Pienpuolueiden vapauden ja yksityisyrittämisen suosimisen typeryydestä

Sinä (mahdollinen) äänestäjä. Kuullessasi tätä pienpuolueiden loputonta jankutusta yksityisyrittämisestä, siihen panostamisesta, mieti seuraavia seikkoja:

   Mitä me tarvitsemme; eikös meillä jo ole riittämiin yrittäjiä oikeasti välttämättömien tuotteiden ja palvelujen saamiseksi? Mitä puuttuu: lisää mieleltään vaurioituneita turkistarhaajia, uusien roskakeksintöjen kehittelijöitä – keksintöjen, joista ei ole mitään hyötyä ihmiselle, sellaisia, joiden takia vain turhaan kupataan luonnonvarojen rippeitä, ajetaan muu elonkehän lajisto ahtaammalle, osa sukupuuttoonkin; sellaisia innovaatioita, joiden vuoksi lisätään päästöjä, jotka hukuttavat saarivaltioiden ihmiset ja murhaavat länsimaisiakin ihmisiä. Sellaisia, joiden avulla kaiken maailman tukien muodossa riistetään verorahoja.

   Ottakaa myös huomioon rebound-ilmiö. Eli kun pienyritys menestyy, laajentaa se toimintaansa, ja sen johtoporras vaurastuu. Sekä toiminnan laajentaminen että johdon vaurastuminen tarkoittavat luonnonvarojen lisäkuppausta. Pienyrittäminen on myös tehotonta, sen vuoksi jokaisen yrittäjän on järjestettävä luonnonvaroja kuppaavat tuotantolaitoksensa, logistiikkansa, eli hankittava rekkoja melua ja saasteita synnyttämään. Pienyrittäminen myös tärvelee alkujaan ehkä hyvät ja miellyttävät yksilöt; se kilpailuhenkisyys, joka yrittämiseen on sisäänrakennettuna, tekee ihmiselle hallaa muuttaen sen ihan samanlaiseksi ahnehtijaksi kuin alalla jo olevat menestyneetkin ovat; jos ei muuta, tuskin myöskään menestyy.

   Se että pienyrittäjä menestyessään pääsee kahmimaan itselleen valtaisia voittoja, on väärin. Se lisää eriarvoisuutta. Hän on saanut koulutuksensa yhteisistä varoista, joka ikinen uusi keksintö edellyttää entisten keksintöjen hyväksikäyttöä, eli se uusi kehitelmä ei olisi mahdollinen ilman edeltäjien uurastusta. Näin ollen on palkinto siitä kohtuuton.

   Miten pienyrittäjä tuumailee valmistavansa ja jakavansa tuotteensa ja palvelunsa tehokkaasti, tehokkaammin kuin huippuunsa kiristetty globaali kilpailijansa; miten se kykenee hinnoittelemaan tuotoksensa kohtuulliseksi tällaisilla toimialoilla, joiden tuotteita aidosti tarvitsemme – ravintoa, vaatteita. Ihmiset on kurjistettu siihen pisteeseen, ettei keskivertoihminen sähkölaskunsa ja välttämättömien viikonloppuviinojensa jälkeen ole siinä taloudellisessa tilanteessatai tahtotilassa, että se kykenee tai tahtoo maksaa moninkertaisesti jostain tuotteesta vain koska se on valmistettu kotimaassa (mitä tämäkään edes tarkoittaa, mikä kotimaa, mikä suomalainen…onko sauna kotimainen keksintö, entä kahvi, mistä tänne saavuimme, Suomestako…)

   Sanalla sanoen: järjestelmämme, olkoonkin että se on täysin läpimätä, täysin ihmiskeskeinen, likinäköisesti elämää sukupuuttoon ajava – korjauskelvoton mieliessämme jotain oikeasti eettisesti, moraalisesti, luonnon kannalta kestävää ja henkisesti kasvattavaa, se kumminkin tuottaa tälle ylimitoitetulle ja täysin pinnallistuneelle kansallemme perustarpeet. Markkinat ovat jo saavuttaneet saturaatiopisteensä kaikessa tärkeässä. Se mitä pienyrittäjät voivat mukaan soppaan tuoda on eittämättä jotain turhaa, haitallista, henkisesti ja fyysisestikin myrkyllistä.

   Tilannetta voisi kuvata siten että koko yhteiskuntajärjestelmämme on jättimäinen, jo lähtökohtaisesti täysin turmeltunut peto, jonka turkkiin vain pienpuolueet (etunenässä) ovat sälyttämässä omia pienyrityksiä – loisia.

   Mistään aidosta tarpeesta ei todellakaan ole kysymys. Loppupeleissä kyse on vain eduskuntavaaliehdokkaitten itsekkäästä pyrkimyksestä päästä päättämään, siis tarkoitan omaa kukkaroaan paisuttamaan ja verkostoitumaan ”eliitin” kanssa. Jokainen hiemankaan ajattelemaan kykenevä yksilö kyllä tasan tarkkaan tietää, ettei hän kykene vallitsevaa systeemiä mitenkään horjuttamaan; vai luuletko sinä toisinajatteleva kykeneväsi nujertamaan vastustajan, jolla on käytössään kaikki tarvittava varallisuus ja tarvittaessa sekä julkinen että yksityiset palkkasoturit? Etkä sinä toisinajatteleva huomioi niitäkään tosiseikkoja, että todellisuudessa, oikeasti vakavan paikan tullessa on tällä globaalilla valta”eliitillä” käyttöönotettavissa sellaiset tekniikat, jotka ovat aivan jotain muuta kuin perinteiset rautaan perustuvat sotaromut, etkä sitä, että erästä suurta suunnitelmaa on suunniteltu ja toteutettu jo vuosikymmeniä – et sinä voi isoja linjoja muuttaa; tuskin edes niitä näet. Ja myös sen voisit huomioida, että huolimatta kaikesta niukkuudesta kukaan ei ole kuolemassa nälkään; ei asuntovelallinen, kohtalaisesti pärjäilevä yksilö lähde sotajalkaan mitään vastaan, ei se ota riskiä, että menettäisi saavuttamansa maallisen ”hyvän”, mahdollisen asemansa (tod. näk. jollain typerällä alalla – mitä turhempi ala sitä paremmat tulot) tai menettäisi perheensä. Eli ei tavanihminen kokoonnu mielenosoitukseen lähteäkseen. Tuskin edes jaksaa kohmelossaan ajaa äänestämään.

   Mitä elinkeino- ym. vapauteen tulee: olemme tähän saakkaa saaneet nauttia tästä peräänkuuluttamastanne vapaudesta, onko maailma mielestänne kaunis; se on juurikin vapauden lopputulemaa.

   Voisi sinua tätä lukeva ihminen, likinäköisyytesi itkettää ja naurattaa. Voi sinua (mahdollinen) äänestäjä ja sinne vallankahvaan himoitseva. Ajattelun Pienokainen.