Wikipedia ja virallinen valhe – eräs esimerkki

Wikipedia on yksi internetin suurimpia menestystarinoita. Kritiikkiä on tullut lähinnä siitä, voiko Wikipedian artikkeleihin luottaa, kun niitä voi kirjoittaa ja muokata kuka tahansa. Varsin hyvin Wikipedia on tuossa suhteessa pärjännyt. Valistunut lukija osaa jo ottaa Wikipedian artikkelit pienen varauksen kanssa, ja silloinhan se on erinomainen työkalu. Mutta paljon kohtalokkaampi ongelma Wikipediassa on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle.

Nimittäin se, että voiko ylipäätänsä mistään suuria intohimoja ja erimielisyyksiä herättävästä aiheesta, liikkeestä tai henkilöstä kirjoittaa tasapuolisesti?

No, tietysti voi – tavallaan. Wikipedian sääntöjen mukaan aihetta on käsiteltävä tasapuolisesti, ja väitteet on perusteltava ulkopuolisista lähteistä.

Mutta kuinka paljon artikkeli silloin vesittyy – kuinka paljon aitoa, verevää ja tärkeää ”totuutta” asiasta jää pimentoon?

Perinteisissä tietosanakirjoissa on tietenkin sama ongelma. Niitä ei ole tarkoitettukaan maailman muuttamisen välineiksi tai aatteellisten kiistojen taistelutantereeksi. Perinteiset tietosanakirjat levittävät ”konsensustotuutta”, siinä on niiden sekä hyvä että huono puoli.

Sekä Wikipedia että perinteiset tietosanakirjat, pyrkiessään luotettavuuteen ja puolueettomuuteen, pönkittävät myös virallista valhetta, institutionalisoitunutta itsepetosta. Niitä ilmenee kaikkina aikoina myös kaikkein demokraattisimmissa yhteiskunnissa. Toisinaan virallisen valheen paino on suurempi, joskus vähäisempi.

Ajatellaanpa suomettumista. Ja ajatellaan sitä, miten se jatkuu. Tässä on pieni tarina siitä, mikä Wikipediassa on ratkaisevasti puutteellista. Se kertoo yrityksistä muokata edes jotenkin paikkansapitäväksi suomalaista filosofia, Matti Puolakkaa (1947-2018)  koskevaa artikkelia.

Niillä, jotka Suomessa arvostelivat asiallisesti, perustellusti ja syvällisiin tutkimuksiin ja marxilaiseen käsitteistöön vedoten suomettumista ja Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa ja koko järjestelmää, ei Suomessa ollut sananvapautta. Oli kyllä, jos painoi julkaisunsa ja tutkimuksensa itse ja myöskin kustansi kaiken itse. (Tuokin oikeus yritettiin ns. rauhanlakiehdotuksella kieltää, jopa kriminalisoida.)

Näin tekivät MLR (marxilais-leniniläiset ryhmät, 1973-77) ja Vaihtoehtoliike Itu (1978-89). Näitä järjestöjä kutsutaan sinnikkäästi julkisuudessa ”maolaisiksi”. MLR:n kohdalla se on harhaanjohtavaa, ja Idun kohdalla syvästi väärin.

MLR:n piirissä Matti Puolakka esitti jo vuodesta 1971 lähtien ajatuksia jotka olivat jyrkkää kritiikkiä Kiinan kulttuurivallankumouksen moraalifilosofista linjaa kohtaan. MLR lakkautettiin v. 1977 tietoisella päätöksellä, koska marxismi ei missään muodossaan tarjonnut vastauksia aikakauden uusiin ongelmiin.

Vaihtoehtoliike Idun ohjelma puolestaan perustui täysin Mao Zedongin filosofian kritiikkiin, ja Idun loppuaikoina oli Puolakan ajattelu ylittänyt marxismin raamit kokonaan. Hän näki että kaikki sosialismin muodot tulevat romahtamaan, kaatumaan. Sosialismi ei voi olla vaihtoehto. Tehtäväksi tuli uuden universaalihistorian luominen. Tähän kannustivat myös lukemattomat ihmisen syntyhistoriaa, ihmisen ja eläimen eroa sekä esihistorian jälkipuolta koskevat läpimurrot, joita oli syntynyt eri tieteenalojen piirissä. Ne haastoivat kaikki perinteiset aatteet ja maailmankatsomukset – niin oikealla kuin vasemmalla.

1980-luvun lopulta lähtien Matti Puolakan filosofinen elämäntyö on keskittynyt näihin uusiin kysymyksiin. Hän on luonut kokonaan uuden historianfilosofian, uuden näkemyksen filosofian historiaan, selvittänyt ihmissuvun tien punaisen langan, lähtökohtana ihmisolemus.

Mutta tuota työtä on tehty julkisuudelta piilossa. Hyvin suurelta osin juuri suomettumisen perinnön vuoksi. Neuvostoliiton romahdettua kävi nimittäin niin, että toisin kuin luulimme, ei  minkäänlaista tunnustusta annettu edes siitä ainutlaatuisesta Neuvostoliittokritiikistä jota MLR:n ja Idun piirissä suoritettiin hyvin suurin henkilökohtaisin uhrauksin. Eihän kenellekään noiden liikkeiden jäsenistä, kirjoittajista ja tutkijoista ollut minkäänlaista mahdollisuutta luoda julkista uraa jos piti mielipiteistään kiinni.

Päinvastoin: varsin kirjava joukko erilaisia toimijoita koki tärkeäksi edukseen vaieta MLR:n ja Idun saavutuksista. Kuten poliittisen ja kulttuurieliitin piirissä kaikki ne, jotka eivät halunneet suomettumisen ajan pesänselvitystä. Yhtä lailla vaihtoehtoliikkeiden piirissä ne, jotka eivät olleet aikanaan arvostelleet suomettumista, mutta nyt halusivat sisäsiisteinä poliitikkoina luoda uraa ja vaieta menneestä. Oman liikkeemme  piirissä oli vaikeuksiin turhautuneita, jotka riidellen ja ovet paukkuen lähtivät pois. Osa heistä omisti koko loppuelämänsä kateelliselle parjaukselle ja juoruilulle. Lisäksi olisi tähän otettava mukaan myös tiedustelupalvelujen hämärämiehet niin Suomesta kuin itänaapurista – entiset ja nykyiset. Kaiken kukkuraksi Neuvostoliiton hajoamista seurannut oikeistoaalto ei sekään pitänyt Matti Puolakasta ja hänen ystävistään, jotka näkivät selvästi mitä yksityistäminen ilman oikeusvaltiota entisen Neuvostoliiton alueella tulisi merkitsemään.

Mutta kirjoitapa tästä Wikipediaan. Minä yritin. Mutta nyt syntyy ongelma: mistä saadaan niitä julkisia lähteitä (eli muodollisia meriittejä)? Miten saada meitä sitkeästi seuraava ”maolais”leima karistettua pois.

Wikipedian muokkaamiseen osallistuneet tuntemattomat henkilöt pitivät kiinni siitä, että Matti Puolakka ei ole millään tavalla merkittävä julkisuuden henkilö missään muussa mielessä kuin nuoruutensa ”maolais”vuosien vuoksi. Niinpä oli syntyä muokkaussota, kun joku aina sinnikkäästi palautti luokitukseen ”maolaiset”.

Kuinka moni suomalaisesta lukijakunnasta edes tietää mitä tuollainen sana tarkoittaa? Itse tiedän että se voi tarkoittaa hyvin monta aivan erilaista ja suoraan vastakkaistakin asiaa, jos asiaa aletaan analysoida. Mutta tiedän senkin että tuo sana herättää sellaisia mielleyhtymiä lukevan yleisön keskuudessa, jotka eivät millään muotoa anna oikeutta Matti Puolakan elämäntyölle. Ja tiedän sen, että Matti itse ei missään nimessä halunnut itseään kutsuttavan ”maolaiseksi” edes silloin kun jossain mielessä sitä olimme. Itse kutsuimme itseämme marxisti-leninisteiksi – siis, vuoteen 1977 asti. Siitä on nyt yli 40 vuotta. Olisi todella aika tulla kutsutuksi jollain muulla nimellä.

Meidän mielestämme Matti Puolakan merkittävin elämäntyö on suoritettu vasta noiden nuoruusvuosien jälkeen. Mielestämme se on ihmiskunnan nykytilassa mitä tärkein puheenvuoro, ja se joka ansaitsisi asiallista huomiota – kaikki kritiikki tietysti mitä tervetulleinta, kunhan se on edes jotenkin asiallista. Matin filosofian ominaispiirre on, että se ei mahdu oikeisto-vasemmistoraameihin enää mitenkään. Se on tarkoitettu koko ihmiskunnalle. Jatkuvalla ”maolais”leimalla karkoitetaan monia joita aidosti kiinnostaisivat Matin ajatukset ihmiskunnan tiestä, ihmisolemuksesta ja filosofian historiasta.

Mutta koska Wikipedian sääntöjen mukaan ”uusia teorioita” ei saa esittää, ehdotin että poistetaan sitten koko artikkeli, koska mikäli se keskittyy vain nuoruusvuosiin (eikä niistäkään saa kirjoittaa asianmukaista referaattia), se antaa Puolakasta aivan virheellistä kuvaa. Mielestäni se oli rehellinen ja yhteistyökykyinen ehdotus.

Mutta sekään ei nyt sitten enää onnistu. On odotettava mitä muut muokkaajat ovat mieltä. Koska Wikipediassa pyritään konsensukseen. Ei ainoastaan pyritä, vaan suorastaan pakotetaan.

Tulee mieleen taannoinen Occupy -liike ja Espanjan suuttuneet. Heillä oli aito, mutta ah niin utopistinen ja sinisilmäinen tavoite kehittää suoraa demokratiaa heidän mielestään kelvottoman edustuksellisen demokratian tilalle. Niinpä pidettiin torikokouksia, jossa keskustelemalla piti saavuttaa konsensus. Mitään päätöstä ei voinut tehdä, ennen kuin kaikki olivat samaa mieltä. Siis kaikki aivan sattumaltakin paikalle tulleet.

Jokainen järkevä ihminen käsittää, että tuollaisesta ei tule yhtään mitään. Kuka tahansa hörhö, tai muuten vain itsetehostukseen taipuvainen änkyrä pystyy sabotoimaan minkä tahansa torikokouksen mennen tullen. Jos monimutkaista yhteiskuntaa johdettaisiin tuolla periaatteella, se hajoaisi käsiin alta aikayksikön.

Varmasti jollain alkuperäiskansoilla pienissä ryhmissä, heimo-organisaatiossa konsensusperiaate saattaa toimia. Mutta tuollaista yhteisöä sitovat monenlaiset kirjoittamattomat säännöt ja rituaalit, joista nykypäivän urbaaneilla nuorilla ei ole tietoa eikä ymmärrystä. ”Vapaus” on suhteellista sielläkin.

Se, että Wikipedian kaltaisessa projektissa on samanlainen sääntö, on itse asiassa anteeksiantamattoman sinisilmäistä. Wikipedian muut säännöt (esim. juuri vaatimus julkisista lähteistä ja niiden tarkistettavuudesta) tosin hillitsee intohimoja.

Silti: Joissakin tapauksissa, kuten nyt tässä, Wikipedian sääntöihin vetoaminen ja konsensus-periaate juuri mahdollistavat suuretkin vääryydet. Ja vaatimus siitä, että kaikki väitteet on perusteltava julkisilla lähteillä – toisin sanoen muodollisilla meriiteillä – estää kaiken merkityksellisen, uuden ja luovan ajattelun esiinpääsyn Wikipediassa.

Matti Puolakan elämäntyön huipentuma oli ajatus Mikä ihminen on? -totuusfoorumista ja väittelysanakirjan formaatista. Siinä kirjoittajia kehotetaan esittämään asiansa niin kärkevästi kuin mahdollista. Puolueettomuuden takaa se, että samasta aiheesta julkaistaan niin monta näkemystä kuin tulee. Toisen artikkelia ei saa muokata, mutta kaikki palveluun ladattu sisältö on jokaisen käytössä. Artikkeleita voi siis ladata omille sivuille ja järjestää siellä niistä väittelypaneeleita.

Erimielisyyksiä kannustetaan, eikä tarkoitus ole päästä yksimielisyyteen. Sen sijaan tarkoitus on, että ihmiset oppisivat muodostamaan mielipiteitä ja rakentamaan maailmankuvaansa mahdollisimman harkitusti: määrittelemään selkeästi käyttämänsä käsitteet ja ottamaan huomioon sen, minkä sisällön vastaväittäjä käsitteilleen antaa, oppia asiallista argumentoitia ja itsekritiikkiä.

Näin luodaan valistunutta yleistä mielipidettä, jolloin enemmistön kanta kylläkin ratkaisee (esim. vaaleissa), mutta se ei ole muodostunut pahantahtoisen informaatiovaikuttamisen ja demagogian ehdoilla. Tällä tavalla totuusfoorumi-VSK kehittää demokratiaa ja muuttaa maailmaa. Wikipedia ei sitä olennaisissa kysymyksissä tee.

Itse asiassa monet uutta luovat ja ihmiskunnan kohtaloihin eniten vaikuttaneet ajatukset ovat olleet aluksi pienessä vähemmistössä, monesti myös mielipidevainon kohteena – näin demokraattisissakin maissa, kuten suomettumisen esimerkki osoittaa. Sen vuoksi totuusfoorumi-VSK:ssa ei arvioida mielipiteitä muodollisten meriittien perusteella, vaan keskustelukulttuurin kannalta: miten asiallisesti ne on esitetty, miten hyvin perusteltu, kuinka rehellisesti vastaväitteet on huomioitu, onko kirjoittaja kykenevä itsekritiikkiin jne.

Tällainen arvio ei edellytä kannanottoa mielipidekysymyksiin, mutta ei myöskään tukeudu muodollisiin, virallisen yhteiskunnan hyväksymiin (ja useasti virallisen valheen pönkittämiin) kantoihin.

Tämä yksinkertainen idea on demokraattisin mahdollinen tapa järjestää globaalia, kaikille avointa keskustelua ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä. Se on tapa muuttaa maailmaa, mitä Wikipedia olennaisesti ei ole.

Totuusfoorumi-VSK:n lähin edeltäjä lieneekin Dennis Diderot’n ja kumppaneiden Ensyclopedia. Myös sen toimittajat olivat aikanaan vainottuja, ja Ensyclopediaa julkaistiin jopa hengen menettämisen uhalla. Mutta siitä joskus toiste.

Mikä ihminen on? -totuusfoorumin & väittelysanakirjan esittely. 

Matti Puolakan historianfilosofiaa käsitteleviä artikkeleita. 

Matti Puolakka Wikipediassa, keskusteluosasto.