Martti J. Kari ja Kleopatran nenän paluu
Martti J. Kari ja Antero Holmila vastaavat Aleksi Mainion arvosteluun heidän uutuuskirjastaan ”Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii”. (HS mielipide, 27.6.2023)
Ilahduttavaa tässä vastineessa on että kirjoittajat asettuvat selkein sanoin monipuolisen keskustelun kannalle.
Ei ole puolueetonta historiantutkijaa mutta on tieteellistä historiantutkimusta
On myös aivan totta, että Karin asiantuntemusta ei tulisi vähätellä. Keskittyminen siihen kuka on historian asiantuntija on muutenkin harhaanjohtavaa. Historia on ideologinen tiede, millä Uusi historia -käsitteistössä tarkoitamme että se on tieteenala jossa ei voi olla ”puolueetonta” asiantuntijaa. Jossa tutkijan ja kirjoittajan maailmankatsomus, arvomaailma samoin kuin monenlaiset edut (sosiaalipsykologiset, lähipiirin odotuksiin tai urakehitykseen liittyvät pikemminkin kuin suoraan taloudelliset) vaikuttavat mielipiteisiin. Ja ainoa tapa vastustaa tuota on nimenomaan avoin ja reilu keskustelu, jossa lähtökohdaksi otetaan se, että niin maallikko kuin asiantuntija voi pahasti sokaistua.
Toisin sanoen, myös huippuasiantuntija voi lausua tyhmyyksiä syvällä rintaäänellä. Ja toisaalta: maallikko saattaa osua naulan kantaan paljon syvällisemmin. Tai sitten ei. Yleinen mielipide saattaa heitellä laidasta toiseen harkitsematta, tunnesyistä tai siksi että mennään virran mukana. Vastavirtaan kulkeminen ei nimittäin ole yhtään helppoa.
Historia jos mikä on tuossa mielessä ideologinen tiede, ja on sitä nykypäivän enemmän kuin koskaan. Tästä juontuu myös käsite historiapolitiikka. Sitä tekevät totisesti muutkin kuin Venäjä, vaikkakaan eivät yhtä törkeän valheellisesti.
Olen itse arvostellut Karia siitä, että hän ei noudata historiantutkimuksen tieteellisiä kriteerejä. (Ks. linkit artikkelin lopussa.) Se onkin eri asia. Ihmiskunta on oppinut tutkimaan historiaa materialistisella tavalla, etsimään maailmahistorian tapahtumiin syitä olosuhteista (mm. aikakausi, ilmasto, talous) sekä yhteiskuntien sisäisestä kehityslogiikasta ja historian lainalaisuuksista. Miten selitetään kehitys, muutos, on olennaista.
Historiallisten tapahtumien syitä ei enää etsitä ”kansanluonteesta” tai ”geeneistä” tai valtiojohtajien luonteenpiirteistä (vallanhimo, verenhimo tms.) Tätä kuvastaa Voltairen lausahdus, että Kleopatran nenä ei todellisuudessa vaikuttanut ratkaisevasti maailmanhistorian kulkuun. Voltairesta ja valistuksesta alkoikin materialistisen, tieteellisyyteen pyrkivän historiatutkimuksen voittokulku.
Strategisen kulttuurin teoria on aikamoista soopaa
Strategisen kulttuurin teoria johon Kari/Holmila nojautuvat on mielestäni Yhdysvaltojen perinteisen, mutta oikeistolaisimman oikeiston kehittämää pseudotiedettä jolla pyrittiin tyhmästi selittämään Vietnamissa koettua tappiota – ilman että todettiin se ilmiselvä tosiasia, että se oli imperialistinen hyökkäys ja täysin epäoikeutettu sota, jossa vietnamilaiset puolustivat kansallista olemassaoloaan. Kuten nyt Ukrainan puolustautuu Venäjän imperialismia vastaan.
Strategisen kulttuurin teoria pyrkii ymmärtämään miten maan johto ”kokee” asiat. Se on epämääräinen, sekava ajatuskimppu ja täysin olematon ohjenuora jos todella halutaan ymmärtää miksi Venäjä ”toimii niin kuin se toimii”. Siihen olisi ihan normaalia historiantutkimuksen ohjenuoraakin tarjolla. Esim. että ensinnäkin Venäjää tarkasteltaisiin osana ympäröivää maailmaa; että historiallisia aikakausia eriteltäisiin myös siltä kannalta mikä niitä erottaa eikä vain siltä kannalta mikä niitä yhdistää – eli olennaiselta kannalta; että Venäjä osattaisiin sijoittaa noihin aikakausiin; että otettaisiin huomioon Venäjän nyky-systeemin erityislaatu (kleptokraattinen imperialismi) ja huomattaisiin edes yhdellä sivulla lännen vastuu sen muodostumisessa.
Terävimmän huomion Venäjästä on lyhyesti ilmaissut mielestäni historioitsija Teemu Keskisarja, joka sanoi että ”Venäjän viheliäisyyden selittää monen sadan vuoden yksityisomaisuuden suojattomuus”, ei mongolivallan julmuudet. (Ilta-Sanomat 6.12.2022/IDEA-teemalehti 1/2023. Lehdessä myös Keskiarjan muista lausunnoista kritiikkiä.)
Avainkäsitteitä ovat kleptokraattinen imperialismi ja laillisuusperiaate
Jos halutaan ymmärtää kleptokraattisen imperialismin olemusta, niin avainkäsite on silloin laillisuusperiaate. Venäjä ei ole erikoinen. Länsi-Eurooppa on. Miksi laillisuusperiaate (jonka ydin on yksityisomaisuuden suoja) alkoi syntyä sydänkeskiajan Euroopassa? Tuossa olisi mielestäni näkökulma kun tutkitaan maailmanhistorian nykyvaihetta ja Venäjän paikkaa siinä.
Jos taas halutaan ymmärtää lännen vastuuta tuon kleptokratian muodostumisessa, on otettava huomioon miten spekulatiivinen finanssipääoma on ottanut jostain 1980-luvulta lähtien viimeistään kuristusotteen maailmantaloudesta. Länsimaisilla talousasiantuntijoilla jotka Jeltsinin Venäjällä ”neuvoivat” yksityistämisisissä on suuri vastuu siinä miten he edesauttoivat tuota maailmanhistorian suurinta varkautta. Tätä eivät Kari ja Holmila ollenkaan huomioi. Ideologisessa mielessä olisi hyvä huomioida se, minkälainen kostovimma syntyi lännen oikeistopiireissä Neuvostoliiton romahduksen myötä.
Onko Karin/Holmilan näkökulma jotenkin uusi? Mielestäni se on uusi versio kylmän sodan kaikkein pahimpien sotahaukkojen ajatusmaailmasta. Historiantukimuksen ja maailmanpolitiikan ymmärtämisen kannalta se on taaksepäin menoa.
Sillä TÄRKEÄLLÄ varauksella että toisin kuin edeltäjänsä jenkeissä, nämä nykyiset suomalaiset kylmän sodan aatemaailmaa edustavat tekijät ovat tosi demokraatteja ja kannattavat avointa keskustelua. Se on tärkeintä, ja siitä vilpitön hatunnosto. Lisäksi kiitokset Karille Ukrainan sotataphtumien kommentoinnista.
Puheenvuoroiksi keskusteluun, ja kaikille jotka haluavat muodostaa harkittua, itsenäistä kantaa maailmanhistorian nykytilaan ja Venäjään suosittelen seuraavia artikkeleita:
Heli Santavuori:
- Venäjän tulevaisuudesta ideologisten silmälasien takaa. Arviota Holmilan/Karin kirjasta IDEA-teemalehdessä 1/2023, s. 19. Saatavilla verkkokirjakaupoista, esittelyä täällä.
- Strategisen kulttuurin teoria ei selitä Venäjää.
- Venäjän lähihistoriasta. Kleptokraattisen valtiokapitalismin kehitys kleptokraattiseksi imperialismiksi.
- Venäjän ja Länsi-Euroopan erilliset tiet ja kohtaamiset. Poimintoja historiasta keskiajalta lähtien tähän päivään.
Jaan tämän näkemyksen. Ohi pitäisi olla ajan jolloin asioita selitettiin rotutieteen keinoin.
Putin voi perustellusti esittää kysymyksen miksei hän muka saisi hyökätä minne haluaa kun USA:kin saa.
Hyökkäys Afganistaniin, miksi? Talibanit eivät millään tavoin osallistuneet 9-11-2001 hyökkäykseen. Korkeintaan Osaman vuokra-isäntänä mikä sekin on heikko keissi.
Entä hyökkäys Irakiin? Kuka tahansa normaalijärkinen ymmärsi ettei Saddamilla ollut joukkotuhoaseita.
Ilmoita asiaton viesti
Samanlainen ero kuin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton osallisuudessa II maailmansotaan. Yhdysvallat osallistui siihen Euroopassa ja taisteli Japania vastaan, joka oli aloittanut sodan hyökkäämällä Pearl Harboriin. USA ei liittänyt itseensä mitään alueita tukikohtia lukuunottamatta sodan seurauksena päinvastoin kuin Neuvostoliitto. Ei myöskään Irakin eikä Afganistanin sodissa. Venäjä pyrkii nyt kaappaamaan itselleen alueita Ukrainasta, mieluiten koko maan jos mahdollista.
Yhdysvaltain ”imperialismi” on tukikohtien ja poliittisen vaikutusvallan hakemista, Venäjä pyrkii sodillaan sulattamaan valtaamansa maat itseensä ja oman sortovaltansa alle. Tässä se ero.
Ilmoita asiaton viesti
Aika pieni ero, koska taloudellisia tavoitteita on usein liittynyt USA:n sotiin vahvasti. Kahdella tavalla, miten kupata miehitettyä maata ja miten kupata omia veronmaksajia.
Voihan Venäjäkin sanoa että maahan hyökättiin II maailmansodassa.
Irakin sodan suhteen ei jää epäilystä etteikö taloudelliset seikat olisi painanut vaa´assa eniten.
Afganistanin mineraalivarat ovat edelleen koskemattomia joten projekti ei oikein onnistunut.
Kommenttini sitä paitsi keskittyi siihen miltä asia saattaa Putinin silmissä näyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliitto aloitti II maailmansodan Euroopassa yhdessä Saksan kanssa hyökkäämällä Puolaan. Sittemmin Saksa ja Neuvostoliitto vain kilpailivat siitä kumpi ehtii rikkoa Molotovin-Ribbentropin sopimuksen ensin. Saksa ehti täpärästi.
Mahdolliset rajoitetut taloudellisetkin tavoitteet interventiossa ovat aivan eri asia kuin jonkin maan itsenäisyyden vieminen ja liittäminen toiseen valtioon. Jos et ymmärrä niin en viitsi vääntää enää enempää rautalangasta.
Ilmoita asiaton viesti
No reagointi ei ollut sen mukaista. Puolalle turvatakuut antaneet olivat sitä mieltä että neukkulan osuus sivuutetaan ihan kuin sitä ei olisikaan.
Oliko Etelä-Vietnamin päämies vienamilaisten toiveiden mukainen vai kenties nukkehallitsija?
Mikä Karzai oli, kansan valitsema?
Kyllähän Afganistanissa demokratian sääntöjen mukaan talibanit olisivat olleet koko ajan oikeutettuja hallitsemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Terävimmän huomion Venäjästä on lyhyesti ilmaissut mielestäni historioitsija Teemu Keskisarja, joka sanoi että ”Venäjän viheliäisyyden selittää monen sadan vuoden yksityisomaisuuden suojattomuus”, ei mongolivallan julmuudet.
Joskus kertoo jämähtäneisyydestään, mutta ilman erittelyä, jota tosin ei voi odottaa, koska tällaiseen kasvaa jokainen, joka on jäänyt johonkin.
Keskisarja korostaa jonkin verran (~painavast) omaa selviytymistä ja mm omakohtaisesti sitä, miten kaikki raha on ollut itse ansaittua.
Keneltä saa, sen mukaisia puhuu. Ellei ole ostajia, ei myyntiä. Jos myyntiä… on ostojia, ja sitä kautta suosiotaan antavia, sidosta tekeviä.
Miten tuo vaikuttaa… tällainen on tosiaan tarkasti otettava paikka, jolloin voi mennä ne positiiviset sidostpaikat, joiden tärkeyttä on korostaa, toisessa tapauksessa.
Vaikka talous ja raha on neutraalia, toisaalta voi olla, että ei. Kyse yleisesyydestä on valikoitua, ts mielivaltaa tälläkin sektorilla, tai jotain poliittisjulkispainavaa, mihin ylletäänkin.
Jos siteeraus on Keskisarjan, ja sanottu ei kovin kontekstisidonnaista, yksityisomaisuuden ja perusasioiden haavoittuvuuden, voi tosiaan helposti yhdistää mongolitapahtumiin. Sellaisia ne ryöstötapahtumat ovat, oli takana ketä oli.
Hupsis-keikkaa, ilman koherentiikkaa.
Nämä ovat yleensä jotain sentriikkaperäisiä, kun ei ihan origollista tarkastelupaikkaa, vaan asiat ja tapahtumat ottavat sijoittumisen paikkaa, turhan milloin mistäkin.
Henkilöä en lähtisi kovasti arvostelemaan, vaikka asiaa käynkin läpi. Tässä mielessä puhun paljon tosi vapaamielisiä, mutta omasta mielestäni realistisia siinä, missä yleensä ei ole tapana olla, vaan odottaa jotain, mitä ei tosiaan ole tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Pertti Koskela: Milloin venäläiset nousevat Kremlin hyökkäyssotaa vastaan? (https://humanpath.net/milloin-venalaiset-nousevat-kremlin-hyokkayssotaa-vastaan/)
Asiallista kerrontaa tiettyyn rajaan asti, koska tätä voisi toisaalta tarkastella myös objektiivisesta vinkkelistä.
Katsoin sen verran alkuun, että mieleen tuli kuva Venäjästä hajanaisena alueena, ts hötöllisenä toimijana, mitä ovat myös käytännön demokratiat, vaikka niissä olisi vankkojakin käytäntöjä.
Pysyy kasassa, mutta ovat toimijuudessaan mitä ovat, ja reikäisyyttä paljon.
Reikäisyys ei tässä ole ongelma, eikä hajanaisuus, koska on vapautta. Jos tilaan kohdistuu kuitenkin painetta… tilaa haetaan, missä voi poiketa, ja vuotokohdissa tietysti (haarautumapontentiaalisuuden käyttö).
Raha on samassa mielessä ongelmallista, tai käytöllisesti kaikkien mahdollinen tuki, mikäli yleistä vaihdantavalmiutta antavaa.
Kyse on kokonaisuudesta, ja eheydellisyydestä, ja tämä tosiaan liittyy paikallisuuteen, koska ei eletä kuplissa, vaikka näin voidaan maailmaa päätyä ottamaan ja iskostamaan yleisesti.
Kyse on rakenteellisuudesta, ja tässä kannattaa korostaa myös perustekijöitä, jotka relevantteja, siinä kun tuloksellisuudesta puhutaan. Muuten voidaan ihmetellä kaikkea, ja olla toimimassa sen siivittämänä milloin mitäkin.
Keskeneräisyys huomioiden… perusteita on, ohi objektiivisemman vinkkelin.
Julkisesti näistä jää vääristynyttä kuvaa (osallisuusmyyntiä), ja eikä tämä ole voimavaroja antavaa, mitä sietämiseen ja yhtenäisempään vastavoimaan tulee, ja jota todellisuus tosiaan tukee, auttavana kätenä.
…
Putin ei voi tosiaan olla tilanteessa, jossa tarvitsisi esittää kokonaiskuvaa tilanteesta, ts käsitellä kaikkea relevanttia. Tämä on tosiaan helposti kaikkia valtapiirejä koskeva seikka, vaikka kynnystä onkin eri tavoin rakennettu / rakentautunut.
(Katsottu: … 10min)
Ilmoita asiaton viesti
Olen joistakin seikoista samaa ja toisista eri mieltä, mutta tykkäykset kaikille harvoille avauksille, joissa keskitytään asiakysymyksiin.
Ilmoita asiaton viesti