Maailmantilanne ja itsetunto
On runoja jotka ovat syvällisiä. Jotkut luotaavat ihmisluontoa juuriin asti. Tai sitten ne vain ovat syöpyneet jonkun kansakunnan syvimpään sydämeen, tai sekä että.
Pidän niistä monista; mutta silti lempirunoni on tämä. Ajattelen sitä useasti nykyään, kun maailma on pelottava ja sekava paikka: se sanoo, että uskokaa ihmiset itseenne, omiin vakaviin pyrkimyksiinne ja tahtoonne ajatella.
Se on L. Onervan runon viimeinen säe:
Alistukaa avaruudet
pienen tähden välkynnälle
Tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle.
Runon nimi on siis "Ihminen" ja löytyy kokonaisena mm. täältä: https://375humanistia.helsinki.fi/hilja-onerva-lehtinen/ihmine
Kankahalla kasvoi kuusi
Antaa kuusen kasvaa
😀
Ilmoita asiaton viesti