Lemmikkien pitomme eettiset ja moraaliset ongelmat

 Juttu oli maanantain 5.10.2020 Kalevassa, siitä kopio yllä. Aihe on pieni sivujuonne ajattelussani, mutta koska tästä ei juurikaan keskustella, laitoin sen tännekin. Ja alla ihan ihka-aito tekstiversio:


Tämä on aihe, josta jatkokautta hamuavat poliitikot, siksi haluavat, kaikkia mielistelemään pyrkivät, lopultakin mitäänsanomattomat viikkolehdet, verorahoilla järjestetty tiedonvälityksemme (Herätys, Yle – tässäkin asiassa!) ja jopa eläinten hyvinvointia edistävät tahot ovat vaitonaisia.

   Kiistämätön lähtökohta: meillä ei ole mitään oikeutta pitää ainoatakaan toisen lajin edustajaa elämänsä ajan ahtaissa oloissa vailla mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. Muutama tätä tukeva seikka: On eettismoraalisesti ongelmallista ruokkia jotakin valitsemaamme mielitiettylajia toisilla alempiarvoisiksi katsomillamme lajeilla  – valikoivaa eläinrakkautta, etten sanoisi. Ken elää harhatiedossa, että lemmikkiemme ravinto koostuu teurasjätteistä ”sivuvirroista” (äärimmäisen loukkaava termi toisista lajeista!) voisi huomioida, että ulkomailla on laitoksia, joissa eläimiä systemaattisesti murhataan lemmikkiemme ravinnoksi ja sieltä ulkomailtahan sitä ravintoa tänne kiikutetaan – tämä toiminta on siis ilmastonkin kannalta täysin kestämättömällä pohjalla – siitä vaan joku tilastotieteilijä laskemaan paljonko päästöjä eläintenravinnon (ja oheistuotteiden) globaali kuskailu aiheuttaa.

   Ne alati kasvavat resurssit, joita lemmikkeihimme kohdistamme voisi viisaamminkin kohdentaa; tässä tulee selkeästi esille ihmisen ajattelun ja välittämisen olematon mittakaava, jota vielä mainostoimistot ovat vuosikymmenet ”oikeana tapana elää” vahvistaneet: se ihana karvapallero on ”hän” ja ihmiset jossakin silmänkantamattomissa ovat ”niitä”. Nythän mainonnassa ollaan jo tasolla, jossa jopa autokin on ”hän”.

   Usein kuulee todettavan, että lemmikkejä hankitaan, koska kanssaihmisten seura ei viehätä tai sitä ei ole ”saatavilla” Pitäisikö ihmisen muuttaa käytöstään sellaiseksi, ettei näin olisi ja sen yksinäisyyteen heitetyn vanhuksen pitäisi miettiä toisenkin kerran onko jälkeläisensä näin hänet hyljätessään oikea kohde mahdolliselle perinnölle.

   Näitä epäkohtia riittäisi lukemattomia, ohessa vielä muutama: Koiranpito kerrostalossa on myös naapurien kannalta ongelma; ihminen on ehdollistuva olento ja kun se kerran kuulee – saa siten tietää naapurissa olevan mahdollisesti haukkuva ja yksinäisyyttään uliseva eläin, joutuu se elämään alati jännityksessä sen suhteen milloin meluaminen alkaa ja kauanko se sillä erää kestää – minuutin vai koko päivän. Koiran”omistaja”, huomioi etä- ja vuorotyöläiset, jotka kaipaavat unta tai työrauhaa päivisin. Niinikään ihmiset hankkivat itselleen isompia kulkuneuvoja ihan vaan voidakseen kuljetella rakastaan mukanaan ja kiikutellakseen tätä kaikenmaailman sirkuksiin esiintymään tai yleisöön; edelleen: kaikenlaisten oheistuotteiden kaupittelu ja kuskailu yltyy – ihan pian on jälleen joulu ja ihmisille on opetettu, että lihaa sisältävä kalenterihan se toki on sillä kivan punaiseen kulkusin varustettuun vilkkuvaloiseen jouluasuun pakotetulla eläimelläkin olla…

 

   En tiedä. Kauanko edes jonkinasteisen rajoittamisen aloittaminen kestää kun niinkin ilmiselvän epäkohdan, kuin turkistarhauksen kieltämisen kanssa olemme kinastelleet vuosikymmeniä – ilman tulosta. Emmekä tästä tulenarasta aiheesta ole oikeasti edes alkaneet keskustelemaan.

 

Maalaismummolassani, jossa lapsuuden kesäni vietin oli ”nöörinnokassa” vahti- ja metsästyskoira. Tämä oli joiltain osin ymmärrettävääkin; siitä oli apua selviytymisessä. Sitten kun talosta nuori sukupolvi karkasi kaupunkiin, piti sinne ahtaaseen kerrostaloyksiöönkin ihan vaan tavan vuoksi hankkia koira, tosin kaupunkilaiseen tapaan omaa egoa korostava ”hienompi” rotu. No, maatilalla huomioitiin asia ja nyttemin on tilalla edelleenkin nöörinnokkakoira – tuotantoeläinten tavoin selviytymisemme suhteen tarpeettomana – kun on hälyttimet eikä riistaakaan selviytymisen tähden oikeasti tarvitsisi metsästä sen avulla hakea – ja vielä erikseen parempi, salonkikelpoinen koira sisätiloissa.     

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu