Mistä rahat koronalaskuun ja laskuihin vuosina tulevina?

Julkiseen keskusteluun nousi ainakin hetkeksi aikaa vastakkain koronakriisin aiheuttamat kustannukset sekä HX- eli Suomen hävittäjähankkeen hinta. MTV Uutisten toimittaja kirjoitti viisaasti olemaan päätymättä kuvitelmaan, että korona olisi vapauttava tuomio muista mahdollisista uhista.

Koronakriisin hinta Suomelle tulee olemaan mittava. Poliitikot puhuvat mielellään ’valtiontalouden sopeutustarpeesta’, joka selkokielisenä versiona tarkoittaa kulujen karsimista eli leikkauksia. Jo ennen koronaa valtiontalouden vuosittaiset menot ylittivät tulot tyypillisesti viidestä kymmeneen miljardilla, joka suoraan kertoi sopeutustarpeen vähimmäissuuruuden. Nyt tulojen edelleen ehtyessä edelleen voi reilusti puhua jo 10 – 20 miljardin suuruusluokassa olevasta leikkaustarpeesta. Suuruusluokasta saa käsityksen, kun muistaa Suomen terveydenhuollon menojen olevan vuosittain hieman yli 20 miljardia.

 

 

Valtiontalous on siitä kiitollinen laji, että vertaukset sen suhteen voi tietyin rajauksin palauttaa yksityistalouden tasolle. Esimerkiksi pelkästään perheenäidin kontolle jäävä tulonhankinta ja arjen pyörittäminen johtaa lopulta toiminnan loppumiseen ja perheen hajoamiseen, kun toimettoman isännän ja kasvaneen lapsikatraan myötä reen vetäminen käy äidille viimein liian raskaaksi. Valitettavasti viittaan edellisellä tosielämässä toteutuneeseen tapaukseen.

Suomessa reenvetäjiä on yhteiskunnallisen kehityksen myötä ollut viime vuosina yhä vähemmän ja reen kyytiin nousseita sitä vastoin enemmän. Vaikka asia on monilta osin vähemmän yksiselitteinen, on reenvetäjät ymmärrettävä laajasti kaikkien kutakuinkin järjellisessä työssä olevien sekä niin taloudellista kuin henkistä lisäarvoa tuottavaan toimintaan riittävän lyhyellä aikajänteellä päätyvien henkilöiden kuten opiskelijoiden (ehkä ainakin suurimman osan heistä) muodossa.

Edellä viittaamani esimerkin isäntä oli kuluja aiheuttaneella toiminnallaan (toiminna syihin tässä kajoamatta) reen painoa jatkuvasti lisännyt perässä vedettävä. Lyhyellä, lapsuuden pituisella aikavälillä sitä toki olivat myös perheen lapset, vaikka heistä poikkeuksellisen varhain äitinsä esimerkin mukaisesti ja äitiään auttaa halunneita työteliäitä ihmisiä kasvoi.

 

 

Suomessa on tunnetun avokätinen sosiaaliturva. Vastaväittäjät usein huomauttavat Euroopan Unionin Suomelle antamasta moitteesta perusturvan tasoon liittyen, mutta jättävät samassa yhteydessä huomiotta muun sosiaaliturvajärjestelmämme koko laajuudessaan. Valtaosa järjestelmämme kustannuksista muodostuu ansiosidonnaisjärjestelmästämme, joka – toisin kuin moni luulee – kustannetaan valtaosin eli 95 prosenttisesti verojen j muiden veroluontoisten maksujen kautta. Ei siis ammattiliittojen ja niiden kassojen jäsenmaksujen kautta, joille jää ainoastaan viiden prosentin kustannusosuus.

Vähemmän yllättäen kassat ja ammattiliitot eivät halua pitää suurempaa meteliä tästä ansiosidonnaiseen liittyvästä yksityiskohdasta – sen verran hyvästä veronmaksajien kukkarolla tapahtuvasta vakuutusbisneksestä on kyse. Kukapa nyt ei hyvänä bisnestä pitäisi, jossa vastataan vain murto-osasta kustannuksista, mutta korjataan hyöty täysimääräisenä.

Uskon jokaisen suomalaisen työikäisen tuntevan tai tietävän vähintään yhden ansiosidonnaisen varassa pidempään tai lyhyemmän aikaa eläneen henkilön. Omat tietämäni esimerkit eivät ole sieltä mairittelevimmasta päästä – sellaiseksi kun ei voi lukea talvikuukausiksi Dominikaaniseen ansiosidonnaisrahoituksella surffaamaan lähtenyttä ja kesäksi Suomeen järjestelyllä tutun rakennusalan yrittäjän kanssa töihin palannutta kaveria, jotta etuuden saamisen ehdot eivät katkenneet. Tai poikkeuksellisen kovapalkkaisesta työstä muhkean erorahan saamisen jälkeen kahden vuoden ansiosidonnaiselle ja niin ikään harrastustoimintansa pariin siirtynyttä henkilöä.

