Närkästys Lapuan sinimustista on tarpeetonta vouhotusta

Kansanedustaja Anna
Kontula
(vas) ärähti vastikään Facebookissa vaateketju Lindexille siitä,
että sen mainoksessa esitellään mustaa kauluspaitaa sinisen solmion kera. Tieto
närkästyksestä levisi mediaan, mikä varmasti oli tarkoituskin. Kontula ei vaateyhdistelmää
hyväksy, sillä sellaista käytti 1930-luvulla oikeistoradikaalin Lapuan liikkeen
nuorisojärjestö Sinimustat. Hän vaati Lindexin johtajalta selitystä siihen,
että ketju myy järjestön univormua. Johtajan mukaan kyse on sattumasta.

Aiemmin syksyllä nostettiin kohu kokoomuspoliitikko Susanna Kosken sinimustasta Vihtori
Kosola –neulepaidasta. Koski yritti väistöliikettä selittäen paidan olevan
väriensä puolesta pikemminkin körttipaita, mutta asiaan tuntevat körtit
kumosivat väitteen saman tien.

Hiukan hymyilyttävät moiset kohut. Täällä Etelä-Pohjanmaalla
on eletty läpi maakunnan historia, sen vaikeat kohdat on käsitelty ja niiden
kanssa ollaan sujut. Lapuan liike on kuollut ja kuopattu, ja sen poliittista
perintöä kantanut IKL-puolue on sammunut. Yhteiskunnallisen sovinnon merkeissä
lapualaiset harrastajanäyttelijät esittivät Lapualaisoopperan elokuussa 2001
näytelmän alkujuurilla, Lapualla. Kaupungin kulttuurijohtaja Esa Honkimäki puki lapualaisoopperan
ensi-illassa Kosola-paidan näytelmän kirjoittajalle Arvo Salolle eikä tämä vastustellut.

Tässä ajassa on jo luonnollista, että maakunta- ja
pitäjäidentiteettiä voidaan jo muistaa ja ilmentää paikalliseen historiaan
kuuluvilla asuilla, kuten helavyöllä, körttipuvulla tai Kosola-paidalla. Tämä
toteutuu Etelä-Pohjanmaalla mielestäni tyylikkäästi ja maltillisesti. Emme elä
menneisyydessä. Siksi närkästys tuntuu täältä vinkkelistä vouhotukselta.

Asujen viesti on muuttunut, koska maailma on muuttunut. Helavyön
ja tuppipuukon käyttäjät eivät ihannoi väkivaltaisia puukkojunkkareita, jotka
pitivät terrorillaan kansaa pelossa. Nykyiset körttipuvun käyttäjät, kuten
minä, eivät enää yritä puvullaan erottua ”suruttomista”, vaan puku ilmentää
kiitollisuutta siitä lempeästä hengellisestä perinnöstä, jonka olen
kotiseudullani saanut ottaa vastaan.

Sinimustasta paita-kravatti-yhdistelmästä ei täällä ole
innostuttu. Olen nähnyt tämän ”univormun” käytössä vain kerran biletysasuna
erään lapualaisen vappujuhlaporukan järjestäjillä. Sen viesti oli silkkaa kieli
poskella –huumoria.

Kosola-paidasta tuli 2000-luvun hitti

Kaikkein arkisin perinnevaate täällä on sinimusta
Kosola-paita. Vaikkei niitä mainosteta missään, niistä tuli 2000-luvun taitteessa
suoranainen hittituote.

Paidan ainut lapualainen valmistaja oli muutama vuosi sitten
kuollut Rukajärven ja Lapin sodan veteraani, lähes 90-vuotiaaksi elänyt yrittäjä
Lauri Haapamäki, jonka saksalaisvalmisteinen
kutomakone jyskytti paitoja miehen kuolemaan saakka kaikessa hiljaisuudessa eri
puolille Suomea ja ulkomaille. Kaikki mitä hän ehti kutoa, vietiin käsistä.

Lauri Haapamäki koki Lapuan liikkeen läheltä 7-vuotiaana,
kun hänen kansakoulunopettajansa, Lapuan liikkeen aktiivi Kustaa Latvala, ampui itsensä liikkeen jouduttua ahdinkoon.

Kosolan paita on Lapuan katukuvassa tavallinen näky. Sitä
käytetään arkipaitana pelloilla ja pajoissa ilman meteliä. Sen maltillinen
viesti on korkeintaan yleisporvarillisen aatemaailman ilmaiseminen. Lapualla
vallitsee kokemukseni mukaan myös aivan hyväksyttävä ymmärtämys niitä
suomalaisia kohtaan, jotka Neuvostoliiton miehitysuhan alla 1920- ja 1930-luvun
taitteessa pelkäsivät ja pyrkivät torjumaan kotimaisten kommunistien valtapyrkimyksiä.
Liikkeen sortumista väkivaltaan ei täällä silti ihannoida eikä paidalla
herätellä poliittista uhoa.

Paidan vahvempi viesti on ilmentää maakunta- ja
pitäjäidentiteettiä. Esim. Helsingin yliopiston eteläpohjalainen osakunta
tilasi Haapamäeltä joka vuosi 20 paitaa. Pohjalaispaapat ostavat minikokoisia
paitoja taaperoikäisille lapsenlapsilleen. Oma isänikin osti Haapamäeltä
esikoiselleni paidan. Parivuotias poika oli hauska näky paidassa, anopin
antamissa pussihousuissa ja nahkapieksuissa. Ei siinä sen kummempaa.

Suosittu
lahjapaita

Useat Lapuan porvaripuolueitten nokkapoliitikot omistavat
paidan ja sitä annetaan lahjana poliittisten ja kulttuurivaikuttajien piirissä
ristiin rastiin, viimeksi Lapuan kokoomuskahvilan avajaisissa Jyrki Kataiselle. Kaupunginjohtaja Paavo Latva-Rasku sai paidan
60-vuotislahjana kunnan kokoomusjärjestöltä. Kaupungin kulttuurijohtaja Esa Honkimäki (Kosolan vaimon sukua) on
antanut paidan lahjaksi lääkintöneuvos Antti
Latvalalle
.

Paitaa on käytetty Lapualla läpi vuosikymmenten. IKL:n vahvimmissa
körttikylissä Lapuan Hellanmaassa ja Ylistaron Untamalassa nuoret miehet
maalasivat poliittisen kuohun vuosina joskus talojensa ovet ja ovipieletkin
joskus sinimustiksi. Sotien jälkeen paitaa näki poliittisissa tilaisuuksissa ja
tupailloissa yleisimmin Lapualla ja Ylistarossa, ja siellä useimmin
körttikokoomuslaisilla.

Kosolan paidan käyttäjiä on runsaasti eteläpohjalaisissa
paikallis- ja valtakunnanpoliitikoissa: Pertti
Mäki-Hakola
(kok) kertoi muutama vuosi sitten asiaa kysyessäni kuluttaneensa
omansa puhki ja toivoi pukilta uutta. Hänen isävainajansa Pentti Mäki-Hakola (kok) käytti sinimustaa arkipaitana ja
poliittisissa tupailloissa. Ministeri Paula
Risikon
(kok) puoliso, Pohjanmaan kokoomuksen toiminnanjohtaja Heikki Risikko kantaa erityisen
arvokasta sinimustaa; se on anopin kutoma. Ilkka
Suominenkin
(kok) on saanut paidan lahjaksi, mutta Lauri Haapamäki ei aikoinaan
paljastanut minulle sitä kysyessäni, kuka ”iikollin paidan” oli tälle tilannut.

Paidan omistajia ovat myös lapualaiset
kunnallispoliitikot Panu Lahdensuo
(kok., Kosolan vaimon sukua), Kai
Pöntinen
(kok) ja kaupungin kulttuuritoimen intendentti Teppo Ylitalo (kesk).

Pohjalaispoliisien kurssipaita

Paidan käyttöä pitivät yllä 1960-luvulta saakka myös
eteläpohjalaiset poliisit – ex-kansanedustaja ja ex-nimismies Raimo Vistbackan (ps) mukaan jossain
määrin reaktiona vasemmistoradikalismille. Poliisin alipäällystökoulussa
Kosola-paita oli eteläpohjalaisten kurssipaitana 1970-luvulla. He käyttivät
”iikollia” virkapuvun kanssa, eikä poliisijohto koskaan puuttunut asiaan,
vaikka virkapukuohje oli muuten tiukka. Seinäjoen kunnallispolitiikan konkari
ja ylikonstaapeli evp. Raimo Ristilä
(kok) on käyttänyt paitaa poliisina läpi vasemmistoradikalismin vuosien.
Seinäjoen poliisit antoivat sinimusta lahjaksi läänin poliisijohtajalle
60-vuotislahjaksi.

Sinimustaa
pellolla ja pankin
seinällä

Lapuan liikkeen historia vilahtaa Lapualla esiin monin
tavoin, jotka ovat täkäläisille itsestään selviä ja hyväksyttäviä. Lapuan
Nordea-pankin seinää komistaa näyttävä maalaus Lapuan liikkeen talonpoikaismarssista.
Lapualainen yrittäjä Juha-Matti Annala
kyntää peltoaan leppoisasti äkeellä, joka on heti tehtaalla teetetty
sinimustana, ihan vain mielipiteenilmauksena kommunismia kohtaan.

Lapuan kaupungin Vanhan Paukun kulttuurikeskuksen museossa
Lapuan liike on esillä omana näyttelynään, ja kulttuurikeskuksen pääsalin lava
on verhoiltu sinimustin värein. Kun turistit kysyvät asiasta, heitä
muistutetaan, että sinimusta on myös herännäisyyden väriyhdistelmä, joka näkyy
mm. körttihuivissa.

Samassa salissa esitettiin kymmenisen vuotta sitten historianharrastajien
esiin kaivama arkistoaarre, Uusi Suomi -lehden aikoinaan teettämä
dokumentaarinen lyhytfilmi Lapuan liikkeen talonpoikaismarssista. Se oli
koskettava ja nostalgiassaan riemastuttava kulttuuritapaus ja veti saliin
kolmatta sataa katsojaa. Kymmenkunta heistä oli vetänyt ylleen teeman mukaisen Kosola-paidan.

Lapualta käsin yksityinen yrittäjä pitää Lapuan liikkeen tuotteiden
nettikauppaa. Lapuan liikkeen ja sen aatepohjalta nousseen IKL:n esineistö on joidenkin
historian harrastajien ja keräilijöiden suosiossa, ja tavara vaihtaa
omistajaansa joskus aika isoillakin summilla. Itse tein muutama vuosi sitten
löydön: alle sadalla eurolla IKL:n sinimusta kirstu salalokerolla. Käytän sitä
joululahjapiilona.

Kuvassa: Kun Vihtori Kosolan kuolemasta tuli vuonna 2006
kuluneeksi 70 vuotta, Karhumäki selvitteli Kosola-paidan suosiota ilmiötä ja pyysi
paria lapualaista kutsumaan kokoon paidan käyttäjiä. Heitä saatiin yhtäkkiä kokoon
aika liuta. Taustalla Vihtori Kosolan kotitalo, nykyisin körttiliikkeen eli
Herättäjä-Yhdistyksen keskustoimisto. Talo tihkuu maan itsenäistymisen
historiaa. Se oli Venäjän vallan aikana venäläissantarmien majatalo,
lakonmurtoliike Vientirauhan toimisto sekä jääkäriliikkeen salainen
etappipaikka, myöhemmin Lapuan liikkeen ja Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n
tukikohta.

helikarhumaki
Lapua

Kirjoittaja on lapualainen mediayrittäjä ja kolumnisti, Radio Dein murrepakinoitsija, Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan tiedottaja ja körttiläinen seurapuhuja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu