Maailmantilanne ja itsetunto

On runoja jotka ovat syvällisiä. Jotkut luotaavat ihmisluontoa juuriin asti. Tai sitten ne vain ovat syöpyneet jonkun kansakunnan syvimpään sydämeen, tai sekä että. 

Pidän niistä monista; mutta silti lempirunoni on tämä. Ajattelen sitä useasti nykyään, kun maailma on pelottava ja sekava paikka: se sanoo, että uskokaa ihmiset itseenne, omiin vakaviin pyrkimyksiinne ja tahtoonne ajatella. 

Se on L. Onervan runon viimeinen säe:

Alistukaa avaruudet

pienen tähden välkynnälle

Tahdon loistaa, tahdon laulaa

kiitoslaulun elämälle.

Runon nimi on siis "Ihminen" ja löytyy kokonaisena mm. täältä: https://375humanistia.helsinki.fi/hilja-onerva-lehtinen/ihmine