Entisten supervaltojen kipuilua aikakauden murroksessa

Kylmä sota on kauan sitten päättynyt. Mutta kuinka ollakaan, se on palannut kummittelemaan. Kummaltakaan ex-supervallalta ei menneisyydenhallinta vielä ole onnistunut, eikä uusi maailmanjärjestys voi rakentua valheiden pohjalle.

Aloitetaan Yhdysvalloista.

Yhdysvallat: keskustelukulttuurin uusi normaali

Yhdysvaltain systeemi on kaikista vioistaan ja imperialistisista rikoksistaan huolimatta ollut uudistumiskykyinen. Siellä on perinteisesti vallinnut laaja sananvapaus ja laillisuusperiaatteen takaavat instituutiot. Ne ovat nyt uhattuina. Yhdysvalloista tulee jatkuvasti uutisia, joita on vaikea uskoa todeksi. Seuraavassa vain muutama satunnainen esimerkki:

Floridassa uudelleenvalintaa havitteleva kuvernööri DeSantis käy kampanjaa, jossa hän yllättäen on vastustajakseen löytänyt – ei ketään demokraattien ehdokasta, eikä yleensäkään ketään poliitikkoa, vaan 81-vuotiaan, tohtori Faucin, joka asustaa New Yorkissa, ei Floridassa, ja joka on ollut tieteellisen asiantuntemuksensa vuoksi valkoisen talon korona-asioiden neuvonantaja ensin Trumpin ja nyt Bidenin aikana

DeSantis myy erilaista krääsää jossa hyökätään Faucia vastaan, mm. rantasandaaleja, olutjäähdyttimiä ja t-paitoja. Hän lähettää sähköposteja jotka on otsikoitu vaatimuksella Faucin pidättämisestä. Hän syyttelee ja panettelee Faucia kaikissa esiintymisissään.

Demokraattidehokas Charlie Crist sanoi tästä kampanjasta:

”Tohtori Fauci on mies, joka yrittää ohjata maatamme pandemian aikana, pelastaa ihmishenkiä ja rajoittaa tartuntoja. Meidän kuvernöörimme vastaa tähän kiusaamalla häntä ja tekemällä hänestä pilkkaa. Ei kuvernöörin tulisi noin käyttäytyä.” (CNN 2.2.2022)

Myös muut republikaanit ovat hyökänneet Faucia vastaan kerätäkseen poliittisia pisteitä. Jotkut ovat jopa verranneet häntä Josef Mengeleen, natsilääkäriin joka kidutti keskitysleirivankeja ja teki heillä epäinhimillisiä kokeita.

Uuteen normaaliin kuuluu myös väkivalta

Fauci on sanonut että nämä hyökkäykset ovat johtaneet tappouhkauksiin, hänen perheensä ja lastensa häirintään, inhottaviin puhelinsoittoihin, jne. Viime kuussa sadat johtavat amerikkalaiset lääkärit ja tiedemiehet allekirjoittivat kirjeen, jossa vaadittiin Fauciin kohdistuvien hyökkäysten lopettamista.

Mutta se ei ole loppunut. Törkeät, suruttomat valheet ja henkilöön menevät uhkailu- ja panettelukampanjat, perusteltujen ja asiallisten poliittisten linjanvetojen ja näkemysten puute – siinä on Amerikan politiikan uusi normaali.

Toinen esimerkki: vain viikko vuoden 2020 presidentinvaalien jälkeen Eric Coomer, äänestyskoneita valmistavan Dominion Voting Systemsin johtohenkilö, joutui perheineen menemään maan alle. Vihaiset Trumpin kannattajat olivat julkaisseet hänen kotiosoitteensa ja puhelinnumeronsa ja luvanneet miljoonan dollarin palkkion hänen ”päästään”.

Ennenkuulumattoman moni vaalien järjestämiseen osallistuneista virkamiehistä sai tappouhkauksia. Oikeusministeriö perusti erityisen elimen puolustamaan vaalivirkailijoita uhkailuilta.

Ei kehittyneessä demokratiassa pitänyt olla niin, että julkisuuden henkilöt joutuvat turvautumaan henkivartioihin ja jatkuvasti pelkäämään sekä oman henkensä että läheistensä puolesta. Ei sellainen ole mielipiteenvapautta.

Se on suomettumista kun ollaan rähmällään

Republikaanipuolueesta vain harvat uskaltavat nousta trumpilaisia laittomuuksia ja valheita vastaan. Väkisinkin siitä tulee mieleen suomettaminen: pönkitetään virallista valhetta oman uran ajamiseksi. Republikaanipoliitikkojen on mielisteltävä Trumpia koska muuten on pelko, ettei tule uudelleen valituksi. Hauskaa sinänsä, että he eivät voi edes viikunanlehdeksi vedota ulkopuolelta tulevaa uhkaa. Sellaista ei ole.

Mutta mikä on todellinen uhka? Keskiluokkaiseen toimeentuloon ja tietynlaiseen kulttuuriseen paremmuusasemaan tottunut ”valkoinen mies” – hänen maailmansa on uhattuna. Yhdysvaltojen väestö muuttuu kovaa vauhtia demografisesti. Kaupungistuminen jatkuu, maaseudut autioituvat. Tämä kaikki merkitsee demokraattipuolueen kannatuspohjan kasvua.

Valta-asemaansa menettävä valkoinen keskiluokka on liittoutunut väkivaltaisen äärioikeiston kanssa, ja tämän liittoutuman aate, ideologia, ”yhteiskunnan muuttamisen ohjelma” on salaliittoteoriat. Menetelmä tuon ideologian levittämiseksi: suruton valehtelu. Eli tietynlainen sumutus-uskonto: ”uskokaa ihan mihin vain, kunhan ette vain opiskele, lue, ajattele järkevästi, kunnioita asiantuntemusta ja ymmärrä vakaiden instituutioiden merkitystä toimivalle demokratialle. Mihin vain: ufoihin, säteilyyn, maailmaa salaa hallitsevaan ”cabaliin” tai rokotteiden mukana istutettaviin vakoilusiruihin – jne.

Yo. esimerkit olivat aivan satunnaisia. Suuri probleemi tietysti kuuluu, että miksi ei Trumpia saada rikosoikeudelliseen vastuuseen vaalien varastamisyrityksestä, kapinaan yllyttämisestä ja jatkuvan vaalivalheen levittämisestä. Keskustelukulttuurin rappio on ilmausta siitä, että koko demokraattinen järjestelmä on vaarassa.

Jos asioiden taustat kiinnostavat, niin Yhdysvaltain järjestelmästä olen kirjoittanut kaksi melko perusteellista artikkelia, luettavissa täällä:

• Yhdysvallat: pyhä perustuslaki ja demokratian kriisi
• Yhdysvaltain korkein oikeus ja oudot oikeusteoriat

Venäjällä on alemmuuskompleksi

Mielenkiintoisella tavalla, kun kirjoitetaan Venäjästä, puhutaan että Venäjän on ”loukkaantunut”, se potee ”alemmuuskompleksia”, se tahtoo takaisin ”isojen pöytään”. No, tuohan on totta. Venäjä käy kummallista propagandasotaa länttä vastaan vaatien tulla huomioiduksi tasavertaisena kumppanina Yhdysvaltain kanssa. Todellisuudessa siellä on paitsi liike-elämään, niin sotilasteolliseen kompleksiin kytkeytynyt porukka, jolle demokratian kehitys Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja muualla lähiulkomaissa on kuolettava uhka.

Milloin viimeksi Euroopassa oli maa, jonka valtaapitävät potivat alemmuuskompleksia? Se oli silloin kun Saksa laitettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen voiton huumassa polvilleen. Seurauksena kostomentaliteetista olikin sitten Hitler, natsit ja toinen maailmansota.

Lännen vastuu

Voidaan kysyä miten länsi toimi kylmän sodan voittajana. Eiköhän silloinkin ruma kostonhimo nostanut päätään? Tämä näkyi mm. siinä miten Venäjällä yksityistämiset suoritettiin läntisten neuvonantajien johdolla tilanteessa, jossa ei laillisuusperiaatteesta ollut tietoakaan, ei ollut edes talouslainsäädäntöä. Seuraus: oligarkkien valtaannousu. Lancet -lehden kokoamien tietojen perusteella yksityistämiskautena talouskriisi Venäjällä oli niin kauhea, että miljoona työikäistä miestä kuoli sen seurauksena. Se oli sellaista ”demokratiaa” jota kukaan ei Venäjällä enää halua.

Ideologisella rintamalla käynnistyi valtava mediakampanja jossa kaikki mikä vain kulki ”kommunismin” nimellä lyötiin alas. Tämä esti tehokkaasti Neuvostoliiton tai Kiinan tai muiden sosialististen yritysten järkiperäisen arvioinnin, analysoinnin ja tutkimuksen. Historianfilosofiassa oltiin todella palattu jonnekin Voltairea edeltävään aikaan jolloin – jos ei suorastaan Kleopatran nenä, niin kummin yksilöiden oikut määräsivät maailmanhistorian syvällisimmistä käännekohdista. Ad hominem-hyökkäykset ja silkka juoruilu korvasivat historiantajun ja vakavan tutkimuksen. Toki kommunismin nimissä suoritettujen ihmisoikeusrikosten tutkimuksessa on tehty merkittävää työtä, vaikkakin yksipuolista. Aatehistoriallinen arvio puuttuu vielä kokonaan.

Neuvostoliiton viimeinen johtaja, Mihail Gorbatshov totesi aikanaan viisaasti, että ihmiskunnan ongelmat ovat yhteisiä. Niin luonnon saastuminen kuin ydinsodan uhka kohdistuvat kaikkiin ihmisiin koko maapallolla. Tuossa olisi ollut hyvä lähtökohta uuden maailmanjärjestyksen luomiselle.

Yleensä ottaen, kun ristiriidat ratkeavat, sen molemmat puolet muuttuvat. Hegeliläinen synteesi olisi se, että kahdesta vastakkaisesta puolesta omaksutaan elinkelpoinen, hylätään vanhentunut ja väärä, ja näin syntyy uusi ilmiö, joka sisältää myös jotain kokonaan uutta. Hegel kutsui sitä säilyttäväksi kumoamiseksi.

Synteesiä ei syntynyt. Uusi maailmanjärjestys ei voinut syntyä voittajien itsekritiikittömän kostonhalun perustalle. Tuossa on syvällisin syy siihen, että kylmä sota on palannut kummittelemaan.

Eräs näkemys tällaisesta synteesistä on Uusi historia -yhdistyksen ohjelmassa, esim. luvussa globaaliyhteiskunnnan muodostuminen, jossa eritellään sitä, miten valtioiden luonteessa tapahtuu muutosta. Lähtökohtana siinä on, että liberaali demokratia kuitenkin on ainoa järjestelmä, jonka varaan voidaan rakentaa.

Kun suurvallat eivät osaa käsitellä menneisyyttään, se on vaarallista

Näin ollen kylmän sodan kaksi superperillistä nyt kipuilevat kumpikin omalla tavallaan. Venäjällä kaivataan paitsi Neuvostoliittoa, niin tsaarinaikaa myös, alkaen Katariina Suuren valloituksista, joita pidetään ikuisesti ja ilman muuta omina, otettavaksi tuosta vain, kuten Krim. Menneisyyttä ei tahdota käsitellä, vapaata keskustelua ei sallita enää senkään vertaa kuin ennen.

Yhdysvalloissa valkoinen keskiluokka ei halua tietää mitään alkuperäiskansojen joukkotuhosta, orjakaupan kauheuksista tai USA:n maailmalla harjoittamasta imperialismista toisen maailmansodan jälkeen. Se on niin kipeä asia, että kouluneuvostoissa ovat aikuiset (opettajat ja oppilaiden vanhemmat) jopa tukkanuottasilla siitä, miten tätä menneisyyttä lapsille opetetaan. Yhdysvalloissa on nähty jopa kirjoja poltettavan ja paikoin niitä poistettavan kirjastojen valikoimista.

Tämä on kauheata. Tämä on vaarallista. Nyt ei olisi aikaa taistella järjettömyyksiä vastaan. Ihmiskunnalla olisi voitettavanaan ja hoidettavanaan paitsi pandemia, niin ennen kaikkea ilmastonmuutos ja kaikki siihen liittyvä. Kohta ei tarvitse pelätä edes sotaa, kun irrationalismi johtaa ilmaston lämpenemiseen ja luonnon monimuotoisuuden tuhoon.