Suomen otettava aktiivinen ote EU:n laajentumiseen
Kasvaneet geopoliittiset jännitteet ovat lisänneet nopeasti painetta EU:n laajentumiseen. EU-komission odotetaan keskiviikkona esittelevän EU:n laajentumispaketin, ja suosittavan liittymisneuvottelujen aloittamista Ukrainan ja Moldovan kanssa. Tämä on oikea ja tärkeä askel. Varsinaisen päätöksen tekee EU-huippukokous joulukuussa. Päätös edellyttää yksimielisyyttä.
EU:n laajentumista on nyt aktiivisesti ja määrätietoisesti edistettävä. Perussopimuksen mukaan Euroopan unionin jäseneksi voi hakeutua jokainen Euroopan maa, joka kunnioittaa EU:n demokraattisia arvoja ja on sitoutunut niitä edistämään.
Ukraina on taistellut vapautensa puolesta rajusti jo yli 600 päivää. Heitä on tuettava kaikin keinoin, ja luotava uskoa ja näkymää siihen, että Ukrainan paikka on Euroopan unionissa, yhdessä muiden vapaiden demokratioiden kanssa.
Samaan aikaan Euroopan unionin laajentuminen vaatii kuitenkin todella mittavia uudistuksia niin hakijamailta kuin myös Euroopan unionilta. Suomen tulee olla tässä keskustelussa nyt aktiivinen.
EU:n jäsenyyskriteereistä ei saa lipsua tuumaakaan. Niiden mukaisesti hakijamailla on oltava vakaat instituutiot, toimiva markkinatalous ja kyky panna tehokkaasti täytäntöön jäsenyysvelvoitteet. Vähintään yhtä iso urakka on myös EU:n omien sääntöjen ja talouden uudistamisessa.
Erityisesti oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen jäsenmaissa on kyettävä varmistamaan nykyistä paremmin. Samoin EU:n päätöksentekoa on tehostettava ja siirryttävä ulkopolitiikan päätöksissä laajemmin määräenemmistöpäätöksiin täyden yksimielisyysvaatimuksen sijasta. Tämä lisää Euroopan unionin kansainvälistä toimintakykyä.
Laajentumisen tavoitteena on vahvistaa Eurooppaa, meidän talouttamme ja turvallisuuttamme. Meneillään olevassa kansainvälisessä valtakamppailussa ja uudessa blokkiutumisessa Euroopan unionin on varmistettava, että lähipiirissämme olevat maat pääsevät osaksi demokraattista, vapaiden maiden yhteisöä. Näin EU on historiassaan aina pyrkinyt toimimaan: Etelä-Euroopan maat otettiin 1970-luvulla hyvin nopeasti jäseneksi niiden vapauduttua diktatuurista, samoin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen toteutettiin suuri itälaajentuminen 2004. Tätä linjaa on jatkettava.
Euroopan unionilla on nyt kahdeksan ehdokasmaata: Uusimpina Ukraina ja Moldova, sekä jo pitempään hakijoina olleet Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Serbia. Lisäksi myös Turkki, jonka kanssa neuvotteluja ei ole käyty enää vuosiin. Myös Georgia ja Kosovo ovat hakeneet jäsenyyttä, mutta niiden ei ole katsottu täyttävän vielä ehtoja.
On selvää että kaikilla hakijamailla matka varsinaiseen EU-jäsenyyteen on vielä pitkä. Niiden polkua kohti jäsenyyttä on kuitenkin määrätietoisesti tuettava. Realistisin tapa edetä jäsenyydessä on avata toimintoja uusille maille askel kerrallaan. Eli muodostaa eräänlaista kahden kehän Euroopan unionia, jossa ytimessä ovat varsinaiset EU-jäsenmaat, ja hakijamaat pääsevät integroitumaan asteittain toimintoihin sitä mukaa kun ovat valmiita. Näin laajenemista saadaan yhteistyön syvenemisen kautta asteittain vietyä hallitusti eteenpäin.
Suomen on otettava aktiivinen ote EU:n puolustustarviketuotannon ylösajossa.
Ilmoita asiaton viesti
Kerrankin voi kompata Hytölää 100%:sti!
Ihmeen tahmeaa on…
Ilmoita asiaton viesti
Suomen on otettava aktiivinen ote EU:n laajenemisen estämisessä.
Ukrainan paikka Euroopan unionissa on yhtä paljon kuin Turkin.
En ymmärrä poliitikkoja, jotka kaivavat verta nenästään ja laittavat kansalaiset maksamaan laskun.
Ukraina, Moldova, Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Serbia, Turkki, Georgia ja Kosovo ovat hakeneet jäsenyyttä, mutta niitä ei pidä koskaan ottaa jäseniksi.
EU oli toimiva konsepti hiili- ja teräsyhteisönä, jonka jäseniä olivat Euroopan ytimessä olevat valtiot. Laajeneminen toi mukanaan ainoastaan laajat ongelmat.
Pelkästään Ukrainan liittäminen suureen yhteiseurooppalaiseen alueeseen toisi mukanaan rapiat biljoonan euron laskun, mikä jäisi tietysti maksukykyisten maksettavaksi.
Suomen maksukykykin on nykyään jo ulkomaisten lainojen varassa.
Ilmoita asiaton viesti
EUn laajentaminen rupumailla on väärä askel. Se tuo lisää maksutaakkaa, elätettäviä ja rikollisuutta Suomeen ilman mitään hyötyjä. Lisäksi uudet jäsenvaltiot syövät Suomen muutenkin mitätöntä äänivaltaa EUssa.
9Miksi pitää vain syventää jo poliittisessa ja taloudellisessa syöksykierteessä olevaa EUta?
Ilmoita asiaton viesti
Suomen talous on saavuttamassa tason jossa velkaantuminen loppuu. Kuukausitasolla vienti tavoittaa tuonnin kummankin ollessa noin 6 mrd eur.
Uhkaan ei pitäisi rehellisellä olla ja talous pitää kuitenkin hoitaa itse ja sen pitäisi kauppa- ja vaihtotaseen osalta olla tasapainossa ympäröivän maailman kanssa.
Vaikuttaa voi YK:ssa jolle Nato tulisi alistaa ja jonka kautta Naton tulisi saada rahoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen talous ei ole koskaan ollut kauempana velkaantumisen loppumisesta kuin nyt. Vientimme on erittäin heikossa tilassa ja samoin varallisuuden kehitys
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla on varmasti jotain parempaa faktaa perusteluksi, saamieni tilastojen mukaan vienti on ylittämässä tuonnin, ei välttämättä viennin kasvun takia vaan tuonnin vähentymisen, kun vienti on enemmän kuin tuonti, velkaa maksetaan pois. Toivottavasti myös sinne mistä on tullut se mitä Suomessa on kulutettu enemmän kuin tehty.
Mitä varallisuuden kasvuun tuleen niin mikä siinä on niin tärkeää?
Ilmoita asiaton viesti
Valtion talous ja kansantalouden tila eivät ole sama asia. Kansantalouden velkaantuneisuus voi pienentyä vaikka valtion budjetin alijäämä vain kasvaisi. Tietysti kansantalouden tilalla on voimakas heijastusvaikutus julkiseenkin talouteen – se antaa potentiaalia tai rajoittaa sitä. Mutta viime kädessä valtion taloudesta vastaavat tahot ovat vastuussa velkaantumisekehityksestä.
Esimerkiksi Norjalla on valtava ylijäämä vaihtotaseessaan, mutta silti noin 30% valtion velkaa BKT:stä, joka on arvoltaan liki kaksinkertainen Suomen kokonais BKT:hen nähden. Eli miljardeissa laskettuna Norja on vain hiukan Suomea vähemmän velkaantunut.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista, olin ehkä epäymmärrettävä kun puhuin Suomen taloudesta, mutta tarkoitin sitä. Suomen julkinen velka on mielestäni valtion kassa jossa on eurot jotka ovat peruja Suomen markasta ja valtion valuuttakorista. Valtion budjetti on rahoitus julkisen sektorin toimintaan ja minusta se pitäisi hoitaa kokonaisuudessaan veroilla. Sitten on vielä yksityinen sektori jolla on myös omaa velkaa joka ei sisälly edellä mainittuihin. Tästä johtuen velkaantumista on hyvä seurata viennin ja tuonnin tasapainon kautta, se kertoo enemmän kuin rahavirrat jotka eivät konkreettiseen tuotteeseen ja tuotantoon vaikuta kuin arvonmittana ja maksuvälineenä. Mielestäni konkreettinen velka on tuonnin ylijäämä vientiin nähden, jos se on esim. 4% bkt:stä niin Suomalaiset kuluttavat 4% enemmän kuin tekevät ja joku tekee 4% enemmän kuin saa.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion ja kansan varallisuuden kasvu on elintärkeää muuttuvissa talousoloissa. Voisin yhtä hyvin kysyä miksi ihmisillä on ruokaa jääkaapissa, pakastimessa ja kellarissa. Kaupastahan ssa ruokaa. Tai niksi meillä on rahaa tilillä ja sijoituksissa. Sehän riittää kun on pari kymppiä lompsassa
Ei vienti ole riittävää, jos hetkellisesti tuonti on maan persaukisuuden takia romahtanut.
Ilmoita asiaton viesti
Pitääkö ruokaa olla aina vain enemmän vai onko riittävästi riittävästi? Minusta maailma on rajallinen.
Mikä on riittävä vienti sitten? Voihan sitä vaikka punnertaa jos on ylimääräistä energiaa?
Ilmoita asiaton viesti
Blogi on malliesimerkki siitä, etteivät meidän maan Europarlamentaarikot ole suomalaisten edunvalvojia EU:ssa, vaan EU:n edunvalvojia suomessa, eikä heitä kiinnosta kotimaan etu.
Ilmoita asiaton viesti
EU laajentumisellaan köyhdyttää ja mädättää itsensä, kuten on jo tapahtunut.
Laajentuminen merkitsee tuettavien jäsenmaiden lukumäärän lisäämistä entisestään ja näin koko yhteisö köyhtyy.
Ilmoita asiaton viesti
Diktatuurien syntymisten ja hajoamisten syklit tihenevät seuraavan 100 vuoden aikana. Niitten varaan syntyy blokkeja, joitten toimintaa ei voi ennakoida ei talouden eikä turvallisuuden näkökulmasta. Geopolitiikan merkitys demokratian ylläpitäjänä/heikentäjänä ja kehittäjänä/näivettäjänä kasvaa edelleen. EU:n laajentuminen on demokratian säilyttämiselle kauaskantoinen strateginen valinta. Olen kohtuullisen varma, että suomalaisomisteinen – useissa maissa toimiva yritysverkosto (esim. teknologia- ja metsäteollisuus) liputtaa laajenemisen puolesta. Kuten liputti aikoinaan liittymisenkin puolesta. Lisäksi on huomioitava seikka, että Suomi on edelleen pääomaköyhä maa. Vain osalle kasvukelpoisista yrityksistä löytyy kotimaasta jatkaja/sijoittaja. Suunnitelmallinen laajeneminen luo uusia mahdollisuuksia. Olin työreissulla Puolassa pari kuukautta sitten ja myöhemmin sekä Ranskassa että Saksassa. Näkemykseni on, että Puola (työttömyys nykyisin noin 5%), Tsekki (työttömyys nykyisin noin 3%), Saksa ja Ranska tulevat vahvistamaan keskinäistä riippuvuuttaan ja muodostavat talouden veturin jatkossa. Joten blogistin puheenvuorolle myönteinen nyökkäys.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä mahtoi olla Neuvostoliiton työttömyys ? Ei kelpaa malliksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikissa vaihtoehdoissa on riskinsä, myös EU:n laajentumisessa.
Se on kuitenkin niin että tässä maailmassa ei yksin pärjätä, ei edes EU. Venäjäkään ei pärjää ilman liittolaismaita, Pohjois-Koreaa ja kiinaa.
Kun muut liittoutuvat keskenään, on tärkeää että itse ei jää liittoutumattomaksi, ei edes EU:lla ole siihen varaa.
Talous ei voi tänä päivänä toimia locaalisti, talous on globaalia, on tärkeää että ideat, tavarat, yritykset ja ihmiset voivat liikkua vapaasti mahdollisimman laajojen rajojen sisällä.
Laajentumisessa on riskinsä, se tuo mukanaan kustannuksia, mutta se on parempi vaihtoehto kuin laajentumattomuus.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin:
”Samaan aikaan Euroopan unionin laajentuminen vaatii kuitenkin todella mittavia uudistuksia niin hakijamailta kuin myös Euroopan unionilta. Suomen tulee olla tässä keskustelussa nyt aktiivinen.
EU:n jäsenyyskriteereistä ei saa lipsua tuumaakaan. ”
Ilmoita asiaton viesti
Sama into kuin Itä-Euroopan maiden kohdalla. Ensin haalitaan ongelma Euroopan unioniin liittyvien maiden turvallisuudella perustellen. EU:sta ei ole antamaan mitään turvatakuita. Maat pitäisi ensin ottaa Natoon ja sitten katsoa koska ovat valmiita EU-jäsenyyteen.
Polleat EU-päättäjät ja komission leviämishaukat väittävät EU:n vievän demokratiaa liittymistä haluaviin maihin, vaikka oikeasti ne tuovat autoritaristisen politiikan, korruption, änkyröinnin ja siivellä elämisen toimintatavan EU-maiden ongelmaksi. Lisäbonuksena EU-maat saavat uutta kauttakulkurajaa kansainvaellukselle.
Ilmoita asiaton viesti
”Lisäbonuksena EU-maat saavat uutta kauttakulkurajaa kansainvaellukselle.”
Mitenköhän se on? Eikö se ole niin että juuri EU:n änkyrämaat, kuten Unkari, vastustavat maahanmuuttoa, eli näitä kansainvaelluksia, kaikkein kiivaimmin.
Niissä maissa joihin ne muuttajat lähinnä pyrkivät, sen sjjaan tarvitaan työvoimaa, koska väestö vanhenee ja työvoima hupenee. Näissä maissa on ongelmana lähinnä maahanmuuton vastustajat, eivätkä maahanmuuttajat.
Ilmoita asiaton viesti
Työvoimaa otetaan jo vastaan. Siihen ei EU-jäsenyyttä tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
”Työvoimaa otetaan jo vastaan. Siihen ei EU-jäsenyyttä tarvita.”
Työvoiman tarve ja EU ovat kytköksissä siinä mielessä että jos ollaan EU:ssa, käydään kauppaa EU:ssa ja siihen kaupankäyntiin tarvitaan myytävää, eli kauppatavaraa ja jotta olisi kauppatavaraa, pitää olla tuotantoa ja jotta olisi tuotantoa, tarvitaan työntekijöitä.
Jos taas ei olla EU:ssa, ei käydä kauppaa, ei tarvita myytävää, ei tuotantoa, eikä tarvita myöskään työtä tekeviä.
Ilmoita asiaton viesti
”…väittävät EU:n vievän demokratiaa liittymistä haluaviin maihin…”.
Aivan kuten Venäjän paapominen levitti demokratiaa Eurooppaan.
Ilmoita asiaton viesti
”…väittävät EU:n vievän demokratiaa liittymistä haluaviin maihin…”.
EU ajattelee vain omaa parastaan ja juuri se, oma etu, johtaa tähän demokratian viennin tarpeeseen. Demokratia ei sinänsä ole mikään onnellisuuteen johtava oikotie näille maille, joskus autoritäärinen hallinto voi toimia paremmin, mikä voi johtaa takapakkeihin tässä demokratian vientitoiminnassa.
”Aivan kuten Venäjän paapominen levitti demokratiaa Eurooppaan.”
Venäjän paapominen ei välttämättä ollut huono juttu, emme tiedä mihin se paapomattomuus olisi johtanut. Erilaisia vaihtoehtoja on vaikeata verrata keskenään jos vain yksi niistä on toteutunut. Se toteutumaton vaihtoehto ei välttämättä olisi ollut parempi vaihtoehto, vaikka sillä tavalla onkin helppo viisastella että väittää sellaista, asia kun ei ole millään keinolla tarkistettavissa.
Ilmoita asiaton viesti
”tavoitteena on vahvistaa Eurooppaa, meidän talouttamme ja turvallisuuttamme…”.
Oikeusvaltioperiaatte on sekin ehkä hyvä asia, jos sitä ei sotketa esim. laittomien Eurooppaan tulijoiden pakkosijoittamiseen kaikkiin EU-maihin. Tarkoittaa taakanjakoa.
Jokainen laiton tulija sijoitettuna vaikkapa Suomeen on vääränlainen menestystarina. Se tekee vain tilaa seuraaville sadoille laittomille tulijoille.
Sitä emme tarvitse.
Vieläköhän taakanjako ja oikeusvaltioperiaate on niputettu Unkarin ja Puolan tapaukseen… Ilmeisesti on. Ilman tuota kytkentää moni unkarilainen ja puolalainen voisi ehkä kannattaa oikeusvaltioperiaatetta omassa maassaan.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan Unionin ”parasta ennen” -päivämäärä on mennyt jo aikoja sitten. Jos sitä nyt olikaan.
Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennusurakka ja Neuvostoliiton romahtamisen tuoma ”vapauden aika” ovat koskaan palautumattomalla tavalla ohi. EU:n suopeiden surffi-vuosien aikakausi on ohi.
Olemme aikakausien saumassa.
Hieman samaan tapaan kuin 1992.
Silloin oli havaittavissa peili-efekti. Siinä missä entinen Neuvostoliitto hajosi ja pilkkoutui (partikkeloitui) sisältäpäin enemmän tai vähemmän itsenäisiin valtioihin.
Samaan aikaan läntisessä Euroopassa tapahtui itäisen separoitumisen vastakohta, yhdentyminen (syväalainen integraatio). Tarkkailijan silmään tämä näytti kummalliselta. Kun toisaalla ilmeni pako pois keskusvallan ikeen alta, täisäällä sinne kiljuen hakeuduttiin ja ”päästiin”.
Jonnekin sorkkakuraan painettiin upea subsidiariteetti-periaate, olennainen autonomia-elementti kaikkinaisen kaveerauksen ytimessä.
Nyt sitten nämä euromaanikot pyrkivät jatkamaan samaan onnettomaksi osoittautuneeseen suuntaan, laajenemaan, kaiken tahdonvaraisen ja tahdonvastaisen ”syventämisen” kera.
Luoja tätä Eurooppalaista ”bastardivaltiota” varjelkoon.
Olen koko tietoisen unionin olemassaoloajan kutsunut Euroopan ”hienoa” poliittista korttitaloa, Unionia, ainoaksi oikeaksi katsomallani nimellä: ”bastardivaltio”.
Se on olevinaan ja osin onkin valtio, mutta se ei ole valtio, eikä sellaiseksi tule, mutta se pyrkii toimimaan ja osin toimiikin, kuin valtio.
Pelkkä pardoksi, mahdottomuus.
Ja nyt se sitten omii ”siipiensä suojaan” erinäisiä epävakaita valtoja.
(ps. kun tätä kirjoitan, korvaani tarttuu radiosta sanat:
”… tukitoimet kalliita ja tehottomia…”
Ilmoita asiaton viesti
Jatkan vielä tämän:
Toisaalla itäiset vallat juoksevat kokoon erilaisia funktionaalisia kompositioita, joiden puitteissa ne tekevät sekä bilateraalisia, että multilateraalisia asioita. Ilman ideologis-kulttuurista pakkopaitaa.
Olen tästä kirjoittanut viimeisen vuosikymmenen ajan kohtalaisen paljon.
Lyhyessä kommentissa on mahdoton purkaa kaikkia olennaisia elementtejä pöytään. Niinpä tyydyn toteamaan, että itäinen malli, kaikkine tärkeine puutteineen, on kuitenkin toimiva. Kuten empiria näyttää. Siinä ei kaivella erottelevia tekijöitä, vaan pidetään kiinni yhteisistä tekijöistä. Osapuotlen intressit voivat vaihdella, ei ole harmonisointivaateita, kunhan vaihdanta ja etujen kohtaaminen toteutuu.
Tämän jo sinänsä problemaattisen (onglmatonta elämää ja maailmaa ei ole!) asetelman voi kiteyttää, ja minä kiteytänkin sen tässä tähän malliin:
Itäisessä vaihdannassa ja vuorovaikutuksessa on enemmän businessta, kuin me lännessä aavistammekaan, ja vähemmän unionistista imperialismia kuin havaitsemmekaan.
Ja kuitenkin sama imperialismi ja kolonialismi siellä pelaa, kuin meilläkin.
Mutta ei siellä myöskään mitään Magyar-pulmatiikkaa sisälly, siten kuin EU:n piirissä. Tässä mielessä vapaa valinta. Mutta myöskään mitään kasvu- ja elvytysrahoja ei tunneta. Darwinistista valtapolitiikkaa toki, mutta toiselta pohjalta, kuin tuntemassamme unionissa.
Mielen pohjalla väikkyvät vuodet, jolloin Gorba puhui ”yhteisestä eurooppalaisesta kodista”. Se oli usvaa ja unta vain, mutta jokin yhteinen kumppanuus, mutta ei mitään nyt havaittavaa unionistista pakotettua poliittista siamilaisuutta.
(radiosta juuri tätä kirjoittaessani: ”.. eriytyvä integraatio”. Ja: ”…pidättäytyminen ulkona”.)
Ilmoita asiaton viesti
Unkari on tosiaan parhaansa mukaan ottanut rahaa Euroopan unionilta ja mallia Venäjältä. Se pitäisi panna kuriin.
Ilmoita asiaton viesti