Hätäily ei toimi, kun kyse on koronarokotteista

Euroopan unioni onnistui rokotestrategiansa ensimmäisissä vaiheissa, mutta viime päivinä rokotteiden saatavuus on nostattanut isoa kritiikkiä. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vieraili tiistai-iltana oman europarlamenttiryhmäni EPP:n ryhmäkokouksessa vastaamassa kysymyksiin viime päivien rokotekiistoista ja EU-komission toimista. Tuki komission rokotestrategialle on vahvaa, mutta toimintalinja rokotteiden saatavuuden varmistamiseksi on syytä selkiyttää. Nyt ei ole aika jumiutua virheisiin, vaan löytää yhdessä parhaat ratkaisut, joilla rokotetuotantoon saadaan lisävauhtia.

Alunperinkin oli ehdottoman tärkeää, että Euroopan unioni lähti yhdessä hankkimaan rokotteita. Jos jokainen maa olisi toiminut rokotemarkkinoilla yksin, EU-alue olisi hajaantunut kansallisten etujen kilpailukentäksi. Vaikka joku jäsenvaltio olisi voinut pystyä rokottamaan kansalaisiaan nykyistä nopeammin, monet olisivat saaneet rokotetta huomattavasti hitaammin ja maksaneet moninkertaista hintaa. Tässä joukossa olisi lähes varmasti myös ollut pieni Suomi. Kun rokotevauhdissa nyt kansakuntien välillä kovasti kilpaillaan, on muistettava, ettei mikään maa pysty torjumaan pandemiaa yksin. Ei riitä, että yksi kansakunta saadaan rokotettua, jos naapurissa virus jyllää valtoimenaan. Siksi rokotteiden saatavuutta on edistettävä paitsi Euroopassa, myös maailmanlaajuisesti. Tätä Euroopan unioni lähti alusta saakka varmistamaan kokoamalla rahoituspotin myös köyhiempien maiden rokotteiden turvaamiseksi.

Euroopan unionin onnistumiseksi voi lukea osin myös sen, että toimivia rokotteita on ylipäätään olemassa. EU-komissio ja Euroopan investointipankki suuntasivat viime kesänä huomattavan määrän rahoitusta sekä AstraZenecan että BioNTechin rokotteen kehittämiseen, kuten myös moniin muihin koronavirusta koskeviin lääke-, rokotus- ja tutkimushankkeisiin. BioNTech ja AstraZeneca ovat myös molemmat lisänneet EU-maihin suunnattavia tuotantomääriä. Jälkimmäinen ei vielä tuota rokotetta tarpeeksi suhteessa lupauksiinsa, mutta on kuitenkin triplannut EU-alueelle toimitettavan rokotemääränsä EU-komission viime päivien toimien seurauksena.

EU-aluetta ei voi verrata rokotuksissa poikkeuksellisten henkilösuhteiden, ketterän kokonsa ja suoraviivaisen terveysdatansa johdosta pikavauhtia edenneeseen Israeliin, mutta kylläkin Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Olemme näitä maita jäljessä erityisesti siksi, että EU:n hyväksyntäprosessi rokotteille on ollut hitaampi: se on perusteellisempi, turvallisempi ja yhtiöllä on siinä suurempi vastuu tuotteestaan. Tämä on vaatinut 3-4 viikkoa enemmän aikaa, mutta rokotteiden turvallisuus, tehokkuus ja kansalaisten luottamuksen suojeleminen on tässäkin tilanteessa ensiarvoisen tärkeää. En ole lainkaan vakuuttunut, että Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen hätätilaratkaisuun perustuva malli olisi parempi pidemmällä tähtäimellä.

Vaikutusta EU:n rokotetilanteeseen on ollut myös Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian asettamilla vientirajoituksilla, joiden seurauksena muu maailma on ollut poikkeuksellisen riippuvainen Euroopassa tuotetuista rokotteista. Ei voi olla niin, että EU:ssa tuotettu rokote jaetaan maailman kanssa, mutta Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tuotetut rokotteet jäävät vain maiden rajojen sisään. Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen päätös on luonut suuria ongelmia ja on esimerkki haitallisesta rokotenationalismista.

Perusteiltaan EU:n rokotestrategia on ollut onnistunut, mutta rokotustahti on sekä Suomessa että EU:ssa ollut odotuksiin nähden liian hidas. Näin siitä huolimatta, että olemme itse asiassa useamman kuukauden edellä viime kesänä arvioidusta rokotusten aloittamisen ajankohdasta.

Kun rokotteiden tuotantomäärät saadaan seuraavina viikkoina nousuun, ja mahdollisesti myös uusia rokotteita hyväksymisprosessiin, katse tulisi kääntää siihen, miten rokotteiden jakelu sekä rokottaminen saadaan hoidettua mahdollisimman nopeasti. Kunnes immuniteetti saadaan rokottamalla, rajoitustoimia on myös otettava käyttöön matalalla kynnyksellä. Näin pystymme torjumaan uusien virusmuunnosten syntymistä sekä estämään sellaisten jo havaittujen muunnosten leviämistä, joiden kohdalla rokotteiden teho on matalampi. Samalla EU:n on syytä suunnata nyt uutta tutkimusrahoitusta nimenomaan virusmuunnoksiin liittyvään tutkimustyöhön, jotta niiden tuomat riskit pystytään mahdollisimman tehokkaasti torjumaan.