Uutuuskirja kysyy: keitä me olemme, mistä tulossa, minne menossa, miten ja miksi?

Pertti Koskelan (oik.) uutuuskirja, tutkimus ihmissuvun syntyvaiheista, yhteiskunnan ja nykyihmisen synnystä sekä ihmisen ja eläimen erosta perustuu Matti Puolakan (vas.) historianfilosofiaan. Kuva vuodelta 2015.
Pertti Koskela: Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty. Teoksen kansi.
Saatavilla nettikirjakaupoista, ovh 20 e.

Pertti Koskelan juuri ilmestynyt teos kartoittaa ihmissuvun syntyä, kehitystä ja varsinaisen nykyihmisen syntyä. Se on ensimmäinen osa teossarjassa joka on saanut nimekseen Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi. Siinä tullaan käymään läpi koko ihmissuvun tie, eli syntyvaiheiden jälkeen myös tie esihistorian loppupuolen ja ns. historiallisen ajan kautta kohti nykyaikaa: ihmiskuntaa, joka joko tuhoutuu tai selviää yhdessä.

Maailmalla on tavattu kutsua Big History -teoksiksi kirjoja, joissa on pyritty luomaan uutta kokonaiskuvaa historiasta etenkin esihistoriatieteiden tekemien läpimurtojen valossa. Sellaiseen todella on suuri tarve, sillä kaikki mitä tiedämme ihmisen ja eläimen erosta, ihmissuvun syntyvaiheista, eri ihmislajien kehityksestä kohti nykyihmistä ja tiedostamistavaltaan nykyihmisen kaltaisen ihmislajin synnystä – kaikki se on mullistunut. Mullistuminen on tapahtunut asteittain jo 1950-luvulta alkaen, mutta mullistus se silti on: uudet tiedot kumoavat kaikki perinteiset historianfilosofiat, maailmankatsomukset, ihmiskäsitykset ja yhteiskuntateoriat. Silti ei kokonaisvaltaista, systemaattista yhteenvetoa ole syntynyt.

Tuon tuostakin ilmestyy artikkeleita, joissa hehkutetaan että ”nyt koko historia on kirjoitettava uusiksi” kun joku yksittäinen löytö on tehty. Mutta yksittäiset löydöt pysyvät yksittäisinä, jos ei ole olemassa yhtenäistä kuvaa, johon niitä voisi suhteuttaa. Se ”koko historia” joka olisi kirjoitettava uusiksi on usein jotain aivan epämääräistä luuloa siitä, mikä vallitseva historiakäsitys sitten olisi.

Selkein esimerkki tästä on David Graeberin ja David Wengrow’n teos The Dawn of Everything, joka ilmestyy suomeksi syksyllä. Erinomaisista ansioistaan huolimatta teos taistelee tuulimyllyjä vastaan väittäessään ensinnäkin arkeologien ja antropologien 50- ja 60-luvuilla kehittämää esihistorian vaihejakoa ”historiaksi” (jonka he nyt haluavat kirjoittaa uusiksi). Todellisuudessa tuo vaihejako (ryhmä, heimo, päällikkökunta, valtio) on jo kauan sitten tutkijoiden mukaan osoitettu aivan riittämättömäksi ja virheelliseksikin sen tiedon valossa, jota koko ajan karttuu lisää. Myös Jared Diamond, joka tukeutuu tuohon jakoon menestysteoksissaan, toteaa että se on riittämätön ja pulmallinen.

Koskelan teoksessa kommentoidaan joiltakin osin Graeberin ja Wengrow’n teosta, vaikkakin hänen kirjansa keskittyy ajanjaksoon jonka Graeber ja Wengrow’ sivuuttavat keppoisasti ja mielestäni epärehellisesti.

Koskelan teos perustuu suomalaisen filosofin, Matti Puolakan (1947-2018) luomaan historianfilosofiaan, jossa ihmissuvun tie jaetaan vaiheisiin mm. järjestäytymistavan perusteella. Siinä tukeudutaan uuteen ja omaperäiseen, vaikkakin varsin yksinkertaiseen, yhteiskunnan määritelmään. Yhteiskunnan määrittely on samalla ihmisen (ihmislajin) historiallista määrittelyä, sillä yhteiskunnan syntyessä syntyi mieleltään ja tiedostamistavoiltaan kaltaisemme nykyihminen. Yhteiskunnan synnyllä tarkoitetaan tällöin metsästäjä-keräilykulttuurin heimon muodostumista noin 60 000 vuotta sitten (vaikka merkkejä siitä oli jo aikaisemmin). Koskela/Puolakka kutsuvat sitä myös protoyhteiskunnaksi.

Keskinäinen, eli oikeudenmukainen jako käynnisti ihmistymiskehityksen

Ihmissuvun synnyssä olennainen tekijä tällöin oli keskinäinen jako. Tämän pani ensimmäisenä merkille eteläafrikkalainen antropologi Glynn Isaac 1970-luvulla. Hänen teesinsä siitä, että keskinäinen työn- ja ravinnonjako loi ihmissuvun, oli tekijän mielestä käänteentekevä, mutta sen merkitystä ei ole täysin ymmärretty, koska filosofian johtama monitieteellinen tutkimus – eli historianfilosofia – puuttuu esihistoriatutkimuksesta. Hiljattain edesmennyt Richard Leakey referoi Isaacin tutkimuksia ansiokkaasti lukuisissa teoksissaan 1970- ja 1980-luvuilla, mutta sen jälkeen Glynn Isaacin teoreettinen panos on alkanut unohtua.

Noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten muodostuneissa Homo-suvun laumoissa oli, toisin kuin millään muilla eläimillä, kaikkia lauman yksilöitä koskevia käyttäytymissääntöjä. Siihen pakotti työnjako, joka johtui uudesta toimeentulotavasta: kun jotkut kahdella jalalla kävelevät apinalajit siirtyivät metsämailta savanneille, oppivat toiset (lähinnä urokset) etsimään haaskoja, myöhemmin metsästämään. Naaraat, pienet lapset ja vanhukset keräilivät.

Tämä merkitsi, että saalista ja keräilyn tuotteita oli jaettava kaikille lauman jäsenille. Myös niille yksilöille, joiden kanssa oli kilpailuasetelma, tai joille syystä tai toisesta ei olisi halunnut antaa mitään. Muuten koko lauma olisi tuhoutunut. Keskinäinen jako edellytti siis oikeudenmukaista jakoa.

Ihmistymiseen liittyvät piirteet kehittyivät tämän jälkeen tasaisesti noin 2,5 miljoonan vuoden aikana. Myös meidän käyttäytymistämme säätelevä geenipooli kehittyi silloin. Keitä me siis olemme? Olemme apinaihmisiä, joille taistelu vallasta erityisesti lähipiirissä on geeneissä, mutta myös kyky harkita koko lauman / yhteiskunnan / lajin kokonaisedun kannalta asioita ja suhteuttaa ne omiin välittömiin mielihaluihin ja impulsseihin.

Yhteiskunta synnytti nykyihmisen

Varsinaisen nykyihmisen synnytti yhteiskunta, eli metsästäjä-keräilijöiden heimo. Samojen sääntöjen piiriin kuului nyt ihmisiä, jotka eivät olleet jokapäiväisen toimeentulon hankkimisessa riippuvaisia toisistaan. Ravinnonhankinta nimittäin edelleen tapahtui pienissä ryhmissä, jotka kuitenkin olivat osa isompaa kokonaisuutta – heimoa. Sääntöjä oli tärkeä vahvistaa riiteillä, symboleilla, koristautumisella, taiteella. Vaikka muillakin eläimillä on jonkinasteista kieltä ja jopa symbolien tajua, niin vain ihmisellä on oikeudenmukaisuutta koskevia yleiskäsitteitä. Ne syntyivät tuosta samasta tarpeesta, joka oli oikeudenmukainen jako. Inhimillinen symbolikieli mahdollisti kumulatiivisen, kaikenpuolisen kehityksen.

Sivilisaatiot syntyivät, kun kokonaiset erilaiset talousalueet ryhtyivät säännölliseen yhteistyöhön (työn- ja hyödykkeiden jakoon) keskenään. Tämä tapahtui esihistorian loppupuolella, jolloin syntyi erilaisia paikalleen asettuneita yhteisöjä mm. kalastuksen, alkeellisen maanviljelyn tai puutarhanhoidon ja karjankasvatuksen perustalle.

Nyt samojen sääntöjen piirissä oli ihmisiä, jotka eivät olleet edes tuttavien tuttavia keskenään, mutta jotka kuitenkin olivat – enemmän tai vähemmän – riippuvaisia koko yhteiskunnan piirissä tapahtuvasta työnjaosta.

Sivilisaatioiksi kutsutaan usein ensimmäisiä korkeakulttuureja, mutta Koskela/Puolakka siis määrittelevät sivilisaation eri tavalla. Sivilisaatioista alkoi tie kohti yhtenäistä ihmiskuntaa, jossa samojen sääntöjen alaisina ovat kaikki lajimme jäsenet. Mutta tuo kertomus siis kuuluu vasta tuleviin kirjasarjan osiin.

Lihaa luiden ympärille

Kun yrittää kertoa koko historian kahdessa liuskassa, käy näin: esiin piirtyy vain paljas runko, luuranko jos sitäkään. Silti tämä luuranko on se, jonka varaan historian moninaiset pikkuluut, nivelet, hermosolut ja lihakset voidaan rakentaa. Koskelan teos tekee sen siis ensimmäisten ihmissuvun vaiheiden osalta.

Teos alkaa ihmissuvun evoluutiopsykologisista juurista, ts. siitä miten kehittyneillä eläimillä on paitsi kulttuurievoluutiota, niin ennen kaikkea moraalievoluutiota, ja miksi tuollaisen erotuksen tekeminen on tärkeätä.

Kahden ja puolen miljoonan vuoden kehitys käydään myös läpi yksityiskohtaisesti ja osoitetaan, miten nimenomaan uusi toimeentulotapa vaikutti ihmismäisten piirteiden kehitykseen (puhekyky, aivojen kasvu, anatomiset muutokset), eikä esim. työkalujen kehitys niin kuin aikaisemmin on oletettu.

Metsästys-keräilykulttuurin heimon synty esitetään kiehtovan seikkaperäisesti tuloksena beachcombing-kulttuurista ja kahden sitä harrastaneen populaation yhdistymisenä. Beachcombing tarkoittaa tässä yhteydessä meren antimien keräilyä rannikolla. Termi on peräisin siitä, miten hiekkarannoilla on keräilty haaksirikkoutuneista laivoista rantaan ajautuneita ”meren antimia” – siis eräänlaista rantarosvoilua.

Tämä(kin) osuus sisältää välttämättä spekulaatiota. Todistus löytyy filosofiseen yleisnäkemykseen pohjautuvasta loogisesta päättelystä, ei mistään fossiili- tai tarvekalulöydöstä. Olennaista on silloin arvioida, onko muodostunut kuva johdonmukainen, ja löytyykö selvää konkreettista faktaa, joka käy sitä vastaan. Toki on myös oltava valmis käymään koko looginen rakennelma läpi uudelleen, jos löytyy todisteita jotka sen selvästi romuttavat.

Yhteiskunnan syntyä todistetaan teoksessa myös negatiivisen esimerkin valossa: serkkumme neandertalilaiset eivät kehittäneet yhteiskuntaa ja siinä syy niiden tuholle. Myös tämä teesi käydään läpi tarkasti uusimpaan tutkimuskirjallisuuteen vedoten.

Empiiristen faktojen läpikäyntiä täydentää kriittinen argumentointi joidenkin tunnetuimpien kirjoittajien näkemyksiä kohtaan, esimerkiksi Richard Leakey, Jared Diamond, Frans de Waal, Francis Fukuyama, Yuval Noah Harari sekä mainitut Graeber ja Wengrow.

Kiinnostava vertailukohta esitetylle yhteiskunnan määritelmälle on teoksen lopussa julkaistu erillinen artikkeli siitä, miten sosiologian piirissä on kokonaan luovuttu yhteiskunnan määrittelystä. Sen voi lukea myös täältä.

Neljäs luku muodostuu esseestä Ihmisen ja eläimen ero. Siinä aihetta käsitellään niin moraalifilosofian kuin joidenkin kaunokirjallisuudesta löytyvien esimerkkien valossa.

Teos sisältää myös minun kirjoittamani erillisen artikkelin, jossa esitellään puolakkalaisen historianfilosofian filosofisia perusteita ja historian vaihejakoa joka yhdistää yhteiskuntaevoluution, moraalifilosofian ja toimeentulotavan.

Heli Santavuori ja Pertti Koskela.
Pertsa eli Pertti Koskela ja minä kesäretkellä luultavasti vuonna 2015. Kameran takana Matti Puolakka. KUVA: Uusi historia -yhdistys.

Tulossa kiehtova väittelysyksy

Teoksen on kustantanut Uusi historia -yhdistys. Seuraava osa kirjasarjasta tulee käsittämään esihistorian loppupuolen ja historiallisen ajan alun, eli saman historiallisen ajanjakson kuin Greaber ja Wengrow’n teos. Sen ilmestymistä suomeksi Uusi historia -yhdistys juhlistaa, jos ei vielä valmiilla kirjalla, niin ainakin samaan aihepiiriin liittyvillä artikkeleilla.

Tiedossa on siis kiehtovan kiinnostava, asiallinen ja innostava väittelysyksy kaikille niille, joita huolettaa ihmiskunnan selviäminen, jotka haluavat oppia historiasta ja tietää keitä me olemme, mistä tulemme, minne menossa, miten ja miksi?

Koskelan teoksen esittelyä myös täällä.

HeliSantavuori
Helsinki

Uusi historia ry:n hallituksen jäsen ja Uusi historia -sivuston toimitussihteeri ( https://humanpath.net/https://newhistory.fi). IDEA-teemalehden päätoimittaja: https://humanpath.net/tag/idea/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu