Vain ihmisellä on historia – kevään urakka valmis!

Matti Puolakka. KUVA: © Uusi historia ry/Heli Santavuori

Kevättalven suururakka on valmis – nimittäin Matti Puolakan ajattelusta toimittamani kirja ”Vain ihmisellä on historia – ajatuksia ihmiseltä joka määritteli ihmisen”. Toimitustyössä on toki ollut apuna muitakin Puolakan läheisiä ja pitkäaikaisia työtovereita ja ystäviä.

Teos sisältää katkelmia puheista, saneluista, viesteistä ja muistikirjamerkinnöistä ajalta jolloin Puolakka ei juurikaan toiminut julkisuudessa.

Pääpaino on ihmiskäsityksessä ja moraalifilosofiassa. Mikä ihminen on? on tämän ajan pääkysymys – toisessa muodossa se kuuluu: Mistä johtuu ihmiskunnan itsetuhoisuus? Millainen voisi olla ihmiskunnan eloonjäämisoppi?

Ihmiselämän peruskysymyksiä käsitellään kirjassa myös käytännöllisemmin:

Mikä on ihmisen pahin pahe, mikä on paras hyve? Miten oppia oikeudentajua? Miten käsitellä riitatilanteita? Miten vastustaa panettelua – ja panettelevuutta itsessään? Mitä on kateus? Mistä ihmisten valtapelit johtuvat?

Matti Puolakka: Vain ihmisellä on historiaNäitä kysymyksiä Puolakka joutui miettimään koko elämänsä ajan, samalla kun hän pyrki vaikeissa suomettuneissa ja jälkisuomettuneissa oloissa rakentamaan yhteiskunnallista liikettä, jonka piirissä voitaisiin suhtautua rehellisesti sekä politiikkaan ja maailmaan että henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin. Nuo yritykset päätyivät kerta toisensa jälkeen umpikujiin, minkä Puolakka itse oli aina ensimmäisenä valmis tunnustamaan. Mutta ajatukset kehittyivät.

Vuosikymmenten yrityksistä ja erehdyksistä syntyi sekä ajan haasteisiin vastaava historianfilosofia että käytännön ehdotus Ihmiskunnan tie -väittelysanakirjasta.

Puolakalle etiikka, tieto-oppi ja historianfilosofia kietoutuvat yhteen saman kokonaisnäkemyksen ympärille. Hän tulkitsee ja esittelee filosofian historian tärkeimpiä – ja usein vaikeaselkoisia – kirjoittajia jokaiselle käsitettävällä tavalla, silti näkemyksen syvällisyydestä ja tieteellisyydestä tinkimättä.

Hegeliä ihmisten kielellä

Erityisen antoisaa on ainakin minulle ollut se, miten Puolakka puhuu Hegelistä ja tulkitsee tätä. Hegel on tunnetusti mahdollisimman vaikeaselkoista luettavaa, mutta Puolakan teksteissä avautuvat monet huikaisevat visiot ja ajatuksia herättävät näkökulmat täysin käsitettävällä kielellä. Toinen Hegelin kansanomaistaja, Francis Fukuyama kirjoittaa ja ajattelee hyvin hänkin, mutta ei mielestäni tulkinnoissaan yllä lainkaan yhtä syvälle. Puolakka korosti usein sitä, että Hegel avautuu vasta marxismin kritiikin kautta.

Puolakan päätyötä, filosofista universaalihistoriaa, ei tässä kokoelmassa ole käsitelty mitenkään systemaattisesti. Sama koskee filosofian historiaa. Tästä huolimatta kokoelma riittänee osoittamaan valistuneelle lukijalle, että Puolakan historianfilosofiset kysymyksenasettelut ovat olennaisen tärkeitä alkaneen aikakauden ymmärtämiselle – mielestäni niillä on suuri arvo mahdollisista virheistä huolimatta.

Ystäville lähetettyjen päiväkirjaotteiden ja tekstiviestien kautta välittyy kuva myös Puolakasta henkilönä.

Toimitustyö, eli sukellus Matti Puolakan mittavaan tekstiarkistoon on ollut antoisa ja opettava työ – siitäkin huolimatta että olen seurannut hänen ajatustensa kehittelyä usean vuosikymmenen ajan. Puolakka menehtyi syksyllä 2018, ja jätti ennen sitä arkistonsa täysin oikeuksin Uusi historia ry:lle. Seuraavana julkaisuna tulee olemaan Pertti Koskelan tutkimus Universaalihistorian perusvaiheista yhteiskunnan (eli metsästys-keräilykulttuurin heimon) syntyyn noin 60 000 vuotta sitten. Se saa myös jatkoa myöhemmin syksyllä. Muutakin julkaistavaa on työn alla.

Pitkäkoskella joitakin vuosia sitten. Matti ja tutkimusapulaiset päiväkävelyllä: Heli Santavuori, Matti Puolakka ja Pertti Koskela. KUVA: © Uusi historia ry:n arkisto.
Matti Puolakkaan ja hänen johtamiinsa aatteellisiin liikkeisiin kohdistui poikkeuksellisen raaka mielipidevaino, joka alkoi suomettumisesta 1970-luvulla ja jatkui eri muodossa hänen elämänsä loppuun asti. Puolakka teki työtään saamatta mitään yhteiskunnallista tunnustusta ja hyvin vaikeissa taloudellisissa oloissa. Silti hän säilytti hyväntuulisuutensa. Ihminen joka noudattaa oikeudentajua itsetarkoituksena ei voi tulla katkeraksi. Puolakka vetosi usein Demokritokseen, joka ensimmäisenä filosofian historiassa kannatti ns. velvollisuusetiikkaa:

”Hyväntuulinen tuntee aina viettymystä oikeudenmukaisiin ja laillisiin tekoihin ja on siksi päivällä ja yöllä hilpeä, voimakas ja huoleton.” (Referoinut Jussi Tenkku teoksessa Vanhan ja keskiajan moraalifilosofian historia, Gaudeamus 1981, s 23.)

Yhteenvetona kohtalostaan hän kirjoitti vain kuusi päivää ennen kuolemaansa:

”Ei kuoleminen ole kauheata. Kauheata on ihmisyyden pettäminen.”

Lisää kirjan esittelyä – mm. lyhyitä otteita Matti Puolakan videopuheista sekä kirjan sisällysluettelo: Uutuuskirja: Vain ihmisellä on historia

Kirjassa on 428 sivua, ovh 25 e. Sitä saa jo nettikirjakaupoista ja yo. linkistä.

Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan kommentteja – erityisesti ihmisiltä jotka oikeasti ovat kirjan lukeneet tai esim. sivustollamme tutustuneet puolakkalaiseen filosofiaan.

HeliSantavuori

Uusi historia ry:n hallituksen jäsen ja Uusi historia -sivuston toimitussihteeri (sivuston toteutus ja ulkoasu mukaan lukien). Oma sivusto, jossa esitellään mm. julkaisemiani kirjoja on täällä: helisusa.info.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu