Vain muutos on pysyvää – ja muutosvastarinta

Ollaan jälleen klassikkojen äärellä. Pääministeriä oltiin tökitty ja tökitty kuukausi toisensa jälkeen, tuskin tarvitsee tässä toistella millainen puhe Marinia on ympäröinyt tämän koko hallituskauden, kaikki kyllä on ne kuulleet ja lukeneet ja tietää mistä on kyse, ja kun Marin viimein päättää ”antaa vähän takaisin” mutta kevyesti huumorin siivellä, ollaan aivan kauhuissaan:
”Miten se nyt tuolla tavalla kehtasi sanoa?”
”Eihän sitä nyt tuolla tavalla sovi käyttäytyä!”.
Klassikko, johon suurin osa ihmisistä on varmasti törmännyt jo sieltä tarha-ajoilta. Tökitään ja tökitään ja sitten kun kiusatulla tulee mitta täyteen ja hän sanoo takaisin, ollaan aivan järkyttyneitä, ”Miten se nyt silleen, eikö se leikkiä kestä” ja juostaan kielimään opettajalle.
Kaikki ei kykene muuttumaan ja hyvin monet ihmiset jää sinne tarha-ajoille. Mutta maailma muuttuu, vaikka kaikki ihmiset ei muuttuisikaan mukana, ja eihän ne muutu. Kun Marin heitti ilmoille sanan ”boomer”, se oli varmasti hetken ajan Suomen googletetuin sana. Ja kun ensimmäistä kertaa luin jossain kommentin ”Marin sanoi että olen boomer. Niin olenkin, ja ylpeä siitä!”, tajusin että nyt se paska on sitten tosissaan matkaamassa kohti tuuletinta. Valmistaudun kyyristymään ettei paska levähdä naamaan mutta ensin olisi toki hyvä yrittää muuttaa sen liikerata.

Polarisoituminen on ollut huolenaiheena jo pitkään. Pikku hiljaa on alkanut kytemään kansan riveissä kahtiajako, ääripäiden voimistuminen. Maailmalla fasistit ja antifasistit alkaa olla jo yhtä aggressiivisia joukkoja ja väkivaltaisilta mielenosoituksilta ja yhteenotoilta ei ole vältytty. Suomessa tilanne on pysynyt vielä puheen tasolla, some-väittelyinä ja twitter-piikittelynä. Mutta suunta on hyvä, siis ainakin jos on Team Polarisoituminen. Voima vaatii vastavoiman ja sitä mukaa kun äärioikeisto nostaa päätään, alkaa nostamaan päätään myös sen vastavoima. Mikä se vastavoima on, sen aika näyttää, mutta jos suunta on tämä, me tulemme sen kyllä näkemään (Elokapina se ei ole). Tämä ei kuitenkaan ole se, joka minua huolestuttaa, tai toki se huolestuttaa, mutta huolta lievittää sen tiedostaminen ettei asialle oikein voi mitään. Näin on aina käynyt ja näin on aina käyvä. Koska sellainen ihminen on, historia sen osoittaa. Emme ole ikinä oppineet historiasta mitään ja toistamme samoja virheitä kunhan muutama vuosikymmen on kulunut ja hirveyksiä kokenut sukupolvi alkaa olla haudan levossa eikä ole enää ketään jakamassa niitä ihan omia muistojaan historian hirveyksistä.
Mutta kuten sanoin, poliittisten liikkeiden radikalisoituminen ei ole se mikä minua huolestuttaa, koska kun poliittiset liikkeet yrittää radikalisoitua, meillä on kuitenkin edelleen jäljellä se 80% kansasta jotka on siinä välissä joilla ei sellainen homma innosta sitten yhtään. He katsovat radikalisoituneita joukkoja halveksien eivätkä hyväksy lainkaan joukkojen väkivaltaisia toimia. He eivät ole äärioikeistoa, äärivasemmistoa, äärikeskustaa tai äärivihreitä. He eivät ole ääri mitään. He äänestävät jotain puoluetta kun on vaalit ja se puoluekin saattaa vaihtua riippuen fiiliksestä. Se ”tylsä 80%” on meidän kaikkien ankkuri. Se on se meidän tylsä kultainen keskitie joka pitää jalat maassa ja estää radikalisoituneiden ryhmien nousun kansalliseksi ongelmaksi koska niin kauan aikaa kun enemmistö katsoo halveksien, ei sellaisella joukolla ole mitään mahdollisuutta nousta pinnalle.

Mutta nyt meillä on boomereita jotka on ylpeitä siitä. Meillä on boomereita jotka taistelee ”woke-ihmisiä” vastaan. Woke-ihmiset (tai kommarit, vihervassarit, ituhipit, vouhottajat, kiimailijat, miksi ikinä niitä haluaakaan kutsua) ovat heidän silmissään niitä jotka yrittää muuttaa asioita, ne on ihmisiä jotka on tietoisia ympäristön ja yhteiskunnan ongelmista ja yrittävät saada muutosta aikaan jotta nämä yhteiskunnan ja maailman ongelmat ratkaistaisiin. Ja näitä ihmisiä vastaan on boomerit nyt ylpeästi julistamassa sotaa. Ja tämä on huolestuttavaa. Koska nyt ei olla suurien poliittisten aiheiden äärellä vaan ihan pienten arkisten asioiden.
Boomer on se joka on ylpeästi lihansyöjä, woke on se joka tiedostaa lihansyönnin ongelmat. Boomer jättää tyytyväisenä auton tyhjäkäynnille kaupan pihaan, woke se joka kulkee sähköpyörällä. Boomerille tytöt on tyttöjä ja pojat poikia, woke tiedostaa sukupuolen moninaisuuden. Nämä on arkisia mietteitä jotka on varmasti pyörähtäneet meidän jokaisen mielessä jossain vaiheessa, ilman että itse välttämättä olemme miettineet sitä, mihin leiriin kuulumme. Nämähän on sellaisia asioita että ”se perusharmaa kansa” voi ajatella ja varmasti ajatteleekin näistä hyvinkin kirjavasti ja voi esim. olla intohimoinen lihansyöjä mutta samaan aikaan tiedostaa myös ettei ihmisen seksuaalisuus ole mustavalkoinen.

Mutta nyt tullaan ongelman ytimeen. Siitä huolimatta että suurin osa ihmisistä oikeasti ajattelee asioista hyvin moninaisesti ja pohtii asioita hyvinkin itsenäisesti käyttäen maalaisjärkeä, media silti lietsoo surutta tätä kahtiajakoa ja huoletta heittää nurkkaan lehdistön vastuun. Ihminen voi pyöritellä näitä asioita mielessään ja olla niistä jotain mieltä, ilman että kuuluu kumpaankaan ryhmään eikä kahtiajako ole millään tavalla tarpeellista. Mutta sen sijaan että media yrittäisi tässä toimia yhtenäistävänä tekijänä, kaikkien kantojen esiintuojana, faktojen välittäjänä ja objektiivisena osapuolena, se toimii juuri päin vastoin, heittää bensaa liekkeihin, nauttii showsta (ja klikkauksista) ja yrittää piirtää sellaisen kuvan, ettei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, ja sinun on nyt valittava toinen niistä.

Ihmisiä pommitetaan nyt kaikkialta. Some on pullollaan kärjistyneitä mielipiteitä ja niin on myös perinteinen media. Ihmisille tulee väistämättä ajatus että tässä on nyt oltava jompaa kumpaa mieltä. Olenko woke vai olenko boomer? Nyt polarisoituminen on jalkautunut sinne ”harmaan 80%” joukkoon. Nyt meillä on ainekset somaan soppaan valmiina, ainoa mitä tarvitaan, on oikea kokki jotta päästään nauttimaan konfliktien keittoa. Äärioikeisto on jo hoksannut että kun esittää myös näitä arkisia mielipiteitä ja vetoaa siihen perustallaajaan ulostuloillaan, ihmiset aika helposti viittaavat kintaalla niille ääriajatuksille mitä sieltä taustalta löytyy. He ovat tyytyväisiä kun ovat löytäneet ”oman porukkansa” joka jakaa heidän mielipiteensä, eikä se nyt ole niin justiinsa vaikka siellä taustalla on porukkaa jotka ajaa rotupuhtautta ja ihmisoikeuksien vientiä tietyiltä ihmisiltä. Omalta laumalta voi antaa paljon anteeksi jos tuntee joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi. Oma lauma tuo turvaa eikä tarvitse taistella yksin.
Leimaamalla ihmisen ”woke-ihmiseksi” tai ”boomeriksi”, jaetaan ihmiset omiin laumoihinsa, ja vieraiden laumojen kanssahan ei sovi kaveerata. Tällä tavalla pysäytetään kaikki järkevä keskustelu. Sen sijaan että keskusteltaisiin neutraalisti ja objektiivisesti asioista, keskustelu on jo alkuasetelmissaan polarisoitunutta. Siitä ei vaan yksinkertaisesti seuraa mitään hyvään. Ihmisten on kyettävä kehittävään vuorovaikutukseen ja jos siihen ei pystytä, historiasta kyllä löytyy lukemattomia esimerkkejä siitä miten sitten käy.

Muutos on pelottava asia. Mutta maailma muuttuu eikä se ole niiden ihmisten vika jotka yrittävät sopeutua ja keksiä ratkaisuja joilla muutoksesta selvittäisiin kunnialla. Eikä se ole ihmisten vika jos heitä pelottaa muutos. Se on inhimillistä, se on meillä geeneissä. Vain muutos on pysyvää, sekä muutosvastarinta. Ei se tee ihmisistä huonompia että he vastustavat muutosta. Vastustaminen on myös tarpeellista. On tärkeää että on myös niitä ihmisiä jotka ovat toppuuttelemassa muutosinnokkaiden ihmisten turbovaihdetta ettei mennä perse edellä puuhun. Mutta myös muutoskin on tarpeellista. Emme elä enää 50-luvulla emmekä tule sinne ikinä palaamaan. Maailma ei ikinä tule olemaan entisensä, ja se mitä meidän ihmisten pitäisi tehdä, on yrittää sopeutua. Jos emme yritä sopeutua muutoksen edessä vaan pidämme kynsin ja hampain kiinni vanhasta, me, kaikki ympärillämme ja tulevat sukupolvet, tulevat kärsimään siitä. Maailmamme ei ole täydellinen ja meidän on yritettävä muuttaa sen epäkohdat vaikka se ei mukavalta tuntuisikaan. Meidän ei tarvitse muuttaa kaikkea just nyt tällä sekunnilla,, mutta ne asiat jotka pitäisi muuttaa heti, on asioita jotka vaikuttaa meidän terveyteemme ja kaikkien planeetalla elävien lajien tulevaisuuteen, ja ne asiat tulisi kaikkien tiedostaa vaikka se kuinka vaikealta tuntuisikin. Vastahyökkäys muutosta ajavien ihmisten kimppuun ei saa niitä asioita häviämään eikä maailmaa pelastumaan, eikä muutosta vastustavien ihmisten mollaaminen, lyttäys ja halveksinta, saa heitä muuttamaan mielipidettään ja muuttumaan avoimiksi muutokselle.

Yksi suuri muutos jonka erityisesti soisin rantautuvan jossain vaiheessa, on ihmisen oikeus olla sitä mitä hän on, ilman että hänet yritetään survoa johonkin tiettyyn muottiin. Toivoisin, että pikku hiljaa pääsisimme eroon leimoista ja soisimme ihmisille oikeuden olla jotain mieltä asiasta, ilman että otsaan läimähtää saman tien leima ja keskustelu loppuu siihen. Se, että tiedostaa ihmisen oikeuden hänen omaan mielipiteeseensä ei tarkoita sitä, että se mielipide täytyy hyväksyä ja että hänen kanssaan pitäisi olla samaa mieltä. Siinä vaiheessa kun kaikkien osallistujien mielipide on tiedostettu, seuraava vaihe on keskustelu, keskustelussa esitetään oman argumentit asiasta ja jos hyvin käy, saatetaan päästä jopa johonkin lopputulokseen joka miellyttää kaikkia. Leiman lätkäisy omaan ja/tai keskustelukumppanin otsaan tappaa keskustelun. Ja kun keskustelu kuolee, kuolee vuorovaikutus, se pienikin mahdollisuus yhteisymmärrykseen ja ihmiset käpertyvät omiin poteroihinsa vihaamaan sitä ”vihollista” ja valmistautumaan hyökkäykseen.
Sen sijaan että yritetään ratkaista ongelmia, luodaan niitä lisää. Eihän lähdetä siihen?

Olenko minä woke vai boomer? En. Älä ole sinäkään. Lopeta lokerointi ja kuuntele.

+3
HennaKuivila
Vasemmistoliitto Rovaniemi
Ehdolla aluevaaleissa

Joskus osuu ne kaksi synapsia yhteen ja syntyy jotain ajatukseksikin sanottavaa..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu