Minunkin suuni tukittiin – olen hyvässä seurassa

Alaotsikko: Blogistin oikeusturva – onko sellaista?

Tausta

Apokalyptiset visiot ilmastonmuutoksesta ovat nyt muotia. Ne ovat peruspalikoita esimerkiksi YK:n pääsihteerin António Guterresin puheissa, joiden mukaan olemme matkalla maailmaan jossa elämä on mahdotonta. Presidentti Joe Biden käyttää usein samaa retoriikkaa: ilmastonmuutos on kirjaimellisesti eksistentiaalinen uhka yhteiskunnallemme ja maailmalle.

Medialle tämä narratiivi on houkutteleva ja se on alistunut edistämään sitä käsitystä, että tiedeyhteisössä vallitsee konsensus ilmastotieteestä ja siitä, että maapallolla raivoaa ilmastokriisi, -katastrofi ja -hätätila, jopa -verilöyly. Mediamaailmassa on jopa muodostettu koaliitioita jotka jakavat keskenään suosituksia siitä miten ilmastokriisinarratiivia parhaiten voidaan levittää suurelle yleisölle.

Mutta mitä tapahtuisi jos paljastuisi, että yksi maailman arvostetuimmista tiedemiehistä, vieläpä nobelilla palkittu fyysikko, kertoo että on satavarma siitä, että ”todellista ilmastokriisiä ei ole olemassa eikä ilmastonmuutos aiheuta äärimmäisiä sääilmiöitä”? Yhtäkkiä laajat joukot tajuaisivat, että tiedeyhteisössä itse asiassa edelleen ollaan erimielisiä, vaikka on kerrottu että ”kaikesta on yksimielisyys ja keskustelu päättynyt”. Onko meille siis valehdeltu?

Siitä paljastuksesta seuraisi viralliselle totuudelle liian suuri vahinko. Skeptisissä nobelisteissa on nimittäin se vaara, että he saavat heistä käytettyä haukkumanimeä ”denialisti” näyttämään tosi hölmöltä.

Kerettiläisen nobelistin suu pitää siis tukkia.

Tässä kirjoituksessani ei ole kysymys siitä pukkaako maapallolla ilmastokriisiä vai ei vaan siitä, että kuka saa asiasta ylipäänsä esittää ajatuksia – että perinteiset mediatalot, tukkimalla toisinajattelevien tiedemiesten suut ovat, aivan vakain tuumin, päättäneet siirtyä objektiivisista tietojen välittäjistä agendapolitiikan tekijöiksi.

Konsensuksella ei kuitenkaan ole mitään sijaa tieteessä, konsensus on poliittinen käsite. Vuonna 1931 julkaisivat 100 tiedemiestä (Hans Israel et al. – mukana myös suomalainen professori Hjalmar Mellin) kirjan, jossa kiistettiin Einsteinin suhteellisuusteoria. Kun Einstein sai tietää asiasta hänen kerrotaan sanoneen: ”Miksi sata? Jos olen väärässä siihen tarvitaan vain yksi”. Tuo kirja on muuten luettavissa (saksaksi) netissä (linkki).

Miksi toimittajat näyttävät unohtaneen kriittisen suhtautumisen vallassa olevien syöttämään informaatioon? Eikö median pitäisi suhtautua aivan erityisen kriittisesti ”yleiseen mielipiteeseen”.

Blogini sensuroitiin

Jokin aika sitten julkaisin eräällä blogialustalla kirjoituksen otsikolla ”Nobelistin suu tukittiin”. Blogini pääosassa oli vasta vajaa vuosi sitten Nobelin fysiikan palkinnolla aateloitu professori John Clauser, jonka luento Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) seminaarissa peruttiin Clauserin tuoreen, ilmastokriisinarratiivia arvostelevan, puheen johdosta. 

