen, sillä poikkeamislupaa ei oltu haettu kaikilta osin totuudenmukaisin perustein.

Pyhäjärven vanha kunnantupa on vain yksi esimerkki Suomen historiallisesti merkittävän rakennuskannan uhanalaisuudesta. Uhkana ei ole ainoastaan se, että suojelu maksaa ja maksajia on vähän, vaan se että kuntapäättäjillä ei ole maankäyttö- ja rakennuslain eikä  rakennus- ja kulttuurihistorian asiantuntemusta, eikä heiltä aina löydy edes ymmärrystä kuunnella alan asiantuntijoita. Kritiikitön luottamus viranhaltijoiden erehtymättömyyteen on myös vaarallista. Asiaa pontevasti ajava viranhaltija voi junailla kaiken oman mielensä mukaan.

Rakennusperinnön säilyttäminen voi tällaisissa tapauksissa jäädä yksinomaan aktiivisten kuntalaisten ja yhdistysten harteille. Toisaalta on hienoa, jos sellaista väkeä löytyy, mutta toisaalta on todella surullista jos suojelupäätösten noudattaminen ja kunnallisen päätöksenteon lainmukaisuus on kiinni asukkaista eikä kunnallisista päätöksentekijöistä.

Aiheesta on valmistunut tänä vuonna Anne Virtasen tekemä pro gradu -tutkielma, joka löytyy tästä linkistä.

heikkisavola

kirja-alan monitoimikone: kustantaja (Robustos), toimittaja, luovan kirjoittamisen ohjaaja, kirjallisuusterapiaohjaaja

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu