Nyt mennään metsään – kaasu pohjassa

Tasavallan suurin päivälehti Hesari ja veronmaksajien ylläpitämä YLE jatkavat maan päättävien poliitikkojen renkeinä uutisointiaan Suomen metsien hiilinielun romahtamisesta. Otsikkoihin ei näköjään ole tulossa mitään muutoksia vaikka täällä Puheenvuorassakin on yritetty puuttua asiaan. Itse kirjoitin siitä 30.11.2022 otsikolla Metsätkö päästölähde – mitä ihmeessä? ja Antero Ollila 15.12.2022 otsikolla Erikoista matematiikkaa Hesarissa – metsien hiilinielu romahti kun se kasvoi. Jouni Aro totesi 16.12.2022, että Puheenvuoron hiilinielukeskustelu ryöpsähti vauhtiin. Muitakin puheenvuoroja on esitetty, joissa ikään kuin alistuneesti on päädytty sarkasmin keinoihin.

Tuorehkossa (18.12.2022) jutussaan Hesari kertoi, että Hiilinielujen romahdus voi maksaa Suomelle miljardeja euroja. YLE jatkoi (21.12.2022) samoilla linjoilla lisäten, että kyseessä on nyt ”kansallinen hätätila”, minkä YLE on viime päivinä toistanut uutisissa kaikilla kanavillaan  Tilanne johtuu näiden kahden valtamedian mukaan tyystin metsien kasvun yllättävästä hidastumisesta ja suurista hakkuumääristä. Koko perinteinen mediakenttä säestää.

Näyttää siltä, ettei metsää haluta nähdä puilta, joten kaivelin taas hieman lisää lukuja metsätilastoista.  Jatkan googlen avulla rautalangasta vääntämistä, sillä tämä uusi kriisi, kaikkien muiden kriisien keskellä, huolestuttaa. Älkää tarttuko pikkuvirheisiin, mutta pilkun paikka on tietenkin oltava oikein.

Uudistushakkuissa kerätään keskimäärin 400 m3/ha, josta 80-90% on tukkeja. Hyvin hoidetussa metsässä (sellaisessa jossa esimerkiksi harvennushakkuut on tehty) on yhden puun tilavuus n. kuution verran, josta seuraa, että hehtaarille mahtuu karkeasti keskimäärin 400 jämerää runkoa. Hoitamattomassa metsässä puuta voi olla jopa yli puolet vähemmän. Hyvän metsähoidon johdosta on metsissämme nykyisin 80% enemmän puukuutioita/pinta-ala kuin vain 50 vuotta sitten ja vuotuinen kasvu on tuplaantunut.

Suomessa kasvoi vuonna 2021 Luonnonvarakeskus LUKE:n mukaan uutta metsää 103 miljoonaa m3 ja samaan aikaan hakkattiin 76 miljoonaa kuutiota (”kestävien” hakkuiden määräksi on arvioitu n. 86 miljoonaa, eli 13% enemmän). Kun huomioidaan muu poistuma 16 miljoonaa kuutiota saadaan vuoden 2021 nettokasvuksi 11 miljoonaa kuutiota puuta.

Kuinka paljon on 11 miljoonaa kuutiota? Edellä mainittuja peukalosääntöjä soveltaen luku vastaa 11 miljoonaa (kappaletta) täysikasvuista (60-100 vuotta vanhaa) runkopuuta, jotka tarvitsevat kasvaakseen tilaa 27.500 hehtaaria (275 km2), Kotkan kokoisen kaupungin maa-alueen verran, eli melkein 30% suuremman alueen kuin esimerkiksi koko Helsingin kaupungin maapinta-ala! Jos täysperävaunurekkaan saa lastattua 50 m3 tarvittaisiin näiden puiden kuljettamiseen melkein 200.000 rekkaa, jotka voisivat muodostaa jonon, jonka pituus on (edit) 6.000 km, kuten etäisyys Helsingistä Vladivostokiin. Toivottavasti laskin oikein, nollia oli niin paljon etteivät mahtuneet laskukoneen näyttöön.

Nuo mainitut luvut, 11 miljoonaa ”valmiiksi kasvanutta” tukkipuuta 27.500 hehtaarin alueella kuvaavat siis Suomen puuston vuotuisen lisääntymisen määrää – hakkuiden ja luonnollisen poistuman vähentämisen jälkeen! Joka vuosi istutetaan lisäksi 150 miljoonaa puun tainta hakattujen tilalle uutta metsää kasvamaan seuraavat 60-100 vuotta. Siis joka ikinen vuosi. Puusta tehdyt tuotteet, kuten puu- ja hirsitalot lisäävät hiilinielua edelleen, mutta sitä ei ole tässä huomioitu. Osa kasvavan metsän imemästä hiilestä sitoutuu maaperään, eikä sitäkään ole tässä huomioitu nielun lisäyksenä.

Että metsän hiilinielu romahtanut? Aikamoinen väite.

Metsät ovat yksiselitteisesti hiiilinielu jos ne kasvavat ja hiililähde jos ne pienenevät. Maa- ja metsätalousministeriö kuvailee hiilinielun kehittymistä näin:

Rehellinen uutisointi olisi voinut näyttää seuraavalta: Metsiemme hiilinielun kasvuvauhti on hidastunut, sen varaan ei voi rakentaa kunnianhimoisia ilmastotavoitteita.

Suomessa hiilinielun jatkuvasta kasvamisesta 1960-luvun lopusta lähtien pitää kiittää hyvää metsänhoitoa. Kehitystä voidaan havainnollistaa tällä kuvalla (lähde: IS):

Metsien koko ei tietenkään voi kasvaa loputtomasti samalla vauhdilla, sillä jossainhan rajat tulevat vastaan – metsien luonnon lait ja matematiikka. Varmaa on kuitenkin, että niin kauan kuin metsään jää enemmän puita kuin sieltä poistuu, niin kauan hiilinielu lisääntyy vaikka sen kasvuvauhti välillä hiipuukin. Jos olemme tosissamme huolestuneita hiilinielujen supistumisesta (eikä ajeta sen asian varjolla muita ympäristöasioita) pitäisi metsänhoitoa edelleen tehostaa mutta hakkuita tuskin merkittävästi vähentää, sillä silloin nielut todella romahtaisivatkin ennen pitkää. Puuston hiilinielu on voimakkaimmillaan silloin kun puuston kasvu on suurimmillaan, mikä hyvin ilmenee tästä esimerkkikuvaajasta (lähde: YLE):

Poliitikot ovat ovelasti keksineet työkalun, jolla hiilinielua voi kutsua päästölähteeksi – tarkemmin määriteltynä ”negatiiviseksi päästöksi” – sanahirviö joka todella kuulostaa pahalta.

Työkalun nimi on LULUCF.

Hiilidioksidin vastaisessa taistelussa tavoitellaan hiilidioksidipäästöjen leikkaamista, mutta koska se on vaikeaa pyritään päästöjä ”kompensoimaan” hiilinieluilla, eli mekanismilla tai ekosysteemilla joka kerää ja varastoi (sitoo) hiilidioksidia. Tärkein hiilinielu, johon ihminen voi toiminnallaan vaikuttaa on metsät. Hiilineutraaliusuudella tarkoitetaan, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin (lue metsiin). Nollapäästöjen saavuttamiseksi kaikki maailman ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästöt olisi siis kyettävä ottamaan talteen.

Ilmastokirjanpidossa on metsätalous (ja puusta tehdyt tuotteet) jostain syystä YK:n johdolla laitettu samaan vaakakuppiin kuin ”muu maankäyttö ja maankäytön muutokset”. Tässä n.s. LULUCF-ryhmässä (jota yleisesti kutsutaan yksinkertaisesti maankäyttösektoriksi) vain metsätalous toimii hiilinieluna, sillä kaikki muut ryhmän kategoriat ovat sääntöjen mukaan pelkkiä päästölähteitä. Näin ollen, jotta koko maankäyttösektori olisi nollapäästöinen, pitää metsätalouden hiilinielu, eli sen ”negatiiviset päästöt”, olla vähintään niin tehokas, että se poistaa ryhmän muiden sektorien päästämän positiivisen hiilidioksidin kokonaan. Toisin sanoin, vaikka metsien hiilinielu olisi ennätyksellisen tehokas, se ei riitä jos ryhmän muut sektorit päästävät enemmän hiiltä kuin metsät pystyvät nielemään: koko maankäyttösektori romahtaa.

Kätevää.

Hesarin ja muiden jutuissa sotketaan surutta metsätaloussektoria ja koko maankäyttöryhmää keskenään, puurot ja vellit laitetaan sekaisin. Otsikoiden suunnittelussa ja juttujen sävyillä annetaan ymmärtää, että syyllinen koko surkeuteen on metsätalous. Metsien hiilinielu on romahtanut!

Olemme näin, pitkän kaavan mukaan, todistaneet että metsiemme hiilinielu ei ole romahtanut puhumattakaan siitä, että metsämme olisivat muuttuneet päästölähteeksi. Poliitikkojen ja median ylläpitämää virheellistä narratiivia kurjempi asia on kuitenkin taloudellinen puoli, eli että seurauksena tulee Suomelle EU-sääntöjen rikkomisesta miljardilasku. Lasku johtuu kahdesta, suomalaisille epäedullisesta asiasta: a) vertailutasoksi metsien hiilinielulaskelmassa on valittu vuosi 2000 (oikeastaan 1990-2009) ja b) hiilinielu kokonaisuudessaan lasketaan ottamatta huomioon uusiutuviin soihin kerääntyvää ja varastoitua hiilidioksidia. Kuvat 2 ja 4 osoittavat selvästi miten epäoikeudenmukainen vertailuajankohdan valinta on Suomelle.

Meillä on viimeisten 50 vuoden aikana saavutettu metsissämme maailmanennätysmäinen nettokasvu. Hiilivarastojen kasvuvauhdin nostaminen tästä tasosta edelleen on erittäin vaikeaa ja sellaisen vaatiminen todella epäoikeudenmukaista. Maailmanennätyksiä juoksevalle urheilijalle on merkittävä tason nostaminen vaikeaa, mutta sohvaperunalle, joka alkaa treenaamaan on 15% parannus ihan luonnollinen tavoite. EU:sta löytyy useampikin (aikoja sitten metsänsä turmellut) maa, joissa olisi mahdollista yrittää vastaavaa tasoparannusta, joka Suomessa on jo tehty. Nyt tänne härmälään ei anneta mitään kreditiä vuosina 1970-2000 saavutetusta tasonnostosta. Suomen hiilinielutavoitteita pitäisi verrata vuoden 1970 tasoon, sillä nyt käytössä olevassa kaavassa merkittävä osa Suomen hiilinielusta lasketaan päästöksi vaikka nielu kasvaa! Kuka antoi luvan ”neuvotteleville” edustajillemme suostua kaavaan, joka nyt uhkaa johtaa miljardilaskuun? Hölmöläläisten hommia. Poliitikot jotka taas jäivät kiinni housut kintuissa tarvitsevat syntipukin. Heidän syyttävät sormensa osoittavat metsäteollisuuteen.

Jos ilmastonmuutos on ongelma, syynä ei ole metsätalous ja jos kasvihuonepäästöt ovat ongelman ydin, se johtuu fossiilisten energialähteiden käytöstä ei metsäpolitiikasta. Silti ovat metsänielut Suomen vuoden 2035 ”kunnianhimoisen” hiilineutraalisuustavoitteen selkäranka. Kirjoitin siitä (4.12.2022) blogissani JOS haluamme olla hiilineutraali 2035. Suomen metsätaloutta ei saa rokottaa muiden maiden ja sektoreiden fossiilisten päästöjen turvaamiseksi.

Lopuksi: Jos suot otettaisiin loogisella ja oikeudenmukaisella tavalla huomioon olisi Suomi todennäköisesti jo nyt laskennallisesti hiilinegatiivinen (nielut suuremmat kuin päästöt) jolloin voisimme kaikki keskittyä maamme todellisiin ongelmiin, joita on ihan riittävästi ilman tätä ilmastohysteriaa. En nyt vaivaudu tämän oletuksen osalta laskelmia esille kaivamaan. Taitaa jäädä akateemiseksi kysymykseksi joka tapauksessa.

Lähden tästä nyt itse sahan kanssa metsään joulukuusta hakemaan. Lupaan kompensoida teon istuttamalla puun ensi kesänä. Näin olen toiminut joka vuosi.

Rauhallista joulua kaikille.

[Edit: korjattu rekkajonon pituus]