Ajatuksia taloudesta, politiikasta ja someöyhötyksestä

En ole kommunisti enkä punikki, vassari kylläkin ja siitä ylpeä. Mutta koska olen vassari, tiedostan että kohta lukemasi paatos tulee varmasti suurimmalla osalla lukijoista värittymään ennakkoajatuksilla siitä kuinka vassarit haluaa myydä sielunsa Putinille ja he vain toivovat nykyisen yhteiskunnan nopeaa tuhoa ja muuta sellaista kylähullujen hommaa. Tiedän että vasemmistolainen ajatteluni käy ilmi ennemmin tai myöhemmin joten ajattelin että on parempi kertoa se tässä samantien ettei kukaan turhaan kuluta omaa aikaansa kylähullun houreisiin. Jos nyt kuitenkin päätät jatkaa lukemista, toivoisin että kykenisit pitämään avoimen mielen, koska minulla on tässä ihan hyviä pointteja (ihan oikeasti!) vaikka vassari olenkin. En ole opiskellut taloutta muuten kuin merkonomiopintojen verran joten puhun asioista maallikkotermein, toivon että siinäkin suhteessa onnistuisit pitämään avoimen mielen, punainen lanka todennäköisesti välittyy tekstistä ilman juuri oikeaa termistöä ja pilkun viilaustakin.

Oravannahoista Wallstreetille

Lähdetään ihan alusta. Ihminen on tallaillut täällä pikku planeettamme päällä sen sellaiset 300 000 vuotta, siitä viimeiset 200 vuotta olemme eläneet teollistuneessa maailmassa, eli noin 299 800 vuotta olemme onnistuneet jotenkin pysymään hengissä ilman osakkeita. Tiedän, tuntuu uskomattomalta mutta näin se on.
Kun 1800-luvulla alkoi teollistuminen ihan tosissaan, ihminen alkoi luomaan pikku hiljaa sitä talouden rakennetta mikä meillä tänä päivänä on, ja voidaan sanoa että nykyinen talouden malli on ollut vallalla maailmanlaajuisesti vasta 80-luvulta lähtien. Vielä 90-luvun alussa oli Suomessa ihan erilainen markkinarakenne ja aivan erilainen ostokäyttäytyminen kuin tänä päivänä, ostokäyttäytyminen on itseasiassa muuttunut merkittävästi ihan 2000-luvultakin tähän päivään tuoden mukanaan mm. sellaisia ilmiöitä kuten kertakäyttömuoti ja miltei kertakäyttöinen elektroniikka. Ihminen on käynyt kauppaa vaihtamalla oravannahkoja nuolenkärkiin jne. varmasti melkein koko ihmisen historian mutta nykyinen talousjärjestelmä on todella tuore ilmiö kun tarkastellaan ihmiskunnan historiaa. Ja pieni Suomi kommunistisen Neuvostoliiton naapurina lähti ymmärrettävästi kapitalismin rattaisiin varsin myöhään.

Se historiasta, lähdetään sitten purkamaan ajatustani ihan pohjalta, älä huoli, kyllä se pointti sieltä ehkä kohta aukeaa.

Talous on vain ja ainoastaan ihmisen mielikuvituksen tuotos, siihen ei liity mitkään luonnonlait eikä talouden olemassaolo ole millään tavalla pakollinen ihmisen selviämiseksi lajina (kts. edellinen kappale). Nykyinen talouden malli on täysin keksitty, se on tulosta siitä kun aikanaan viisaat päät löivät ajatuksensa yksiin ja päättivät että tällä tavalla kaupankäynnin ihmisten välillä pitäisi mennä. Voisin kuvitella että viisaiden päiden keskustelu alkoi tämän tyylisellä ajatuksella: ”Vaihtotalous on tyhmää ja tylsää, ei sillä tavalla pysty rikastumaan, pitää keksiä jotain muuta!”.
Mikään ei määrää sitä että tämä malli olisi se ainoa oikea. Tämä malli on käytössä siksi koska, no, se vaan on. Muutamat henkilöt on joskus vuosikymmeniä sitten yrittäneet keksiä jotain toisenkinlaista mallia mutta eivät nähtävästi ole siinä onnistuneet tai saaneet ääntään kuuluviin (tai ääni on hiljennetty) koska edelleen meillä on tämä sama voiton tavoitteluun perustuva talousmalli. Se ettei aiemmin ole onnistuttu kehittämään erilaista mallia, ei tarkoita sitä etteikö ihminen fiksuna eläimenä halutessaan keksisi jotain toisenlaista järjestelmää. Uuden talousjärjestelmän luominen on kuitenkin varmasti todella haastavaa ja sen aikaan saaminen vaatii todella paljon töitä, mutta se ei ole mahdotonta, se on ihan täysin mahdollista jos siihen vain on tahtoa. Mutta miksi pitäisi olla tahtoa?

Pyramidin ylä-ja alaosa

Tällä hetkellä tilanne on se, että suurin osa koko maailman varallisuudesta lepää vain muutaman ihmisen lompakossa. Tämä on täysin nykyisen talousjärjestelmän mahdollistama ja luo todella epätasa-arvoisen asetelman, mutta siinä on muitakin epäkohtia. Raha tuo valtaa, joten ennen kuin avaan edes sitä mikä ongelma nykyisessä järjestelmässä on, kysymys joka herää välittömästi on se, miten me voisimme saada nämä ihmiset, sanotaan heitä vaikka talouden pyramidin huipulla keikkuviksi, mukaan ajamaan järjestelmää alas, jos heille se on toiminut paremmin kuin hyvin? Se todennäköisesti on täysin mahdotonta. Oikeastaan se olisi heiltä todella typerää jos he alkaisivat yhtäkkiä romahduttamaan systeemiä joka on tuonut heille mittaamattomat rikkaudet, eli ehkä olisi jopa kohtuutonta alkaa heiltä sitä edes vaatimaan. Joten jos heillä on raha ja siten myös valta, onko ajatus uudesta talousjärjestelmästä ihan täysin absurdi? Ei ehkä.

Tiedättekö mikä myös tuo valtaa? Voima. Ja missä on voimaa? Väkijoukossa. Me pyramidin alaosassa hengailevat, yhteiskunnan peruspilarin muodostavat ihmiset, olemme nimittäin onnekkaassa asemassa koska meillä on yksi etu puolellamme, meitä on muutama miljardi enemmän kuin näitä pyramidin huipulla keikkuvia. Meillä on todellisuudessa aivan täydellinen ylivoima, ja jos aiheesta järjestettäisi maailmanlaajuinen äänestys, niin että kaikki nykyisestä talouden mallista ruhtinaallisesti hyötyvät pyramidin huiput äänestäisivät nykyisen talousmallin muuttamista vastaan ja kaikki loput äänestäisivät puolesta, meidän äänemme voittaisi heidän äänensä sellaisella reilulla 7 miljardilla. Ja tämä on asia jonka he kyllä tietävät.

Loputon kasvu

Kuluttajalla on äärimmäinen valta, kuluttaja on loppupeleissä se joka päättää mikä yritys menestyy ja mikä ei, ihan vain lompakkonsa avulla. Tämä on se syy minkä vuoksi yritykset yrittävät haalia itselleen omistukseen ihmiselle elintärkeitä asioita kuten sähkö ja vesi, näin he pystyvät takaamaan sen, että vaikka kuluttajat muuten tulisivat järkiinsä tai yksinkertaisesti menettäisivät ostovoimansa nykyisen taloudellisen tilanteen vuoksi, heidän olisi silti maksettava suuryrityksille vedestä ja sähköstä ja he saisivat pitää asemansa pyramidin huipulla. Näppärää. Mutta ei mennä tähän riistokapitalismiin tämän enempää ettei lähde liikaa rönsyilemään, jätetään aiheen ääri-ilmiöt nyt pois jotta teillä lukijoilla on helpompi keskittyä siihen suurimpaan ongelmaan joka koskettaa meitä kaikkia, ja se on seuraava: nykyinen talouden malli on yksinkertaisesti kestämätön.

Syy tähän on todella yksinkertainen, talous ei voi kasvaa loputtomiin. Ei ole mahdollista saada joka vuosi parempaa tulosta kuin edellisenä vuonna, se on mahdollista jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa tulee se tilanne että yritys on saavuttanut kasvunsa maksimin. Siinä vaiheessa edellisvuotta parempaan tulokseen pääsee vain leikkaamalla kuluista eikä niistäkään kuitenkaan voi loputtomiin leikata. Yksinkertaistettuna tämä johtaa siihen että yritys alkaa näyttäytymään sijoittajien mielestä kannattamattomana sijoituskohteena, ja jos sijoittajat häviävät, yritys ajautuu taloudellisiin ongelmiin. Tämän vuoksi yrityksen on pyrittävä kasvuun mitä mielenkiintoisimmin keinoin jotta he saavat pidettyä sijoittajat kiinnostuneina. Tästä seuraa hyvin helposti yhteiskunnan ja ympäristön kannalta huonoja ratkaisuja kuten lapsityövoiman käyttö, alipalkkaus, luonnonvarojen riisto, työolosuhteiden laiminlyönti, epäeettinen lihantuotanto jne.
Nämä seikat ovat niitä joiden vuoksi nykyisestä järjestelmästä olisi päästävä eroon ja keksittävä uusi kestävämpi järjestelmä.

Mutta älkää ymmärtäkö väärin! En ole sitä mieltä että meidän pitäisi siirtyä sinne toiseen ääripäähän eli kommunismiin. Siinäkin on puolensa, mutta olen realisti ja tiedän ettei ihmistä opportunistina ole luotu elämään sellaisessa yhteiskunnassa. Olen sitä mieltä, että jotta me voidaan saada aikaan oikeasti järkevä ja jokaiselle pyramidin tasolla tasavertaisesti toimiva yhteiskunta, meidän pitää muuttaa tätä nykyistä talousmallia mutta ei missään nimessä mennä toiseen laitaan vaan pyrkiä kultaiseen keskitiehen. Meillä on vapaus muuttaa keksimämme järjestelmä ihan millaiseksi haluamme! Muutos on tottakai todella vaikeaa koska ihmiset ovat tottuneet tähän nykyiseen systeemiin, he ymmärtävät sitä ja heillä on vaikea hahmottaa miten talous voisi muka toimia millään muulla tavalla.

Kuka on syyllinen?

Suomessa ja maailmalla poliitikkojen harteille heitetään syytöksen huonosta taloustilanteesta. Suomessa syytetään nykyistä hallitusta tai aiempaa hallitusta (riippuen siitä mitä puoluetta ko. ihminen kannattaa) jos talous sakkaa. Kansalaiset ja oppositio syyttää hallitusta siitä että verorahat on suunnattu vääriin kohteisiin ja jos näin ei olisi tehty, oltaisi paljon paremmassa tilanteessa. Toivotaan hartaasti että jos seuraavissa vaaleissa se oma puolue saa vaalivoiton, talous tulee sillä yksinkertaisella keinolla paranemaan.
Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, ettei hallitus päätä sitä rahasummaa mikä heillä on käytössään. Rahasummaan ei vaikuta puolueet, mielipiteet eikä aatteet. Tämä syyttely on vain harhautus.
Päättäjät pelaavat rajallisilla varoilla. Ainoa millä he voivat vaikuttaa käytössä olevaan rahasummaan, on verotus (ja lainat mutta jätetään nekin tästä nyt pois). He voivat säädellä mitä verotetaan ja kuinka paljon, ja he voivat yrittää ohjata ihmisten toimintaa säätämällä mm. erilaisia haittaveroja jne. mutta siltikään he eivät voi taikoa Suomen taloutta vakaaksi pelkillä verotuspäätöksillä ja sillä mihin verovarat suunnataan. Siksi Suomen hallitus sekä pienemmässä mittakaavassa kuntapäättäjät, eivät ole se taho johon suunnata kritiikki.

Keneen se kritiikki sitten pitäisi suunnata? Nyt on valitettavasti se aika jolloin on katsottava peiliin. Olen pahoillani että taas otan esiin sen yksilön vastuun ja suuntaan kritiikin meihin ihan tavallisiin kansalaisiin.
Tiedän että on aina mukavampi osoittaa se syyttävä sormi johonkin muuhun suuntaan kuin omaan itseensä mutta näin se valitettavasti monessa tapauksessa on. Me kansalaiset sekä suomalaiset yritykset ovat niitä jotka vaikuttavat siihen millaisia summia valtiolla ja kunnilla on käytössään. Me mahdollistamme nykyisen järjestelmän toiminnan. Meidän ostokäyttäytymisemme päättää sen kuinka paljon rahaa jää Suomen rajojen sisälle ja kuinka paljon syydämme rahaa ulkomaille.
Yritykset taas päättävät sen, maksavatko he veroja Suomeen ja työllistävätkö he suomalaisia.
Tässä päästään siihen aiemmin mainitsemaani ainaisen kasvun malliin. Jos yhtiön ei tarvitsisi pyrkiä ainaiseen kasvuun, heidän ei tarvitsisi leikata kuluissa ja siirtää tuotantoa ulkomaille. Iso osa suomalaisista täysin kotimaisena pitämistämme yrityksistä on siirtänyt tuotantonsa ulkomaille, näissä yrityksissä suomalaista on enää vain suunnittelu ja muutamat muut henkilöt jotka istuvat toimistoissaan Suomen kamaralla, sekä imago.
Toinen suuri ongelma on hintakilpailu johon pienillä kotimaisilla yrityksillä ei ole varaa. Suomalaisten kuluttajien ostokäyttäytyminen on muuttunut ja tilaamme paljon tuotteita ihan suoraan ulkomailta koska suurilla ulkomaisilla yrityksillä on mahdollista pitää hinta matalana, tämä on kuluttajan osalta suora päätös olla tukematta kotimaista yritystoimintaa.
Mutta ennen kuin heitetään kohtuuttomia syytöksiä suomalaisten kuluttajien niskaan, täytyy muistaa se, että meidän lompakkomme sisältö on rajallinen. Koska Suomesta on iso osa työstä viety ulkomaille ja työttömien määrä tuntuu pysyvän vuodesta toiseen vakiona tai kasvavan, iso osa kuluttajista on taloudellisesti heikoilla, heidän ostovoimansa on huono, joten on pakko ostaa sitä halvinta. Sama ilmiö on nähtävissä myös esimerkiksi matkailun saralla nyt kun koronatilanteen vuoksi kotimaan matkailu on tapetilla. Ihmiset kritisoi kotimaan kalliita hintoja koska on halvempaa tehdä reissu Espanjaan kuin reissu Leville.
Huomaatte ehkä jo tässä vaiheessa sen viheliään oravanpyörän mikä tässä ilmenee?

Valtiolle parempi palkkanauha

Niille jotka eivät vielä ihan hoksaa, avataan vielä vähän. Jokainen kuluttaja ja jokainen kotimainen yritys on valtion ”palkanmaksaja”, mitä enemmän ”palkkaa” valtio saa, sitä enemmän varoja on käyttää yhteiskunnan ylläpitoon. Valtion palkka eli saadut verovarat syntyvät sen perusteella kuinka paljon kuluttaja pystyy käyttämään rahaa hyödykkeisiin jotka kasvattaa yrityksen tulosta, ja mitä suurempi osa yrityksen koko tuotantoketjusta sijaitsee Suomessa, sitä enemmän valtion kassaan kertyy valtiolle varoja erinäisten maksettujen verojen muodossa. Kun koko ketju pyritään pitämään Suomessa, se tuo taloudellista vakautta sekä samalla omavaraisuutta. Jos veroja tulee useammalta eri taholta, yksittäisten verojen ei tarvitse välttämättä olla niin suuria, eli voi olla mahdollista parantaa kuluttajien ostovoimaa alentamalla ansiotulon verotusta tai arvonlisäveroa. Tällä hetkellä tilanne on se, että rahaa virtaa paljon ulkomaille, suuryritysten, niiden pyramidin huipulla olevien henkilöiden, taskuihin.

Se, että keskitymme syyttämään vain poliitikoita talouden huonosta tilasta, saa varmasti ne pyramidin huipulla maisemista nauttivat ihmiset hieromaan käsiään tyytyväisenä yhteen. Kaikki toimet jotka harhauttavat ihmiset siitä että vika on oikeasti talouden rakenteessa, ei ulkopuolisista tekijöistä, on loistava juttu tästä nykyisestä systeemistä hyötyville koska sillä tavalla nykyinen systeemi pysyy pystyssä ja voi jatkua.

On ollut myös todella huolestuttavaa huomata että valtiota ja kuntia on alettu johtamaan hyvin samalla tavalla kuin yrityksiä. Valtion ja kuntien tehtävä ei ole tehdä voittoa vaan niiden ensisijainen tehtävä on pitää huolta kansalaisten hyvinvoinnista. Tämä voi joskus olla tappiollista eikä sitä pitäisi säikähtää, kun ihmisten hyvinvointiin sijoittaa, se alkaa kyllä tuottamaan tulosta enemmin tai myöhemmin.

Onko muutos utopiaa? Mistä saa tilattua foliohatun halvimmalla?

Miten sitten tällainen tavan tallaaja pystyisi saamaan muutosta aikaan? Miten me saisimme ne viisaat päät miettimään talouden uudelleen rakentamista? Jotain olisi kuitenkin tehtävä jotta talous saataisiin vakaammaksi ja koko yhteiskuntaa hyödyttäväksi niin että rahavirrat suuntautuisivat tasaisesti eikä vain muutaman ihmisen taskuihin. Jotkut viisaat päät on alkaneet tätä jo miettimään mutta vielä heidän huomionsa ei ole saanut tuulta alleen. He ovat vain yksittäisiä ihmisiä ja heidän yksittäisiä ajatuksiaan. Mutta jos me enemmistö alamme vaatia uudenlaista taloudellista mallia, joista myös me hyötyisimme oikeasti, on muutoksen tuulet väistämättömiä.

Tässä kohtaa sinulla lukijalla saattaa olla herännyt ajatuksia siitä kuinka kaikki sanomani on puuta heinää ja foliohattuhörhöilyä koska eihän siinä ole mitään järkeä että talous, joka on suurin yhteiskuntaamme vaikuttava tekijä, olisi niin typerästi suunniteltu että se hyödyttäisi vain muutamia pyramidin huipulla olevia henkilöitä ja muut räpiköisivät enemmän tai vähemmän taloudellisissa vaikeuksissa. Ja miten ikinä olisimme voineet hyväksyä tällaisen toiminnan jatkumisen kaikki nämä vuodet jos se oikeasti olisi suunniteltu näin typerästi? Joten miksi siis lähtisit mukaan tällaiseen foliohattuiluun?
Älä huoli, ei sinua ole pantu halvalla. Markkinointi on se mitä nämä ihmiset tekee parhaiten, eivät he olisi päässeet siihen asemaan missä he ovat, elleivät he olisi hyviä myymään asioita. Tämäkin asia on myyty meille ihan samalla tavalla kuin meille myydään päivittäin kaikkea muutakin tavaraa mitä emme oikeasti tarvitse.
Tämän taloudellisen mallin myyntivaltti ja iskulause on se, että kuluttaja saadaan uskomaan että hänkin oikeasti hyötyy tästä mallista.
Meitä huijataan kuvittelemaan että tämä taloudellinen malli on, ei vain tarpeellinen, vaan välttämätön, koska kilpailu laskee hintoja ja näin me kuluttajat saamme tuotteemme paljon halvemmalla. Meille on myös annettu mahdollisuus saada maistaa miltä tuntuu olla matkalla pyramidin huipulle ja osakesäästämistä ajetaan koko ajan enemmän ihmisille. Kukapa nyt haluaisi purra kättä joka ruokkii, ja jos olet sijoittanut rahojasi osakkeisiin ja ehkä saanut sieltä jopa jotain voittoakin, et tietenkään halua tehdä mitään joka vaarantaisi nämä sijoituksesi. Ja onhan se hienoa että jokainen voi lähteä tähän osakeleikkiin mukaan, kaikilla on mahdollisuus rikastua joten mikä tässä järjestelmässä muka on vialla? Jee, kaikkihan tässä voittaa!

Ei. Kaikki ei voita..

Avataan taas vähän. Pelkästään se että halvalla harvoin saat hyvää on yksi syy, (pikku hiljaa tuotteiden laatu heikkenee ennestään ja siitä seuraa myös kaikkea sontaa mikä on ihan oma aiheensa) mutta suurempana syynä siihen miksi me kuluttajat emme voita, on se, että tämä nykyinen malli syö pikku hiljaa talouteen perustuvan yhteiskunnan peruspilaria eli ihmisten ostovoimaa.
Jotta ihminen voi ostaa yrityksiltä tuotteita tai palveluita, hän tarvitsee rahaa, ihminen saa rahaa kun saa työstään palkan, töitä ihminen saa yrityksiltä ja yritykset tarvitsevat myyntiä jotta heillä on varaa palkata työtekijöitä. Jokainen maalaisjärjen omaava ihminen varmasti ymmärtää sen ettei tämä ketju toimi jos oletetaan että ihminen voi ostaa kotimaisen yrityksen tuotteita tai palveluita silloin jos hänen työnsä tekee ja hänen palkkansa saa työntekijä Puolassa. Jos kuluttaja ei saa palkkaa, hän ei voi kuluttaa, jos hän ei voi kuluttaa, yritys ei tee tulosta ja jos kumpikin, yritys ja kuluttaja on taloudellisissa vaikeuksissa, valtio on taloudellisissa vaikeuksissa.

Eri puolilla mutta yhteisen tuloksen puolesta

No mitä me sitten voidaan tehdä ettei syöksytä syöksykierteellä omaan tuhoomme?!
Minä en rohkene kuin heittää muutaman idean näin niin kuin ihan tavantallaajan näkökulmasta.

Osta kotimaista, oikeasti kotimaista, boikotoi mahdollisuuksiesi mukaan yrityksiä jotka eivät ole oikeasti kotimaisia, puhu asioista, valista kavereita, sukulaisia ja someseuraajia. Puhu, puhu, puhu. Keskustele. Älä öyhötä. Puhu aiheesta, älä takerru vastapuoleen yksilönä. Älä pelkää puhua. Vaadi muutosta. Vaadi kestävämpää ja tasa-arvoisempaa taloutta. Keskity osoittamaan syyttävällä sormella niitä jotka oikeasti ovat vastuussa tilanteesta, turhaan syytät tahoja jotka eivät he ole tähän tilanteeseen syyllisiä. Älä alistu harhautettavaksi. Älä sokaistu someöyhöttämiselle.
Ota taas se maalaisjärki käyttöön ja mieti miksi tämä kapitalistinen pyramidin huipulla keikkuvien ihmisten pyörittämä yhteiskunta on maalannut kommunismista ja vasemmistosta niin järkyttävän pirun ettei ihmiset uskalla kyseenalaistaa nykyistä järjestelmää siinä pelossa että heidät leimataan kommareiksi, punikeiksi tai vassareiksi/vihervassareiksi (kyllä, aivopesu on niin pahaa että jopa pelkkä vassari on haukkumasana). Se, että joku sanoo sinua vassariksi, ei oikeasti ole niin paha asia, jos se tuntuu siltä että se on, kannattaa miettiä miksi. Onko vassari sanalla oikeasti jotain perusteita olla haukkumasana vai onko ajatus istutettu sinun päähäsi ilman mitään kunnon perusteita?
Vastakkainasettelu ja siitä seuraava riidan kylväminen on helppo tapa saada ihmiset harhautettua niistä asioista jotka muuten tapahtuisivat meidän silmiemme alla. Oikea ja vasen taistelee keskenään ja osoittelevat toisiaan kun samaan aikaan oikea syyllinen heittää öljyä liekkeihin ja lopulta kerää potin.

Nykyisen taloudellisen mallin kannattajat pelkäävät toisinajattelijoita koska nykyinen systeemi on niin kuralla ja surkea ettei se kestä lainkaan kriittistä tarkastelua. Siksi on todella tärkeää ettei kukaan ikinä missään vaiheessa ala tarkastelemaan sitä kriittisesti, ja jos alkaa, hänet täytyy mahdollisimman pian julistaa vähintäänkin kylähulluksi jotta ihmiset lakkaavat kuuntelemasta mitä hän yrittää kertoa. Vassarit on kylähulluja ja ne oikeistoajattelijat jotka kyseenalaistavat nykyistä systeemiä leimataan sitten vassareiksi tai kommareiksi eli kylähulluja ovat hekin.
Todella hyvin pelattu, täytyy myöntää. Pisteet siitä.
Näillä sanoilla, olen mieluummin ”kylähullu”-leima otsassa kuin sokeana nykyisen järjestelmän nyörissä kulkeva massan mukana ajattelija joka hiljaa sahaa omaa jalkaansa poikki.
Yhdessä me voidaan rakentaa meille parempi yhteiskunta joten älkää antako vastakkainasettelun ja riidanhaastamisen sokaista teitä.

HennaKuivila

Joskus osuu ne kaksi synapsia yhteen ja syntyy jotain ajatukseksikin sanottavaa..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu