Kohden loppua Moraalimme ja Eettisyytemme nimissä

Vaikkakin tässä toisia lajeja kohtaan – lukuun ottamatta lemmikkejä(nne) – olemme tunnekylminä, likinäköisinä (epäonnistuneena lajina) olentoina hyvää vauhtia lakoon kaatamassa koko maapallon eläinkuntaa, kumminkin löytyy meistä kaiken sanomattoman mittavan pahuuden alta jonkin verran empatiaa, korkeita moraalisia ja eettisiäkin arvoja. Näin pienen tarkoin valitsemiemme toisten lajien suhteen. Oman lajien edustajienkin kohdalla pätevät likinäköisyyden säännöt: ensin riistämme itsellemme etäisten maiden luonnonvarat, orjuutamme ja pakotamme näiden maiden maanviljelijät viljelemään meille elämän kannalta toissijaisia, nautintoa tuottavia tuotteita sen sijaan että he voisivat tuottaa peltotilkuillansa ravintoa itsellensä suoraan hankkimatta sitä yksityisyritysten ahneudenmarkkinoilta niillä vähäisillä ropoilla, joita ylikansalliset yritykset heille toissijaisten herkkujemme, kaakaon, kahvin, vaikkapa tupakan viljelystä ovat maksaneet. 

   Mutta tämä lajisolidaarinen, suurimmilta osin pieneen ihmisjoukkoon kohdistuva empatiamme, välittämisemme on ihmiskunnan jatkuvuuden kannalta ydinongelma (pinnallistuminen toki siinä rinnalla kauniisti keikistelee; meitä ihmisiä voisi elellä vaikka 15 miljardia samanaikaisesti täällä, jos emme olisi median, mainostoimistojen aivopesun vuoksi kehittyneet tällaisiksi kulutusroboteiksi ilman mitään ymmärrystä elämämme todellisesta tavoitteesta.) 

   Pidämme yllä elämää, jota joiltain katsantokannoilta ei pitäisi ylläpitää. Muistan luontodokumentin, jossa lintu sai jälkeläisiä. Siinä joukossa oli joku heikko yksilö – emo nappasi tämän nokkaansa ja heitti sen pesänsä laitamille, jossa toisen lajin edustajat kärsivällisesti odottelivat, josko saisivat itselleen helpon lounaan. Meiltä puuttuu täysin tällainen luonnollinen heikkojen yksilöiden karsinta. Tästä syystä lajimme on heikko ja edelleen heikkenee. Lähdetään liikkeelle vähemmän kritiikkiä aiheuttavasta, kestävämmästä ajatuksesta: miksi me ylläpidämme sellaista elämää, joka ei välitä itsestään, toisista tai yhteiskuntamme säännöistä; sellaista, joka ihan tieten tahtoen tekee kaikkea pahaa, rikkoo sitä erittäin heikkoa harmoniaa, jonka turvin yhteiskuntamme toimii? Toistan: me heikkenemme tällaisen paapomisen vuoksi lajina. Sitä helposti ajattelee juurikin lajisolidaarisista ja myös henkisistä, moraalisista ja eettisistä syistä, että kaiken elämän pitää saada olla ja elellä, ja raa´an karkeasti todeten ”jokaisella elämällä on itseisarvo”, kuten aina runoilemme tuotantoeläimistä, joiden kohdalla tämä sananparsi sellaiseksi vain jääkin, käytäntö on verisempää, kaikin puolin äärimmäisen julmaa. 

   Niin, siis miksi kulutamme aika- ja talousresurssejamme tällaiseen lajia heikentävään ihmiskatraaseen (mm. vankiloiden rakentamisen ja sinne palkattavan henkilökunnan muodossa (jotka hekin haaskaavat elämäänsä sellaisessa ympäristössä, joka todellakaan ei edesauta heidän henkistä kasvuaan vaan kylmentää ja kovettaa ihmisen, kuten on laita poliisienkin.) 

   Jatkaen luonnonvalinnan tiellä. On toki hienoa, että lääketiede, erilaiset hoitomuodot ja lääkkeet kehittyvät, mutta tässäkin löytyy se evolutiivinen näkökulma, jota me ihmiset emme millään kykene hyväksymään, ajatteluumme tai käytäntöön ottamaan. Tällaisenaan (kulutusrobotteina) meitä on paljon, liikaa. Suuri osa varmaankin meistä köllöttelisi jo mullan alla ilman lääketieteen apua, minäkin. Entä sitten kun, olettaen että joudumme jatkamaan elämäämme täällä maapallolla satoja vuosia, mitä sitten kun kaikki sairaudet kyetään hoitamaan ja telomeeriterapia (uusi termi?) takaavat jokaiselle, jos nyt ei ikuista, niin ainakin sadoissa vuosissa mitattavan eliniän? Emmekä tietenkään vielä tässäkään vaiheessa ole kyenneet laatimaan säännöstöä, jolla heikot ja haitalliset yksilöt karsitaan järjestelmästä (jälkimmäisten osalta eristetty saarikin kävisi), ja armokuolemakin on edelleen laajasti kielletty. (Ja kaikin puolin haitalliset elinkeinotkin ovat edelleen sallittuja, tietty: turkistarhaus, kilpaurheilu.)

   Kymmeniä miljardeja yksilöitä, iso osa heistä heikkoja, pahoja, haitallisia ja loput pinnallisia kulutusrobotteja jotain energiajuomaa velttoina, mutta tärkeinä latkimassa, niin kotona, kadunkulmalla kuin perintöpuutarhassa – tuskinpa töissä. Sitä älypuhelinta unohtamatta. Kulttuurimme on jo nyt täysin rappeutunut; meillä ovat kaiken maailman rap-tähdet listaykkösinä eikä edes korkeakulttuurin maailmassa ole mahdollista luoda mitään uutta. Tämä on sikäli valitettavaa, että kollektiiviseen muistiimme on kertynyt valtava määrä tietoa, joka edesauttaa erilaisten taitojen ja tiedon ilmenemisen, manifestoitumisen, ja opettelu on Youtuben ym. ansiosta todella helppoa. Mutta kun kaikki on tehty, ei auta. Jos nyt emme huomioonota mikroasteikkoja, niin eihän soittimesta löydy kuin 12 perusääntä, muut ovat oktaaveja, niin tajuaahan jokainen, että se raja uuden luomisessa todellakin tulee jossain kohtaa eteen. Se on jo tullut. Ja on niitä maisematauluja mielestäni jo riittävästi maalailtu. Mitä sitten kun monikymmenkertainen joukko ”taiteilijoita” häärää tällä jo nyt loppuunsaatetulla sektorilla, luoden täysin pinnallista roskaa (ei pinnallinen kulutusrobotti voi mitään korkeaa, ylevöittävää sisältöä aikaansaada), ja vieläpä koneiden avulla?

Onneksi en ole vuosikymmenien päästä enää täällä tätä kaaosta katsomassa. 

   Ketä sitten pitäisi ihmiskunnan arvokkuuden, vahvuuden edistämisen nimissä, ennen kaikkea jatkumisen (tai no; mitä arvoa on rappeutuneella lajilla) tähden poistaa. Minä lähtisin sittenkin karsimaan talousmaailman hahmoista, ahneista ihmisistä ja näiden vanavedessä kulkevista. Olisi hienoa nähdä mihin suuntaan lähtisimme lajina kehittymään, kun mainonnan kyllästämä järjestelmä katoaisi, saisimme rauhan siltä saatanalliselta pommitukselta, ja alkaisimme näin kääntymään ajattelussamme ja toiminnassamme enemmän ”sisäänpäin”. Tämä olisi ainoa tie tästä totaalisesta umpikujasta, jossa nyt olemme, mutta tiedän; mitään tällaista kaunista havahtumista ei tule ihminen näkemään ennen kuin luonto näyttää meille paikkamme. Tämän paikannäytönhän olemme jo tilanneetkin. Kaikenlaiset ilmastonmuutoskieltäjät, tiedeuskovaiset vain sokeina (hahaa, jälleen saan ihmiseen olennaisesti liitettävää adjektiivia ”likinäköisinä” käyttää) vain ajavat ja kiihdyttävät tilatun näytöksen saapumista. Toki siitä on jo etiäinen maailmaamme saapunut, mutta sitä ei mainittujen sovi tunnustaa, koska tällöin joutuisivat he myöntämään itse olleensa sen suurimpia toimeksiantajia sekä oman toimintansa kautta että ”valistaessaan” muita samaan likinäköiseen ja itsekkääseen toimintaan. Ihmiset hukkuvat, myrskyaallot alati laajemmilla aluilla pauhaavat, ”mitä sitten koska taloni on kukkulalle rakennettu ja perintölakeja ei ole järkevöitetty.”

   Miten edistynyt ihminen kykenee karsimaan heikkoja tai haitallisia yksilöitä. Ei mitenkään. Emme me tietenkään voi ihmisiä surmata, emme edes saarille karkottaa. Myös geeneistä kumpuava oikeus lisääntyä – no matter what – ajaa nykymenon jatkumisen agendaa. 

   Tässä sitä ollaan. Tulemme myös jatkossa olemaan. Niiden ulkonäön perusteella valikoitujen lemmikkien(-nne), (lue:vankienne), tuotantoeläintemme ja lukemattomien rappeuttamme edistävien tekijöiden loassa.