Clauserin perutun esitelmän nimi olisi ollut How much can we trust IPCC climate predictions? (Miten luotettavia ovat IPCC:n ilmastomallit?) IMF:n alaisuudessa toimiva IEO (Independent Evaluation Office) mainosti esitelmää tästä seminaribrosarista ilmenevällä tavalla (alleviivaukset ovat minun):

Vapaasti suomennettuna poimin tuosta tekstistä seuraavan tiivistelmän (alleviivaukset minun):

IPCC:n käyttämät mallit ennustavat vuoteen 2100 mennessä ilmaston lämpenevän 1,4 – 4,4 asteella, minkä torjumiseksi IPCC vaatii globaalisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 60 prosentilla vuoteen 2035 mennessä.

Koska useat talouspoliittiset päätökset tänä päivänä perustuvat haluun torjua IPCC:n mallintamia lämpenemistrendejä ”vihreillä siirtymillä” on IMF:lle tärkeää selvittää miten tarkkoja nämä IPCC:n mallinnukset ovat ja miten tehokkaita ovat IPCC:n esittämät rajoitustavoitteet. Tässä seminaarissa vuoden 2022 fysiikan Nobel-palkinnon saaja John Clauser selittää miksi ilmaston lämpenemistä koskeva tiede ei ole läheskään vakiintunut. Clauserin mielestä on perusteltua noudattaa äärimmäistä varovaisuutta kun talouspolitiikka perustetaan IPCC:n liian yksinkertaisille näkemyksille maapallon ilmastojärjestelmästä ja arvioitaessa taloudellisia riskejä sen tieteellisesti kyseenalaistetun väitteen perusteella, että äärimmäiset sääilmiöt ovat voimistuneet.

Seminaarissa keskitytään myös hallitusten, kansainvälisten rahoituslaitosten, korkeakoulujen ja tiedotusvälineiden rooliin laajan ja osallistavan tieteellisen keskustelun edistämisessä ilmastotieteestä, jotta voidaan minimoida riski omaksua politiikkaa, joka saattaa pahentaa nykyistä energiakriisiä sen sijaan, että se ratkaisee sen.

Muutama viikko ennen IMF:n seminaaria Clauser piti puheen Quantum 2023-tapahtumassa Koreassa. Puheen aiheena oli nuorten tiedemiesten inspiroiminen. Clauser varoitti nuoria tiedemiehiä tieteen korruptoitumisesta ja kertoi, että heihin tullaan asettamaan vaatimuksia poliittisesta korrektiuudesta. Hän päätti puheensa sanoihin, ”voin vakuuttaa teille, ettei mitään ilmastokriisiä ole olemassa eikä ilmastonmuutos aiheuta äärimmäisiä sääilmiöitä”. Puheen voi kokonaisuudessaan lukea täältä (linkki).

Tämän seurauksena joku IMF/YK:ssa veti hätäjarrua. Clauserin esitelmä peruttiin!

IMF on YK:n sateenvarjon alla toimiva poliittinen elin, jolla tottakai on vapaus päättää asioistaan aivan miten poliitikot haluavat niitä puliveivata, mutta minua ihmetyttää, että perinteiset tiedonvälittäjät, meillä ja maailmalla, eivät nähneet nobelistin suun tukkimisessa mitään uutisoitavaa. Kuten ei ilmeisesti ollut myöskään Clauserin Koreassa pitämässä puheessa.

Kirjoitin blogissani myös siitä, että monta sataa tiedemiestä ovat esittäneet YK:lle vetoomuksen suhtautua kriittisemmin ilmastokriisipuheisiin ja ilmastomalleihin, eikä sekään vetoomus ole saanut julkisuutta mediassa, jossa vallitsee mantra ”tiedemiesten yhteisestä kannasta”.

Edellä näkyvää seminaarin brosyyriä on turha enää hakea IMF/IEO:n nettisivuilta, sillä historia on siellä pyyhitty pois.

IMF on todella ”vähin äänin” putsannut näkyvistä kaikki jäljet suunnitellusta webinaarista. Ainoa pienellä vaivalla löytämäni jälki on iCalender (.ics) kokouskutsutiedosto, josta löytyy sama teksti kuin tuossa seminaaribrosyyrissä, mutta kutsussa oleva varsinainen linkki ei enää toimi.

Runsaan vuorokauden kuluttua blogini julkaisemisesta sain ylläpidolta 1) varoituksen sääntöjen rikkomisesta ja ilmoituksen, että 2) kirjoitukseni oli poistettu ja 3) minut asetettu kirjoituskieltoon. Perusteluissa viitattiin sääntöihin: ”Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan, harhaanjohtavaan tai epäasialliseen materiaaliin.” ja ”Valheellisen tai perättömän tiedon ja haitallisten huhujen levittäminen on kiellettyä.” Sitä mikä osa tekstistäni pidettiin sääntöjen vastaisena ei mainittu.

Clauserin lailla minutkin oli nyt canceloitu. Olen kuitenkin hyvässä seurassa.

Blogini piilottamisen perusteet

”Laiton, harhaanjohtava, epäasiallinen, valheellinen, perätön, haitallinen” ja kaikkien näiden adjektiivien väliin vielä ja/tai. Juristina pidän tuota sääntötekstiä sekavasti muotoiltuina, mutta tulkitsen yksinkertaistettuna, että kysymys on, a) kutsutaan sitä vaikka ”kielletyn” linkin ja b) ”väärän” tiedon jakamisesta. Myönnän olevani asiassa puolueellinen, mutta edes luettuani kirjoitukseni useaan kertaan ja juteltuani muiden kanssa en millään pysty löytämään blogista kohtia joihin nuo perustelut osuisivat.

Perusteluista ei ilmene oliko kysymyksessä yksi teko, eli riittikö pelkästään jonkun linkin jakaminen täyttämään perustelun kaiken moitittavuuden vai sisältyikö blogiini linkin jakamisen lisäksi jotain muuta ”väärää”.

Blogissani oli 9 linkkiä, joista ensimmäinen oli perinteiseen Newsweek-mediaan ja kaksi omiin aikaisempiin blogeihini. Yksi linkki oli Wikipediaan, yksi kertoo nobel-tiedemiesten blogissa esitetystä, vuonna 1927 otetusta, ryhmäkuvasta ja kaksi linkkiä osoittivat Clintel-tiedemiesryhmän vetoomukseen ja Clintelin avoimeen kirjeeseen YK:n pääsihteerille. Kahdeksas linkki johti saksalaisen DW:n artikkeliin IPCC:n uudesta puheenjohtajasta. Vaikea ymmärtää, että mitään näistä linkeistä voitaisiin pitää ”laittomana, harhaanjohtavana tai epäasiallisena” – eli kiellettynä.

Jäljelle jää vain yksi linkki. Se osoitti tekstiin, jonka oli kirjoittanut eräs australialainen kirjailija, toimittaja ja blogisti, jonka nimen nyt jätän mainitsematta, ettei siitäkin tulisi rangaistusta, sillä häntä pidetään mediassa ”denialistina”. Tässä tapauksessa ei linkittämässäni tekstissä kuitenkaan esitetty mitään tuon blogistin omaa mielipiteitä ilmastonmuutoksesta vaan kerrottiin Clauserin canceloinnista ja esitettiin sama kysymys, minkä minäkin tekstissäni otin esille, eli miksi mediaa (BBC, ABC) ei kiinnostatanut kysyä asiasta suoraan Clauserilta. Syyksi arveltiin sarkastisesti, että professori Clauserilla saattaa olla liian hyvä vastaus.

Jos tämä linkki todella oli syy minun blogini piilottamiselle, on ylläpito mielestäni sortunut hätävarjelun liiotteluun. Kuten totesin, linkin päässä olleessa kirjoituksessa ei esitetty mitään laitonta, harhaanjohtavaa tai epäasiallista tietoa. Ilmeisesti riitti, että tekstin oli kirjoittanut väärä henkilö, eli denialisti. Ylläpidolle ei ehkä ollut ongelma se mitä tekstissä kirjoitettiin vaan se kuka sen oli kirjoittanut? Sensuroinnin syyksi riittää ilmeisesti pelkkä kirjoittajan henkilöllisyys.

Ja, jos kysymyksessä oli ainoastaan tuo yksi linkki, niin miksi ei minulle annettu mahdollisuus poistaa se? Sen olisin voinut tehdä ilman mitään muutoksia itse blogi-tekstiin.

Lähetin ylläpidolle toimituksen yhteydenottolomakkeella viestin, jossa kysyin: a) Mikä on tuo kyseessä oleva kielletty linkki ja b) mikä tarkalleen on tuo väärä tieto, jonka olen levittänyt. Tällaisten tapausten välttämiseksi jatkossa olisi vastaus näihin kysymyksiin suotava.

Luulisi että nuo a) ja b) kohdat olisi helppo yksilöidä. Ylimalkainen sääntöihin viittaaminen ei riitä. Kysymys on blogistien oikeusturvasta. Ihan kuin joku voitaisiin tuomita rangaistukseen pelkästään rikoslakiin yleisesti viittaamalla. Vastausta en ole saanut. Siitä enemmän jäljempänä.

Blogini on edelleen luettavissa

Viimeisen kerran kuin katselin tuon (Nobelistin suu tukittiin) blogini tilastoja ennen sen sensurointia oli sillä jo 1. vuorokauden aikana n. 5.000 lukukertaa, n. 40 tykkäystä (mikä kyseisellä alustalla on aika paljon) ja n. 100 kommenttia, pääosin positiivisia. Blogiteksti on toki säilynyt, mutta kommentit menivät hukkaan. Kun poisto tuli ihan puskista en tullut ottaneeksi niistä varmuuskopiota. Harmi, sillä siellä oli monta hyvää kommenttia.

Blogi on nyt hieman viilattuna luettavissa väistötilassa, mutta jätän tässä siihen linkkaamatta. Varmuuden vuoksi poistin siitä myös edellä mainitun australialaisen linkin. Blogi on helposti löydettävissä ja sieltä voivat kiinnostuneet käydä tarkistamassa mikä kirjoituksessa on laitonta, harhaanjohtavaa, epäasiallista, valheellista tai perätöntä. Ja jos siinä on jotain ”haitallista”, niin kenelle haitallista, ”viralliselle totuudelleko”?

Lopuksi

Tämän kirjoituksen otsikkona olisi voinut olla Blogistin ”oikeusturva”. Jokaisen yksityisen blogialustan haltija voi tietenkin aivan vapaasti päättää noudatettavista säännöistä, mutta sitten kun ne on lyöty lukkoon on myös kirjoittajien voitava niihin luottaa. Mielivaltainen ylläpito on vakavasti asiaansa suhtautuvien ja hyvässä uskossa kirjoittavien blogistien pettämistä.

Olen viivytellyt tämän kirjoituksen julkaisemista odotellessani tulisiko tuon nimeltä mainitsemattoman blogialustan ylläpidolta (toimitukselta) vastausta esittämilleni kysymyksille (a. mikä linkki ja b. mikä tieto) mutta sitä ei vielä kohta parin viikon kuluttuakaan ole kuulunut, joten tuskin enää kannattaa odottaa. Kysymyksen esitin toimituksen omalla lomakkeella, jossa ”luvataan”, että jokainen yhteydenotto luetaan. Ylläpito on siten todistettavasti lukenut viestini, mutta päättänyt olla siihen vastaamatta. Mitä siitä voi päätellä?

Ainakin minulle herää vahva epäily siitä, ettei kirjoituksestani itse asiassa löydy mitään varsinaisesti kiellettyä tai väärää ja että blogin poistaminen yksinkertaisesti johtuu siitä, että sen sanoman levittämistä, että mediassa sensuroidaan toisinajattelevia tiedemiehiä, pyritään estämään. Mutta kun on totta, että Clauser lausui kuten kerroin ja IMF peruutti seminaarin ja että näistä vaietaan, niin miten kirjoittaminen totuudesta voi olla kiellettyä?

Minusta asiasta kertominen on tärkeää ja siksi otan sen esille uudestaan. Minulla ei olisi ollut ongelmia korjata alkuperäistä tekstiä, jos siinä oli jotain kiellettyä tai väärää. Annetaanhan mediallekin mahdollisuus korjata virheitään. Tahallani en kielletyistä ja vääristä asioista kirjoita, joten ylläpito olisi voinut vastaamalla viestiini varmistaa etten epähuomiossa siihen enää tällä kerralla syyllisty.