Euroopan turvattava kriittiset raaka-aineet

Paljon puhutusta EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksesta saavutettiin sopu EU-parlamentin ja jäsenmaiden neuvoston kesken maanantaina. On hyvä että laki etenee nyt nopeasti. Kyseessä on EU:n strategisen kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeä aloite. Tavoitteena on lisätä kriittisten raaka-aineiden louhintaa, jalostusta ja kierrätystä Euroopassa, vahvistaa innovaatioita ja strategisia kansainvälisiä kumppanuuksia. Tämä on vastuullista.

Nykyään lähes kaikkiin innovatiivisiin tuotteisiin ja teknologioihin tarvitaan arvokkaita mineraaleja ja metalleja, kuten kobolttia, litiumia, magnesiumia, neodyymiä tai vanadiumia. Nämä kaikki on Euroopan unionissa listattu kriittisiksi raaka-aineiksi. Ne ovat keskeisessä asemassa myös vihreän ja digitaalisen siirtymän etenemisessä.

EU:n listaamassa 34 kriittisessä raaka-aineessa olemme kuitenkin 75–100 prosenttisesti riippuvaisia kolmansista maista, yleensä Kiinasta. EU:ssa käytetyistä harvinaisista maametalleista 98 prosenttia louhitaan Kiinassa, ja Kiina jalostaa 60 prosenttia koko maailman litiumista. Riippuvuutta on edelleen myös Venäjästä esimerkiksi teräs- ja kemianteollisuudessa käytettävän vanadiumin osalta.

On selvää että näin isoihin riippuvuuksiin sisältyy riskejä. Toiminta kolmansissa maissa ei myöskään aina ole ympäristövaikutusten tai työolojen kannalta erityisen kestävällä pohjalla. Euroopan on otettava enemmän vastuuta koko tuontantoketjusta, ja määrätietoisesti lisättävä tässä omaa kapasiteettia. Riippuvuuksista eroon pääseminen ja strategisen autonomian vahvistaminen on pitkäjänteistä työtä. Mitä nopeammin työhön konkreettisesti päästään kiinni, sen parempi.

Nyt neuvotellussa lainsäädössä on asetettu tavoitteeksi nostaa EU:n osuus tarvitsemiensa kriittisten raaka-aineiden louhinnasta 10 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja oman jalostuksen osuus 40 prosenttiin. Tavoitteet ovat samat kuin komission alkuperäisessä esityksessä. Sen sijaan kierrätysraaka-aineiden tavoite nostettiin vähintään 25 prosenttiin komission alunperin esittämän 15 prosentin sijasta. Tavoitteet ovat erittäin haastavia, kun samaan aikaan monien raaka-aineiden tarve tulee jopa moninkymmenkertaistumaan.

Suomessa isoa keskustelua on käyty vaatimuksista nopeuttaa lupaprosesseja. On jopa pelätty, että lain seurauksena voitaisiin pikakäsittelyllä avata kaivoksia ilman asianmukaisia ympäristöselvityksiä. Tällaiseen huoleen ei ole syytä.

Laki velvoittaa jäsenmaita sujuvoittamaan lupien käsittelyä nimeämällä paikalliselle, alueelliselle tai kansalliselle tasolle  ”tärkeän hallinnollisen yksikön”, jonka tehtävä on koordinoida ja helpottaa hankkeelle myönnettävän luvan saamista. Strategisten hankkeiden osalta on asetettu myös käsittelyajat: Louhintahankkeissa itse lupakäsittely saisi jatkossa kestää enintään 27 kuukautta ja käsittely- ja kierrätyshankkeissa 15 kuukautta. Ympäristövaikutusten arvioinnin ensimmäinen vaihe ei kuitenkaan sisälly tuohon määräaikaan, ainoastaan siihen liittyvä julkinen kuuleminen.

On selvää että erityisesti kaivoshankkeet vaativat jatkossakin perusteelliset ympäristöselvitykset. On kuitenkin aivan oikea tavoite pyrkiä nopeuttamaan prosesseja siellä missä mahdollista. Tällä hetkellä esimerkiksi kaivoksen avaaminen vie EU-alueella keskimäärin 10 vuotta. Se on erittäin pitkä aika, kun samaan aikaan raaka-aineiden tarve kasvaa hurjasti, eikä kierrätyksestä vielä kovin paljon irti saada. Myöhemmin kyllä siitäkin.

Kun maailma käy nyt kovaa kamppailua niin kriittisistä raaka-aineista kuin teknologioistakin, on tärkeää sekä vahvistaa Euroopan omaa kapasiteettia ja toimintakykyä että tiivistää myös kansainvälisiä strategisia kumppanuuksia.

Henna Virkkunen (kok./EPP)
Europarlamentaarikko