Palkankorotuksista – Oi Pyhä Greta, tule ja ärähdä nämä lapset hereille!

Tämä olikin jo Kalevassa hieman lyhyempänä versiona – tässä nyt kirjoitus kumminkin tännekin, vaikka turhaahan on järjestelmämme täydelliseen järjettömyyteen heränneiden tässä ajassa vikistä; peli on pelattu – siitä kiitos suuri valtamedialle, kun se vuosikymmenet on päästänyt ja edelleenkin päästää samat ja samankaltaiset ahneet, voimakasluonteiset ja likinäköiset yksilöt ääneen sen sijaan että olisivat valinneet mikrofoniensa äärelle vaikkapa ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöjen edustajia. Miettikääpä sitäkin järjettömyyttä, että valtio ja yksityisyritykset ovat niin surkealla ja välinpitämättömällä tasolla toiminnassaan ja ajattelussaan, että kolmannen sektorin pitää yrittää korjata heidän rapauttamaa järjestelmäämme, maapalloa ja huolehtia niistä heikko-osaisista, jotka ensin mainitut ovat turhina ja tuottamattomina kylmästi hylänneet. Kolmannen sektorin koko on hyvä yhteiskunnan toimivuuden ja mielekkyyden mittari; mitä suurempi se on, sen rappeutuneemmassa vaiheessa olemme.

Koskaan en palkkaneuvottelujen yhteydessä ole kuullut mainittavan sellaista pienen pientä seikkaa kuin ilmastonmuutos. Olkoonkin, että ahneimpien jälkeläiset tulevat perimään itselleen vaurautta ja heidän elämänsä siltä osin tulee olemaan turvattua, eivät he siltikään tule muistamaan vanhempiaan hyvällä nähdessään tulvien ja maanjäristysten runteleman maan.
Ehdotan, että perustaisimme elinkeinojemme tarpeellisuuden arviointipaneelin, joka luokittelisi työt tärkeysjärjestykseen ja arviosi uudemman kerran kaikkien alojen palkka- ja parempien ihmisten palkkiotasot. Lisäksi selviytymisemme kannalta tarpeettomat tehtävät ja koulutusalat kartoitettaisiin ja poistettaisiin valtion rahoituksen piiristä yksityisyritysten hoiviin tai harrasteiksi (ennen niiden kieltämistä ja yksityisyritysten kansallistamis. Ja alasajoprosessia). Suuri osa toimistamme on luonnolle ja kehityksellemme vain haitaksi – viihdeala, ammattimainen kilpaurheilu, yliopistojen tiedekunnatkin tulisi perata läpi; eikö sitä Raamattua ole jo tongittu riittämiin, jos kaipaan tietoa Egyptin historiasta, nappaan sen tiedon paikallisilta tutkijoilta; mutta minkäs teet kun maapallo on tukehtumaisillaan toimeentuloa vaativaan alati maallistuvaan (ja näin ollen aina vaan enemmän kuluttavaan) ihmismereen. Lisääntymisen sääntelystä ei tietenkään voida edes keskustella – ihan jo siitä syystä, että se olisi jotakin järkevää, kauaskantoista – siis ihmiselle perin vierasta toimintaa.
Kiteytettynä ihan vain muutama ajatus, joiden pohjalta paneeli toimisi:
Luonnon kannalta on huonompi vaihtoehto jakaa vaurautta palkankorotusten ja erilaisten etuisuuksien muodossa kansalle, jota ei käytännössä sido minkäänlaiset kulutusrajoitukset, kuin jättää se yrityksen käytettäväksi, joka ei kansallisella tasolla voi laajentua loputtomiin ja jota sitovat lait – ja joita nykyisestäänkin tiukennetaan. Kansan kulutus on vastuutonta; lentelyä, lemmikkejä, nopeasti ruostuvia, alati korjausta ja huoltoa vaativia luksusautoja, tyhjänpäiväisiä kerskaharrastuksia, joita loppujen lopuksi harrastetaan vain jotta voidaan osoittaa somessa omaa vaurauttaan ja kaikkinaista menestystä.
Ei ole luonnonlaki, että palkkojen tulee jatkuvasti nousta – ajassamme tulisi matalapalkka-alojen työläisten, jotka usein tekevät järjestelmämme toimivuuden kannalta tärkeimpiä töitä, tulotasoa hieman nostaa kohtuuttomasti tienaavien kustannuksella. Siivotkaa itse ahneudella hankkimanne rakennukset kaiken maailman johtajat ja omistajat.
Tärkeästäkään työstä ei palkkion tulisi aina olla pelkästään taloudellinen; harkittaisiinko mallia, jossa korkeasti koulutettu osaaja saisi hyvityksen ajan muodossa – eläkkeelle niin monta vuotta aiemmin kuin koulussa on ammattiin valmistautuessa kulunut? Jo lähtökohtaisesti korkeiden palkkioiden toimissa on hyvä muistaa, että opiskelu ja mielekkäässä työssä toimiminen on etuoikeus ja moni ihminen on valmis kutsumuksen nimissä, joita nämä toimet usein ovat, suorittamaan saman tehtävän alemmalla korvauksella.
Korkeapalkkaiset voisivat osallistua elonkehämme rippeiden suojeluun perustettavan rahaston kautta: palkkioita laskettaisiin ja se vähennys siirrettäisiin suoraan ympäristön suojelutoimiin. Lääkärin tai lentäjän ei todellakaan tarvitse tienata nykyistä enempää; viimeksi mainittukin tekee luonnolle vain hallaa kuljettaessaan turisteja maailman etäisimpiin kolkkiin osallistumaan harvinaisten lajien murhasafareihin tai tukkimaan kadut paikallisilta asukkailta. Korkeapalkkaiset, nauttikaa elämästänne hissukseen, vaikkapa pian tekoälyllä korvattavien tuomarien tapaan, ettette joudu perustettavan paneelin syyniin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu