Ilman liharavintoa ei olisi ihmistä

KUVA: Etioopialaisen kirkon taulu Kannibalista. Metsästäjä-keräilijöilläkin on löytynyt kannibalismia, mutta se on luultavasti ollut rituaalista. Sen sijaan esim. Inkoilla on löytynyt kannibalismia, joka liittyi todelliseen proteiininpuutteeseen. Silloin uhri-ihmisiä saivat tosin syödä vain yläluokkaiset eliitin jäsenet. Elitre, Wikipedia Commons,

Lihansyönnin paheksunnalla on pitkät kulttuuripoliittiset juuret. Ne juontavat aikaan, jolloin ihmissuku keksi luokkayhteiskunnan, ja jolloin erilaisin mystisin ja uskonnollisin perustein piti köyhille todistella miksi heiltä vietiin hyvä ravinto pois ja heitä alettiin ruokkia vain viljalla.

Tämä traditio on elänyt erilaisissa uskonnoissa kautta vuosisatojen ja nostaa päätänsä aina uudelleen vielä nykyäänkin. Saaden tieteellisyyden valekaavun tällä kertaa.

1980-luvulla muoti tuli Amerikasta: liha ja eläinrasvat ovat syynä diabeteksen, sydäntautien ja lihavuuden räjähdysmäiseen kasvuun, sanottiin. Ihmiset oppivat syömään kasvisrasvoja ja (suhteessa) vähemmän lihaa – mitä seurasi? Lihavuusepidemia, diabetes ja sydäntaudit.

Kun tämä alettiin ymmärtää, ja vaihtoehtoiset näkemykset ravitsemukseen alkoivat saada tilaa, niin sitten tuli ilmastonmuutos. Jälleen paheksutaan lihansyöntiä.

Itse en ole ravitsemusasiantuntija, vaan aivan tavallinen ihminen joka kamppailee kilojensa ja terveytensä kanssa. Olen seurannut tätä keskustelua joskus enemmän, joskus vähemmän.

Mutta toisaalta, yhdistys jossa olen aktiivi on aivan muista syistä seurannut ja tutkinut ihmisen esihistoriaa. Ensinnäkin. Toiseksi taustani suomettumisen arvostelijana 1970- ja 1980-luvuilla on opettanut minulle, että virallista valhetta vastaan voi tavallinen ihminen väitellä, jos väittelee reilusti ja muistaa tieto-opin alkeet.

Niille ketä kiinnostaa, täällä on artikkeleita ihmissuvun synnyn alkuhämäristä.

Näillä eväillä sanon tässä lihansyönnistä jotakin:

Ilman lihaa ei olisi ihmistä

Se, miten ihmissuku erkani eläinmaailmasta, liittyy kiinteästi lihansyöntiin.Kun omaksuttiin metsästys-keräilykulttuuri, alkujaan hyödyntämällä haaskoja, myöhemmin metsästämällä, se edellytti esi-ihmisiltä uudenlaista järjestäytymistapaa. Antropologi Glynn Isaacin sanoin: ”keskinäinen jako, eli työn ja ravinnon jako loi ihmisen”.

Ilman lihaa ei olisi ihmistä. Esimerkiksi ihmisen aivot eivät olisi voineet kehittyä. Aivot nimittäin vaativat niin paljon energiaa. Sitä sai vain saaliseläimistä. Mikään kasvisravinto ei koskaan olisi voinut luoda ihmisen anatomiaa.

Jos katsotaan historiaa erittäin suurella haavilla – niin kuin joskus on välttämätöntä katsoa – niin ihmiskunnan ravitsemus on järkkynyt kaksi kertaa.

Maanviljelykseen siirtyminen

Ensimmäinen kerta oli maanviljelykseen siirtyminen. Silloin Homo-suku oli ollut olemassa 2,5 miljoonaa vuotta, jona aikana aineenvaihduntamme oli anatomisesti muodostunut.

Maanviljelykseen siirryttiin (joillakin osin maapalloa) vasta noin 10 000 vuotta sitten. Vasta silloin opittiin käyttämään viljaa ja maitotuotteita ravintona. Monin paikoin, kuten Suomessa, vasta paljon myöhemmin.

Paitsi että vilja oli aivan uusi tulokas ravitsemukseemme, niin samalla vihannesten kohdalla tarjonta kaventui, koska vain joitakin vihanneksia valittiin kasvatettaviksi.

Voidaan sanoa että ihmiskunta astui uuteen tuntemattomaan tuolloin. Ihmisten ja kesytettyjen tuotantoeläinten yhteiselo toi mukanaan tauteja.

Suurin mullistus tietysti tapahtui ihmisten keskinäisissä suhteissa: syntyi luokkayhteiskunta. Se ei syntynyt heti, eikä miten tahansa, eikä joka paikassa, mutta se kuitenkin pidemmän päälle pyyhki altaan kaikki muut yhteiskuntamuodot.