Ansiosidonnaisjärjestelmän suorat kustannukset ovat reilun kahden miljardin euron (2 mrd. €) suuruusluokassa. Lukema ei kuitenkaan kata sen epäsuoria tai erilaisten valtiontalouden dynaamisten vaikutusten muodossa tulevia kustannuksia. Jokainen kuusi kuukautta tai pari vuotta ansiosidonnaisella toipuva henkilö voisi olla yhteiskunnalle lisäarvoa tuottavassa toisessa työssä tai muussa toiminnassa sen kuuden kuukauden tai kahden vuoden ajan. Tai edes osan siitä ajasta. Tämä lisäarvo jää yhteiskuntaan nykyisellään tuottamatta, ja sille tulee laskea hinta kun järjestelmän kokonaiskustannuksia arvioidaan.

Etenkin juuri ansiosidonnaisjärjestelmän yhteydessä puhutaan usein moraalikadosta, jota se eittämättä aiheuttaa. Mitä useampi valitsee henkilökohtaisen kannattavuuslaskennan ja etusijatarkastelun jälkeen sosiaaliturvan varaan jäämisen töihin menemisen sijasta, sitä useampi on moraalikadon infektoima. Sitä useampi päätyy osaoptimoimaan omaa etuaan yhteiskunnan eli muiden veronmaksajien kustannuksella. Sitä useampi siirtyy rekeen vedettäväksi. Nämä ovat samalla esimerkkejä mainituista dynaamisista, lisäkuluja aiheuttavista vaikutuksista valtiontalouteen. Ruotsissa sosiaaliturvakeskusteluun muotikäsitteeksi tullut ’sosiaalinen vastuu’ onkin nykyisellään muuttunut paljolti sosiaaliseksi vastuuttomuudeksi.

En ihmettelisi ollenkaan, mikäli edellä viitatut seikat huomioivan, onnistuneen kansantalouden mikrosimulaation tuloksena saataisiin ansiosidonnaisjärjestelmällemme lähes HX-hankkeemme budjetin suuruusluokassa (7-10 mrd. €) oleva hinta. Tällaista simulaatiota on käytännössä lähes mahdoton riittävän tarkasti rakentaa, mutta onneksi aina voimme tehdä haluamiamme muutoksia käytäntöihin, ja jälkikäteen, esimerkiksi viiden vuoden jänteellä arvioida, kuinka paljon viivan alle rahaa enemmän jäi.

 

 

Menoleikkaukset tulevat suomalaisille ennen pitkää kohdattavaksi. Onko toteuttaja jokin vaalien jälkeen rakennettava oma hallituksemme vaiko Euroopan Unioni ja/tai Kansainvälinen Valuuttarahasto, jää nähtäväksi. Kulujen karsimiset ovat kuitenkin huomattavasti totisempaa touhua kuin vaikkapa jalkapallon Veikkausliigan jokakesäiset karsinnat. Kirjavat mielipiteet esiintyvät voimakkaina äänenpainoina sen suhteen, mistä tulee karsia ja mitkä erät taas tulisi jättää karsimisten ulkopuolelle.

Suuri kuluerä, joka aiheuttaa useita negatiivisia seurannaisvaikutuksia valtiontalouteen on helposti perusteltavissa karsimisen kohteeksi. Edelleenkin meillä tulee olla varaa kustantaa esimerkiksi eri tavoin ja oikeista syistä vammautuneiden henkilöiden elämä ja elämisen kustannukset, ainakin kohtuullisessa määrin. Varaa meillä on – ainakin toistaiseksi – myös Euroopan Unionilta huomautuksen saaneeseen perusturvaamme, jopa jonkin verran korotettuun sellaiseen. Asennevammaisuuden rahoittamiseen varaa ei kuitenkaan enää ole, eikä sellaista muutoinkaan rahoittaa tule.

Muita haitallisia vaikutuksia sisältäviä ja kustannuksiltaan mittavia eriä ovat etenkin ne ongelmalliset maataloustuet joita maksetaan mitään tuottamattomasta näennäisviljelystä, asumisperusteinen asumistukijärjestelmämme sekä nykymuotoisen maahanmuuton kustannukset. Viimeksi mainittuun liittyen huomattavan suuri osa viime vuosina maahan tulleista muuttajista kun on siirtynyt suoraan rekikuormaan. Paljon odottamani Kela-palveluiden, ainakin etuisuuksien laskennan tietoteknistyminen algoritmeilla hoidettaviksi toisi Kela-hallintoon mittavat säästöt, ellei niitä suoraan siirretä(..) hallinnon keskiportaan uusien työntekijöiden palkkauksiin.

 

 

Pienistä ja myös suuremmista puroista muodostuu iso virta. Palvelukseemme täysipäiväisesti palkattujen, minimissään 6500 euroa kuukaudessa ansaitsevien kansanedustajien tehtävänä – ainakin teoriassa – on muodostaa tuo säästöjen virta. Tavoitteeksi tulisi nähdäkseni asettaa vähintään 15 miljardin leikkaukset kuluihin, joka tapauksessa enemmän kuin vuosittainen valtiontalouden alijäämä summana koronakriisin jälkeisinä vuosina on.

Kulukuurin jälkeen voisimme taas hieman vapaammalla hapella puhua siitä, mihin oikeasti tähdellisiin ja tarpeellisiin kohteisiin kuten hoitajien palkkauksiin meillä rahaa riittää lisää kohdennettavaksi.

heikkitoivonen

Pian viidettäkymmenettään etenemään lähtevä energiatekniikan DI, jonka intohimoina ovat entropian ja hämmennyksen vähentäminen yhteiskunnissa sekä mustikkasoppa ja kirnupiimävelli.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu