Lastensuojelulaki olisi uudistettava uhkaperusteiseksi

Kansalaisten oikeustajua on koetellut oikeutetusti Koskelan tapaus. Siinä uhrin vanhemmat olivat pyytäneet lastensuojelun puuttumista nuoren elämään ja hän olikin päässyt lastenkotiin. Eli häntä oli käsitelty standardikaavan mukaan; lapsi laitokseen ja yhteydenpito vanhempiin estetään hallinnollisilla pakkokeinoilla. Mutta mikä uhkasi nuorta?

Aina kritiikin kohde on vanhemmat. Lastensuojelulakia käytetään keskiluokkaisten perheiden jalkapantana. Aina pitäisi hymysuussa ottaa vastaan kaikkea kritiikkiä esimerkiksi opettajilta, oli se sitten kuinka asiantuntevaa. Koska jos et osaa hymyillä niin lastensuojelu voi saada huoli-ilmoituksen opettajalta ja sitten alkaa hallinnolliset sulkeiset. Tämä voi tulla yllätyksenä. Minulla ei tästä ole kuitenkaan kokemuksia eikä voi tullakaan enää. Mutta olen nähnyt monia.

Ihmisellä on perusoikeudet, joihin puuttuminen edellyttää tarkkarajaista lainsäädäntöä. Yksi niistä on yksityisyyden ja perhe-elämän suoja, joka on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 8. Siis lähtökohtaisesti lapsen terveyteen tai henkeen tulee kohdistua uhka ennen kuin viranomainen voi lain nojalla puuttua perheen asioihin. Kynnys tälle puuttumiselle tulee olla lakiin säädetty, tarkkarajainen ja hallinnollisen päätöksen vaativa.

Mikä sitten on uhka?

Uhka voidaan määrittää seuraavalla tavalla. Siinä pitää olla yhtä aikaa voimassa kaksi asiaa: tahto ja kyky tehdä pahaa lapselle. Koska tahtotilan selvittäminen suoraan kysymällä ei useinkaan ole tuloksellista, lapsen ympäristön pahantahtoisuutta lähestytään ympäristön avulla, selvitetään erilaisilla testeillä esimerkisi onko lapsen vanhemmilla tarve tehdä lapselle pahaa. Kyky tähän on jokaisella aikuisella, myös opettajalla vaikka olisi kuinka pedagogiikan ammattilainen.

Haluan tällä korostaa, että lapsen kehityksellä on uhkia joka puolella, myös mielivaltaisten ja osaamattomien viranomaisten toiminnassa. Siksi lastensuojelulakia uudistettaessa tulisi ottaa koko lain ratioksi uhka-analyysin pakollisuus ja sen mukaan tapahtuvien hallintakeinojen käyttäminen. Esimerkiksi hallinnollisia pakkokeinoja saisi käyttää vain kirjattuun uhkaan. Ei siis eristämistä tai takavarikointia tai riisuttamista minään varmuuden vuoksi ennakoivana toimenpiteenä vaan uhkatilanteen purkamiseen.

Lähestytään asiaa esimerkein:

1. Lapsen kummatkaan vanhemmat eivät osaa neuvoa lasta hänen ruotsin kielen läksyissään. Vanhemmat eivät hallitse itse kyseistä kieltä. Lähtökohta on, että koululla tulee olla riittävät resurssit oppimista varten. Ohjaamiseen tulee osoittaa resurssi koululta. Tässä tapauksessa on kohtuutonta vaatia vanhemmalta sellaista panosta, jonka hankkimiseen vanhempi joutuisi maksamaan ohjaajan. Ei ole siis lastensuojelutapaus.
2. Lapsen vanhempi tekee makaronilaatikon sekoittamalla ainekset. Tämä on noussut esiin hallinto-oikeuksien oikeuskäytännössä yhtenä huostaanottoperusteena. Lasagne tehdään kerroksittain, mutta lasagnette ja makaronilaatikko sekoitetaan vuokaan. Ruuan suhteen makuja on monia ja mikäli se on ravitsevaa ja lapsen ruokavaliolle sopivaa niin asia ei ole lastensuojelutapaus. Toki neuvolat ovat meillä myös ravitsemusta varten.
3. Lapsi on sairaana eivätkä vanhemmat tiedä miten menettelisivät. Tässä tapauksessa oikea polku on terveydenhuollon yksikkö. Esimerkiksi Helsingissä on neuvontanumero, jossa vastaa sairaanhoidon ammattihenkilö. Ei ole lastensuojelun asia.
4. Lapsi on vammainen tai autistinen. Kysymys on jälleen joko vammaispalvelulain soveltamisesta tai neurologisesta tilasta. Asiassa ei tarvita lastensuojelua, koska kukaan ei uhkaa ketään.
5. Lapsen vanhempi on väkivaltainen lasta kohtaan. Tässä tilanteessa on kysymys uhasta lapsen terveyttä ja henkeä kohtaan. Vanhemmalla on tarve ja kyky tehdä pahaa. Tällöin on syytä eristää lapsi väkivaltaisesta vanhemmastaan. Mutta ei toisesta vanhemmastaan, kaveripiiristä eikä isovanhemmistaan. Tässä tilanteessa rajaukset tehdään tapauskohtaisesti
6. Lapsen ystäväpiiri on uhka lapsen terveydelle ja hengelle. Tällöin lapsi tulee erottaa ystäväpiiristään, mutta ei eristää vanhemmistaan.
7. Lapsi on itse uhka omalle terveydelleen ja hengelleen. Nuori on itsetuhoinen tai päihteet ovat osa elämää. Tällöin tulee selvittää syy. Mikäli mielenterveydellinen niin M1-lähete psykiatriseen arvioon ja muuten lastenkotiin tai vastaavaan. Kun uhka on todellinen, voidaan käyttää pakkokeinoja ja näissä tilanteissa niiden käyttö on perusteltua mikäli peruste ja kirjaus tehdään. Toki lapsi ei ole rikosta tekemässä eikä toimenpiteet ole rikosoikeudellista seuraamusta vaan hoitoa. Kuitenkin pakkokeinot ovat tarpeen nuoren suojelemiseksi

Yhteenvetäen lapsen ja nuoren suojelun tulee perustua aina uhkaan. Uhka pitää kirjoittaa auki ja esitän valtakunnallisen viranomaisrekisterin perustamista, johon kirjataan jokaisesta lastensuojelulain soveltamiskerrasta uhka-arvio, jossa on kuvattu uhka ja toimenpiteet uhan lieventämiseksi siedettävälle uhkatasolle ja kuinka uhkaa seurataan. Näyttää nimittäin siltä, että sosiaalihuollon asiakassuunnitelma ei ole riittävän operatiivinen, jotta esimerkiksi poliisi saisi siitä nopeasti riittävät tiedot. Tavoite olisi, ettei Koskela enää toistuisi. Poliisi on se taho, johon esimerkiksi kansalaiset nähdessään väkivaltaa ottavat yhteyttä. Sosiaaliviranomainen saa tiedon muualta. On huomattavaa, etteivät yksityiset lastensuojelussa toimivat lastenkodit ole viranomaisia. Tosin heillekin voisi olla hyötyä vartijan koulutuksen omaavasta työntekijästä ja sellainen voisi olla myös vaatimuksena etenkin päihdekäyttäjien kanssa toimittaessa. Voimankäyttö on vihoviimeinen keino ja silloin muu lastensuojelutyö on jo epäonnistunut.

Lastensuojelulakiin on kirjattava expessis verbis kaikki uhkatilanteet riittävän selvärajaisesti sekä ohjattava lastensuojelulain soveltamista alempitasoisilla säännöksillä. Tämä on edellytys lain oikealle soveltamiselle ettei synny katveita eikä oikeudenloukkauksia.