Ehkäpä tuostakin vielä olisi selvitty, mutta sitten tapahtui jotain järkyttävää:

Teollinen ruokatuotanto

Tämän voi käsittää, jos ajattelee Coca-colaa. Eli limpsoja. Sokeria. Vehnäjauhoja eli puhdistettua viljaa.

Koska jos ihminen on tottunut 2,5 miljoonan vuoden aikana tietynlaiseen ravintoon (monipuoliseen kasvisravintoon ja hyvälaatuiseen lihaan), niin kaksi kertaa historian aikana hyvin lyhyessä ajassa järkytetään aineenvaihdunnan tasapaino.

Ja tämä on tapahtunut vain noin 150 vuoden aikana. Enempää ei mielestäni tarvita todistusta siitä, että jostakin muualta kuin lihansyönnistä pitää etsiä syitä kansantauteihin ja lihavuusepidemiaan. Tämä on ikään kuin niin suuri silmille hyppivä itsestäänselvyys, että juuri siksi sitä ei nähdä.

Mitä vikaa lihassa oikeasti on?

En voi tietenkään millään tavalla kieltää sitä, että ilmastonmuutoksen kannalta, ja eläinten hyvinvoinnin kannalta teollinen lihatuotanto on suuri ongelma. Mutta silloin siihen ongelmaan pitää tarttua yhteiskunnan toimin, eikä syyllistämällä ihmisiä.

Monet ihmiset, kuten minä, ovat saaneet terveytensä takaisin, kun he ovat ymmärtäneet yllä sanotut yksinkertaiset tosiasiat ja alkaneet syödä lihaa.

”Ruoka on lääke”. ”One pihvi a day keeps the doctor away.” Jne.

Ihmisillä on erilaisia geneettisiä sopeutumia. Toisille todella sopii kasvissyönti. Mutta toisille ei. Jos koko kansalle kuulutetaan yhteen ääneen että älkää syökö lihaa, tai syökää sitä ainakin vähän vähemmän, niin hyvin moni joutuu pullaloukkuun. Hyvin moni korvaa sen aliravitsemuksen, joka helposti seuraa vääränlaisesta kasvissyönnistä pullamössöllä.

Kun alkuperäiskansoja on tutkittu, niin yksikään – ei yksikään – valinnut syödäkseen kasviksia, jos lihaa oli saatavilla. Ei ole sellaista ihmissuvun alkuryhmää eikä myöhempää ryhmää, joka ei olisi arvostanut liharavintoa yli kaiken.

Miten ilmastonmuutos torjutaan? Siitä pitää keskustella. Pitää painostaa päättäjiä tekemään järkeviä ratkaisuja. Ruoantuotantoa pitää muuttaa paremmaksi ottaen huomioon eläinten kärsimykset.

Mutta ilmastonmuutosta ei torjuta moralisoimalla yksittäisen ihmisen ruokavalintoja. Otetaanpa huomioon myös köyhyys tässä kohden. Suurimmalla osalla ihmisiä ei ole varaa tilata lähi-luomu-lihaa, vaan he joutuvat ostamaan lihansa marketista.

Jos ihmiset ymmärtäisivät mitä sokeri ja vehnäjauhot tekevät heidän terveydelleen, ehkä joku kansanliike voisi saada muutoksen aikaan. Ehkä he voisivat saada elintarvikefirmat ajattelemaan, että olisi kannattavampaa vähentää sokeripullan tarjontaa ja satsata eläinystävälliseen ja ilmastoystävälliseen lihatuotantoon.

Kukapa tietää!

Sokerin ja vehnäjauhojen houkutus on, paitsi että ne aiheuttavat addiktiota, niin ne ovat halpoja tuottaa ja varastoida. Tässä siis tarvittaisiin kovaa painostusta alhaaltapäin. Se ei onnistu jos lihansyöntiä demonisoidaan.

Edit: väärinkäsitysten välttämiseksi: Uusi historia yhdistykseen kuuluu niin kasvissyöjiä kuin sekasyöjiäkin, eikä meillä ole kantaa ihmisten yksityisiin ravitsemusvalintoihin. Monille kasvissyönti sopii ja on silloin varmasti hyvin terveellistä. Ja ymmärrän hyvin, jos ihminen välttelee lihansyöntiä esim. ilmastonmuutoksen tai tuotantoeläinten kohtelun vuoksi. Mutta sellainen väite, että liha olisi epäterveellistä vain koska se on lihaa, ei historian valossa mielestäni voi pitää paikkaansa.

Keitä kiinnostaa, niin tässä on Scientific Americanissa käyty väittely aiheesta:

https://www.scientificamerican.com/article/why-almost-everything-dean-ornish-says-about-nutrition-is-wrong/

HeliSantavuori
Helsinki

Uusi historia ry:n hallituksen jäsen ja Uusi historia -sivuston toimitussihteeri ( https://humanpath.net/https://newhistory.fi). IDEA-teemalehden päätoimittaja: https://humanpath.net/tag/idea/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu