Ahvenanmaan valvontasopimus roskakoppaan – Sanna Marinille tehtävä

Pääministeri Sanna Marin kerää pisteitä ympäri maailmaa haukkumalla Vladimir Putinia.

Eikä siinä mitään, Putinille pitääkin lyödä luut kurkkuun, joten antaa mennä vaan. Pelkästään terävillä iskulauseilla omaan PR-laariinsa pisteitä keräämisellä tuskin kuitenkaan on käytännön merkitystä ukrainalaisille, suomalaisista puhumattakaan. Marin voisi one-linereiden heittämisen lisäksi tehdä jotain josta olisi ihan konkreettista hyötyä.

Pääministerimme voisi aktiivisesti ajaa keskellä Naton tulevaa Itämeren meripuolustusaluetta ja vilkkaita laivaväyliä Suomea Suomen alueella valvovan Venäjän konsulaatin lopettamista.

Venäjän konsulaatti Maarianhaminassa valvoo demilitarisointia eli aseettomuutta Suomen ja Neuvostoliiton välisen, vuoden 1940 valtiosopimuksen perusteella. Mitään oikeudellista estettä tälle konsulisopimuksenakin tunnetun sopimuksen yksipuoliselle irtisanomiselle ei ole olemassa. Sopimus rajoitaa Suomen valtiollista suvereniteettia eikä mitään ikuisesti voimassa olevia sopimuksia muutenkaan voi ajatella muuttuvassa maailmassa. Konsulaattisopimuksen kuoppaamiselle ei tarvita mitään Pax-operaatiota kuten YYA-sopimuksen irtisanomisen yhteydessä. Kohtuullista irtisanomisaikaa (esimerkiksi 6 kuukautta) pitää noudattaa tottakai.

Onhan näinä aikoina melkoisen noloa, että hyökkäyssotaa Euroopassa käyvällä häikäilemättömällä Venäjällä – ainoa maa, joka on uhka meidän turvallisuudelle – on oikeus harjoittaa sotilastiedustelua suvereenin Suomen alueella, keskellä tulevaa Naton ”sisämerta”. Tiettävästi tämä Venäjän konsulaatti on ainoa maailmassa, joka ihan virallisesti saa harjoittaa vakoilua. Yleensä konsulaattien tehtävänä on antaa apua ja suojaa asemamaassa matkustaville tai asuville kansalaisilleen, käsitellä viisumihakemuksia ja toimia viennin edistämiseksi. Konsulaatit toimivat yleensä suurlähetystöjen alaisuudessa, mutta huhujen mukaan Maarianhaminan konsulaatti kuuluu Venäjän armeijan organisaatioon, jopa johonkin maihinnousuyksikköön. Mene ja tiedä pitääkö paikkansa, mutta sopisi kuvaan.

Ahvenanmaan varsinainen demilitarisointi perustuu ikivanhoihin, jopa tsaarin-aikaisiin, kansainvälisiin (Pariisi 1856 ja Geneve 1921) sopimuksiin. On selvää, että kun Suomesta tulee Naton jäsen nämäkin sopimukset joutavat romukoppaan – ilman, että siitä tarvitsee seurata mitään muutosta Ahvenanmaan itsehallintoon. Suomi on joka tapauksessa velvollinen puolustamaan Ahvenanmaata ja demilitarisoinnista luopuminen olisi ahvenanmaalaistenkin intressissä. Näiden sopimusten kohtalo on kuitenkin eri kysymys kuin niiden noudattamisen valvominen vihamielisen ja arvaamattoman Venäjän toimesta, konsulisopimuksen nojalla.

Tohtori Jukka Tarkka on ansiokkaasti pitänyt esillä sekä konsulaattikysymystä, että demilitarisointiasiaa, mutta jostain syystä keskustelu ei ole päässyt kunnolla käyntiin. Ilmeisesti pelätään ahvenanmaalaisten närkästymistä. Ihan turhaan – ahvenanmaalaisille voisi kertoa, että jos maakunta olisi heidän toiveidensa mukaisesti liitetty Ruotsiin 1921 ei tuota valvontasopimusta olisi olemassakaan. Ainoa joka siitä hyötyy on Venäjä.

Varmaan täällä Puheenvuorossakin on asiaa käsitelty, mutta kannattaisi taas puhaltaa vauhtia keskusteluun. Ilta-Sanomat on ottanut asian esille aika ajoin, viimeksi muutama päivä sitten.

Tässä olisi Sanna Marinille paikka. Jos hän ajaisi konsulaattisopimuksen irtisanomista saisi asia kansainvälistäkin huomiota. Sillä olisi valtava symboolinen arvo, josta ukrainalaisetkin hyötyisivät. Kun siihen vielä saataisiin yhdistettyä Ottawan miinakieltosopimuksesta irtautuminen olisi se Putinille, Suomen ja Ruotsin Natoon liittymisen jatkeena, melkoinen kasvojenmenetys. Well done Volodya.

Marinin lausahdus ”Venäjän pitää poistua Ukrainasta” sai kansainvälisesti laajan levityksen. Siihen hän voisi nyt lisätä ”Venäjä pois myös Suomesta”.

Ehkä tämä tehtävä kuitenkin on Marinille liian konkreettinen asia. Helpompi taitaa olla populististen hokemien heittäminen, tyyliin Putinia ei saa päästää kuin koiraa veräjästä. Oikeat valtiomiehet – sukupuolesta ja ulkonäöstä riippumatta – päättävät sitten aikanaan mitä tuo käytännössä merkitsee.

[Artikkelikuva Bomarsundin fästinkin pommituksesta Oolannin sodassa 1854 – piirtänyt Edvin T. Dolby]