Meille valehdellaan: tässä faktat!

Saadakseen ymmärtämystä ilmastopolitiikalle poliitikoilla ja jostain syystä myös medialla on kova tarve maalata kuva suomalaisista suurina ilmastopahiksina. Seuraavassa en ota mitään kantaa ilmaston muuttumisen syihin, mutta kerron muutaman esimerkin avulla miten meitä kansalaisia median suunnasta pyritään valheiden avulla taivuttamaan poliittisten ilmastotoimenpiteiden taakse.

Kielitoimiston sanakirjasta: Valehtelu tarkoittaa jonkin asian tarkoituksenmukaista esittämistä vilpillisesti. Yksi sen muodoista on disinformaatio, joka tarkoittaa tarkoituksellista harhaanjohtavaa tietoa tai tiedotusta.

Hesari kirjoitti pääkirjoituksessaan (4.7.2021) otsikolla Helteessä on hyvä tähdätä ilmastojohtajuuteen, että suomalaisten henkilökohtainen hiilijalanjälki on maailmanlaajuisessa vertailussa iso. Väite on lakoninen ja perustelematon eikä mitään lähdettä väitteelle annetu. Aivan kuin asia olisi itsestään selvä.

Mutta onko tämä totta – siis että suomalaisilla on suhteellisesti ottaen iso ekologinen jalanjälki? No, ei todellakaan.

Pelkästään hiilijalanjäljen mittaaminen ei vielä kerro mitään, jolla voisi perustella ainakaan ilmastotoimia. Kun arvioidaan onko joku elänyt yli varojensa pitää menojen lisäksi ottaa huomioon myös tulot ja verrata näitä keskenään, kolikon molempia puolia. Kirjanpidossa tulos lasketaan vertaamalla debetia ja kreditia. Ekologisen jalanjäljen kirjanpidossa pitää ottaa huomioon luontoon kohdistuvan rasituksen (josta yksi komponentti on hiilijalanjälki) vastapainona saman alueen ekologinen tuottokyky, eli biokapasiteeti.

Ekologinen alijäämä, tai vaje, syntyy kun jonkun populaation ekologinen jalanjälki ylittää kyseisen väestön käytettävissä olevan biokapasiteetin. Vastaavasti, kun alueen biokapasiteetti ylittää sen väestön ekologisen jalanjäljen, puhutaan ekologisesta ylijäämästä, eli varannosta.

The Global Footprint Network-raportista ilmenee, että tällä hetkellä 80 prosenttia maailman ihmisistä elää maissa, joissa on ekologinen alijäämä, eli käyttävät enemmän resursseja kuin mitä heidän ekosysteeminsä pystyvät uudistamaan. Tämän vajeen ne joutuvat korvaamaan biokapasiteetin tuonnilla muilta alueilta, lahtaamalla kansallisia ekologisia varojaan ja/tai päästämällä hiilidioksidia ilmakehään.

Suomi ei kuuluu näihin yli ekologiset varansa eläviin maihin. Päinvastoin, Suomen biokapasiteetti ylittää suomalaisten ekologisen jalanjäljen 113 prosentilla (+113%)! Ekologisesti kestävästi toimivien maiden listalla Suomi on EU:n alueen ylivoimainen ykkönen. Toisena tulee Ruotsi (+55%), mutta silläkin ekologinen varanto on suhteellisesti ottaen vain puolet Suomen varannosta. Alla olevassa taulukossa näkyvät otteet hyviksien ja pahiksien listoilta. Esimerkiksi Kiina ja Britannia kuluttavat 3 kertaa (-302% ja -287%) ja Saksa tuplasti (-204%) enemmän kuin niiden luontonsa kestäisi. Tästä huolimatta Suomen lehdistössä syyllistetään jatkuvasti suomalaisia kertomalla, että meidän hiilijalanjälkemme on moninkertainen kiinalaisiin verrattuna!

Tilastoja voi tutkia tarkemmin täältä.

Näiden lukujen valossa (jotka perustuvat YK:n tuoreimpiin tilastoihin) on käsittämätöntä, että poliitikot Suomessa median avustuksella ajavat suomalaisia etujunassa jopa kireämpiin ilmastotekoihin kuin EU:ssa yleensä. Komission ilmastopaketti tulee jo sellaisenaan vaikuttamaan Suomessa liikkumisen, sähkön ja rakentamisen hintaan raskaammin kuin muualla EU:n alueella. Suomi on EU:n ylivoimaisesti väljimmin asuttu maa (16 henk/km2 – EU keskiarvo 115) joten täällä joudutaan liikkumaan pitempiä etäisyyksiä. Suomi on myös unionin kylmin alue, jossa pientalojen sähkönkulutuksesta keskimäärin 52% käytetään lämmitykseen (meillä se on 64%). Sääolosuhteiden vuoksi talojen rakentaminen on täällä muuta unionin aluetta kalliimpaa. Kaikki ylimääräinen verotus ilmastotoimien nimessä (ja siitä seuraava hinnannousu) on pois jostain muusta. Erityisen tärkeää suomalaisille olisi, että myös hiilinielulaskelmat tehtäisiin oikeudenmukaisesti (esimerkiksi soiden osalta) eikä poliittisin/ideologisin perustein.

Eikö meille pitäisi kertoa näistä asioista rehellisesti?

Globaaliset ihmisperäiset hiilidoksidipäästöt lienevät n. 4 prosenttia kaikista CO2-päästöistä, luonnolliset lähteet huomioon ottaen. Näistä Suomen osuus on n. 0,14%, joten meidän osuutemme on kuin pisara meressä (0,0056%) ja ottaen huomioon edellä esitetty ekologinen jalanjälkilaskelma, Suomi on jo hoitanut oman tonttinsa mallikelpoisesti ja tulee niin jatkamaan ilman ylimääräistä kuristustakin.

Usein näkee vastaväitteen, jopa niin sanottujen tutkijoiden suulla, ettei Suomen pientä osuutta voisi käyttää argumenttina. Se menee jotenkin niin, että jaetaan maailman väki 5,5 miljoonan paloihin, joita tulee 1400. Kaikki toteavat, että yhden tällaisen palan vuotuiset hiilidioksidipäästöt on hirmuisen vähän, eikä kenenkään siksi tarvitse tehdä mitään. Tällainen argumentointi on kuitenkin joko älyvapaata tai epärehellistä, riippuen väitteen esittäjän älykkystasosta sillä silloin ei oteta huomioon tuota biokapasiteettipuolta lainkaan. Ilmastoteot pitää tehdä siellä missä niillä on merkitystä.

Iltalehden toimittaja lopettaa ilmastopaketista kertovan kirjoituksensa (Näin ilmastopaketti vaikuttaa sinunkin arkeesi) viittaamalla kansainvälisen oikeuden professori Kati Kuloveteen, joka ”muistuttaa, että isossa kuvassa ilmastonmuutoksen kustannukset tulevat sitä suuremmiksi, mitä vähemmän toimia nyt tehdään”. Täällekään väitteelle ei esitetä mitään lähdettä vaikka kirjoittaja jopa käyttää sanaa ”muistuttaa”, mikä viittaa siihen, että hän pitää asiaa päivänselvänä. Lähdeviite olisi kuitenkin enemmän kuin paikallaan, sillä ainoa nobelilla ilmastonmuutoksen talousvaikutusten tutkimuksista palkittu tiedemies, William Nordhaus on DICE mallillaan osoittanut, että asia on päinvastoin: mitä kunnianhimoisimmiksi ilmastotavoitteet nostetaan sitä kalliimmaksi ilmastopolitiikan kulut nousevat. Tämä johtuu siitä, että torjuntakustannuksilla on kaksi komponenttia, ilmastonmuutoksesta aiheutuvien vahinkojen lisäksi valitun ilmastopolitiikan kustannukset. Tämän vuoksi Norhaus varoittaa, että liialliset ilmastotoimet voivat tulla kalliimmaksi kuin ne vahingot joita niillä torjutaan, millä on vakavia seurauksia hyvinvointimme kannalta.

Kannattaako amputoida käsi jos nilkkaa särkee? Uskommeko kansainvälisen oikeuden (!) professoria – pelkästään pärstäkertoimen perusteella ilman lähdeviitettä – vai ilmastonmuutoksen talousvaikutusten tutkimuksista nobelilla palkittua professoria?

Nordhausin ajattelun tarkempi läpikäynti ei mahdu tämän blogin otsikon alle, mutta selvää on, ettei kiire ole mikään argumentti ilmastopolitiikan tavoitteenasettelussa. Kiinnostava on kuitenkin tieto, että hän pitää lämpötilan nousun rajoittamista 2°C:n ”mahdottomana tällä hetkellä kohtuullisesti saavutettavissa olevilla tekniikoilla, vaikka käytettäisiin hyvin kunnianhimoisia päästövähennysstrategioita”. Jopa 2.15 asteen rajan saavuttaminen tulisi hänen mallinsa mukaan aivan älyttömän kalliiksi hyvinvoinnin kustannuksella. Eikö tästäkin olisi ihan asiallista kertoa meille veronmaksajille. Äänessä on kuitenkin nobelpalkittu ekonomisti, joka perustaa ilmastoon liittyvät parametrinsa IPCC:n raportteihin. Pariisin poliittisessa sopimuksessa pyritään tämän tiedemiehen tutkimuksista huolimatta 1,5-2 asteeseen!

Nordhaus käyttää näkökulmana hyvinvointia ja tekee kustannus-hyötyanalyysin löytääkseen ilmastotavoitteen, jossa ilmastonmuutoksesta aiheutuvien vahinkojen ja sen torjuntaan uhrattavien varojen yhteismäärä olisi alhaisin.  Näihin laskelmiin voi perehtyä tarkemmin esimerkiksi Lomborgin vertaisarvioidussa kirjoituksessa Welfare in the 21st Century.

Molemmassa edellä mainitussa suomalaisessa lehtikirjoituksessa (Hesari, IL) toistetaan mantraa, että Suomelle voi koitua positiivisia taloudellisia vaikutuksia muun muassa sitä kautta, että kiristyvät päästötavoitteet voivat lisätä puhtaan teknologiamme vientimahdollisuuksia. ”Se voi myös lisätä työpaikkoja ja luoda työpaikkamahdollisuuksia,” sanoo juridiikan professori Kulovesi. Tässäkin asiassa jään kaipaamaan varsinaisia perusteluja sille hypetykselle, että juuri Suomessa muka olisi muita sivistysmaita suurempaa teknologista osaamista, jolla voisi hyödyntää hiilidioksidipäästöjen kiristystoimia. Tuskinpa ainakaan nobelinvoittajien tai patenttien myöntämisluvut siihen viittaavat. Kun tätä väitettä jatkuvasti toistetaan ehkä kansa kuitenkin vähitellen alkaa pitämään sitäkin faktana.

Kireät pakkaset ovat mediassa säätä, mutta lämpöallot näköjään ihmisen aiheuttamaa ilmaston muutosta. Lähestyvän Maailman ylikulutuspäivän johdosta tulee ilmastonmuutos kuitenkin pysymään otsikoissa ihan vallitsevasta kelistä riippumatta. Ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jolloin väestön kulutus ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä yhden vuoden aikana. Tänä vuonna tuo päivä on heinäkuun 29.

Meille tullaan lähipäivinä joka torvesta kertomaan, että me olemme tuona päivänä kuluttaneet koko vuoden resurssimme ja että me suomalaiset olemme asiasta erityisessä vastuussa koska kulutamme moninkertaisesti esimerkiksi kiinalaisiin verrattuna. Älkää kuitenkaan uskoko tätä satua, sillä Suomen edellä mainittu 113 prosenttinen ekologinen ylijäämä tarkoittaa, että suomalaiset ovat jo kesäkuun 13. päivänä saaneet kerättyä laarinsa täyteen niitä biokapasiteetin resursseja joita tarvitsemme loppuvuoden aikana elämiseen. Ja vähintään yhtä hyvin tulemme toki hoitamaan asiamme tästä eteenkin.

Maailman väestö tarvitsee elämiseen keskimäärin 1,6 maapallon resurssit. Jos kaikki kuitenkin eläisivät suomalaisten lailla suomalaisissa olosuhteissa riittäisi kaikille 0,45 maapalloa.

Onko liikaa vaadittu, että meille kerrottaisiin näistä asioista rehellisesti?

Jos tämän ilmasto-ongelman vakavuutta on pakko liiotella valheita viljelemällä, niin tuskinpa ongelmaa voi edes kriisiksi kutsua. En usko, että median toimituksissa ollaan tyhmiä, joten valehtelemiselle on pakko olla jokin muu syy.

Poliitikoista en ole niinkään varma.

+60
henrik-lindblom

Poliittisesti sitoutumaton, ankkurinsa nielaissut purjeveneellään maapallon 20 vuodessa kiertänyt juristi ja entinen yritysjohtaja. Ihmettelee nykyisin maailman menoa hyötyliikunnan parissa Saimaan rannalla - välillä kirjallisessakin muodossa. - Usein tahallisesti väärin ymmärretty.
Arvostan ihmisiä jotka etsivät totuutta, mutta varon niitä jotka kertovat löytäneensä sen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu