Yle – vähemmän kuin katse, korva kohtaa

Pidän itseäni lukeneena ja ajatelleena miehenä – siinä määrin, etten enää edes jaksa pahemmin vihastua siitä jatkuvasta sanomatta jättämisen, mitäänsanomattoman viisastelun, oikeiden asioiden käsittelemättä jättämisen itsestäänselvyydestä – sanalla sanoen täysin radoiltaan suistuneen mediasisällön merestä, jossa me kaikki pakosta enemmän tai vähemmän räpiköimme. Sekin, vihan aikakausi, aika, jolloin vielä itselleni uskottelin, että järjen sanaa kuunnellaan ja että ennemmin tai myöhemmin valtavirtamediakin saa johtoonsa ymmärtäviä ja viisaita yksilöitä ja siten suunta muuttuisi parempaan toki on läpikäyty – pitkän kaavan mukaisesti.

   Ensimmäisen kerran elämässäni sain kokea sanonnan ”pistää korvaan” kuunnellessani Yle Ykköstä viime sunnuntai-iltapäivänä. Heti kuunnelman alussa tulvi kotiini lauseita, jotka ala-arvoisuudessaan eivät edes ansaitsisi tässä tulla toistetuksi, mutta koska kaikki eivät sitä (onnekseen) kuulleet, tässä suuntaa sen sisällöstä. Dialogi sisälsi muun muassa keskustelua ristiinrunkkaamisesta mukavin ”kelatkaa vittu”-tyylisin lausein maustettuna. Lauantaina tuli samaiselta kanavalta puolenpäivän aikaan toinen osa sarjasta, jossa aiheena oli sukuelinten karvoitus historian saatossa. Spenglerin kaava – kulttuurin syntymä, kehitys, kukoistus ja kuolema – näin aina; missä vaiheessa tällaisen edellämainitun perusteella menemme? Emme missään noista vaan kahden viimeksi mainitun välimaastossa eli rappiovaiheessa – vaiheessa, jossa mikään vanha ei ole pyhää, eikä mitään merkityksellistä uutta sisältöä kyetä luomaan. Kaikki tekemisen arvoinen on jo tehty.

   Jos aikamme ihmiset eivät enää kykene luomaan aidosti syvällistä tai edes terveellä tavalla viihdyttävää sisältöä, onko Ylen pakko tauotta lähettää ohjelmaa – ja jos on niin laittakaa eetteriin vuosikymmenten takaisia kuunnelmia ajalta, jolloin ihmiset aidosti kykenivät syventymään sisältöön, sanomaan jotakin uutta, toisin kuin nyt täysin pinnallistuneessa maailmassa, maailmassa, joka on jokaiselle terveen järjen omaavalle yksilölle irvikuva siitä mitä se mielessään ihanteenaan pitää.

   

Mitä tulee Ylen ohjelmatarjontaan asiaohjelmien suhteen, käytännössä Yle ei päästä ääneen lainkaan niitä valveutuneita järjestöjä ja yksilöitä, joiden yksinomainen tavoite on kaiken eettisen, moraalisen ja ympäristön kannalta positiivisen kehityksen ajaminen. Juuri koskaan Yle ei päästä ympäristöaktivistia haastamaan talouskasvun kannattaja-poliitikkoa tai eläinsuojelujärjestön edustajaa tyrmäämään koko tuotantoeläinten tai lemmikkien – niiden kodeissa olevien toisia, alempiarvoiseksi katsomiemme lajien lihaasyövien vankien – pidon oikeutuksen. Yle sen sijaan vielä tässäkin ajassa, ajassa jolloin maailmaan tulisi julistaa hätätila ja sen nojalla alasajaa kaikki ympäristön ja henkisen kehityksen (joka on ainoa tie kestävään yhteiskuntajärjestelmään) kannalta haitallisesti elinkeinot ja harrastukset niin pirteänä lähettää kuvaa ralliautoilijoista, ja haastattelee jotakin rap-artistia asiasta kuin asiasta ikään kuin se olisi siellä tietokoneen äärellä roskataidettaan luodessaan siinä ohessa tullut oppineeksi joka alan viisauden. Todellisuudessa tällaiset tulisi kulttuurin rappeuttamisesta ja mallin näyttämisestä muille ”sinun ei tarvitse osata mitään, kunhan vain olet voimakasluonteinen ja reipas mielistelijä, niin pääset sanomaan, sinäkin.” lähettää vankilaan.

   Yle myös alvariinsa toistaa ”osallistu keskusteluun”, ”vaikuta”. Todellisuudessa tavallinen kansalainen ei voi sisältöön vaikuttaa; enin mitä hänelle sallitaan on jokin säälittävä lähettämänsä (kijotusviheitä täynnä oleva) viesti näytön alalaitaan sekunniksi muutamaksi – jos se läpäisee sensuurin. Ylen yleinen linjaus on myös olla vastaamatta sille lähetettyihin sähköposteihin.

   Itse tapaan säännöllisesti joitakin kolmenkymmenen korvilla olevia ihmisiä, tämä uudempi sukupolvi on hyvää vauhtia hylkäämässä valtavirtamedian siirtyäkseen erilaisten podcastien (kuten vaikkapa Leveli) ja sellaisten pienten uutissisällön tarjoajien äärelle, joissa asioista oikeasti puhutaan ja joissa myös he itse pääsevät kunnolla osallistumaan keskusteluihin. Tälle porukalle kun yritän sanoa jotain aloittaen lauseen ”Ylen uutisissa…” vääntyy heidän kasvoillensa irvistys ja ilmoille tulvii lauseita tyyliin ”Yle on vale”, tai jotakin tähän viittaavaa.

   Teidän yleläisten pitäisi ymmärtää, että pitkällä aikavälillä (joka muuten ei enää ole kovinkaan pitkä) te ajatte itsenne nykyisellä mitäänsanomattomuuden ja vallitsevaa korruptoitunutta, läpimätää auringonlaskun yhteiskuntajärjestelmää kaikin voimin puolustavalla ”politiikalla” ulos koko vakavasti otettavan tiedottamisen ja uutisoinnin ”skenestä”, kuten nuoremmat sanoisivat.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu