Pakistan korvausvelvollinen ylikansoituksesta?

Pakistan vaatii Suomeltakin vahingonkorvausta ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta – pitäisikö tehdä vastahaaste liikakansoituksesta?

Viime maanantaina pidettiin Genevessä konferenssi, jossa haettiin maksajaa Pakistanin tulvakatastrofista aiheutuneille vahingoille. Blogikuvassa on Hesarin paperiversion otsikko asiasta, verkkoversion voi lukea täältä.

Haaste

Pakistan vaatii YK:n tuella ’rikkailta mailta’ kymmeniä miljardeja dollareita vahingonkorvauksena maalle ilmastokriisistä väitetysti johtuvista tulvatuhoista. ”En ole koskaan nähnyt ilmastonmuutoksen aiheuttamaa verilöylyä tässä mittakaavassa” sanoi YK:n pääsihteeri Antonio Guterres. ”Kysymys on oikeudenmukaisuudesta, Pakistan maksaa hinnan katastrofista, joka on muiden luoma”.

Pakistanin johto sanoo, että maan rooli ilmaston lämpenemisessä on ollut mitätön, sillä sen hiilidioksidipäästöt ovat vain 1% maailmanlaajuisista päästöistä. Ulkoministeri Bhutto-Zardari syyttää fossiilisillä energialähteillä rikastuneita länsimaita maansa tulvavahingoista. Hänen mielestään Pakistanille suunnattavan tuen ei pidä perustua hyväntekeväisyyteen vaan velvollisuuteen, sillä nämä maat ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen. ”Meidän hiilijalanjälkemme on maailman pienin, ihmiset lännessä nauttivat elämästään ja me maksamme siitä hinnan” sanoo Pakistanin suunnitteluministeri Ahsan Iqbal. Tämä on ilmastokatastrofi josta me joudumme kärsimään vaikka olemme täysin syyttömiä sanoi pääministeri Shehbaz Sharif lehdistötilaisuudessa heti tulvien jälkeen.

Onko asia todella näin? Suomalaisen näkökulmasta.

Tiedonvälittäjä Helsingin Sanomat kuvaa kysymystä tulvatuhojen rahoituksesta, a) ikään kuin että tulvan vakavuus on itsessään todiste siitä, että se on antropogeenisen ilmastonmuutoksen aiheuttama ja b) ottamatta sanallakaan esille Pakistanin laiminlyöntejä tulvavahinkojen ennalta ehkämisessä eikä c) maan väestöräjähdystä, jonka seurauksena asutus laajenee sopimattomille alueille ja oleellisesti nostaa kärsimysten määrää, puhumattakaan siitä, d) että Pakistanissa on kautta historian kärsitty tulvakatastrofeista – myös ennen kuin sanaa ilmastonmuutos oli edes keksitty. Hesarin lukijoilla, jotka eivät ymmärrä laajentaa maailmankuvaansa muiden tietolähteiden avulla jää kokonaan vääristynyt kuva tilanteesta. Hesarin journalistiikan tasosta olen kirjoittanut aikaisemmin esimerkiksi blogissa Kun maan suurimpaan päivälehteen ei voi luottaa – niin mihin sitten?

Suomi on pääministerimme Sanna Marinin mielestä vauras maa ja siksi maksaja, varsinkin EU:n puitteissa, jos jokin jäsenmaa on kohdannut ”luonnonkatastrofiin rinnastettavan tapahtuman”, joten Pakistanin korvausvaatimus koskee suoraan meitäkin.

Jos Pakistanin 1 prosentin osuus maailmanlaajuisista CO2-päästöistä on mitätön (worldometers.info:n mukaan luku on muuten 0,53%), mikä merkitys mahtaa sitten olla Suomen vaivaisella 0,14% , joka on korkeintaan neljännes Pakistanin päästöistä? Suunnitteluministerin käsitys että Pakistanin hiilijalanjälki on maailman pienin on kaukana totuudesta. Jos laajennetaan tarkastelua pelkästä hiilijalanjäljestä maiden ekologiseen jalanjälkeen kokonaisuudessaan voidaan todeta, että Suomi on korkealla niiden maiden listalla, joilla on ekologinen ylijäämä (+88%) ja Pakistan puolestaan niiden listalla, joilla on ekologinen alijäämä (-131%) – eli kuluttavat enemmän resursseja kuin niiden ekosysteemit pystyvät uudistamaan, mikä itse asiassa on liikakansoituksen määritelmä. Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin muun muassa blogeissa Meille valehdellaan – tässä faktat sekä Suomalaisen jalanjälki ja maailman väkiluku. ”Rikkaiden länsimaiden” syyllistäminen ylipäänsä ei sekään ole hyvin perusteltua sillä suurimpiin hiilidioksidin päästäjiin kuuluvat esimerkiksi Kiina (30%), Intia (7%) ja Venäjä (5%) sekä useita maita Kaakkois-Aasiassa.

Pakistanin hiilijalanjälki on melkein 4 kertaa suurempi kuin Suomen.

Indus-joen suistossa, jossa nykyinen Pakistan ulottuu Arabianmeren rannoilta Himalajan huipulle on kärsitty tulvista jo ennen niitä aikoja joista on säilynyt ihmisperäistä dokumetointia. Näin kertovat kaivauksissa tutkitut sedimenttikerrokset. Pakistan itsenäistyi vasta 1947, kolme vuotta ennen minun syntymääni, ja sen jälkeen on maassa kärsitty 24 suureksi luokitellusta tulvakatastrofista ja melkein 50 pienemmästä – keskimäärin melkein yhdestä joka vuosi. Vahinkojen laajuus johtuu asiantuntijoiden mukaan pääosin katastrofintorjuntajärjestelmän puutteesta.

Tulvat ja kuolonuhrit vuosina 1950-2011.

Edellinen valtava tulvakatastrofi Pakistanissa koettiin vuonna 2010 (välillä toki muutama pienempi), jolloin YK:n silloinen pääsihteeri Ban Ki-moon Guterresin tapaan kauhisteli, että tulvat olivat hänelle ”ennennäkemättömät”. En ihmettele jos myös aikaisemmat pääsihteerit ovat olleet samalla asialla, kukin aikanaan. Muuttuuko mikään, vai lausuuko muutaman vuoden kuluttua seuraava pääsihteeri saman lentävän lauseen. Lentokoneessa tulva-alueiden yläpuolellahan nuo viimeisimmät kuultiin.

Tulvien lukumäärä vuosikymmenittäin 1940-2010 luvut

Median raportoinnissa näyttää usein siltä, että pelkästään katastrofin ”ennenäkemättömyyttä” pidetään todistuksena sille, että se on (ihmisperäisen) ilmastonmuutoksen aiheuttama, mikä tietenkin on hölmöä. Yhtään vähättelemättä viimeisimmän katastrofin vakavuutta pitää lisäksi todeta, että vahinkojen laajuutta arvioidessa ne pitää suhteuttaa ympäristöön, eli esimerkiksi väestön tai talouden kasvuun. Vuoden 1950 tulvissa kuoli 2.190 henkilöä ja vuonna 2022 oli uhriluku ilmeisesti 1.739. Ottaen huomioon väestön koko oli vuonna 1950 kuolleiden määrä 62,5 per 1.000 asukasta, mutta vuonna 2022 se oli ”vain” 7,4. Taloudellisten vahinkojen määriä vertailtaessa pitää vastaavasti ottaa huomioon esimerkiksi bruttokansantuotteen muutos.

Aasian monsuuni on yksi maailman tutkituimmista sääilmiöistä. Itsekin olen siihen omiin tarpeisiini joutunut jonkun verran perehtymään purjehtiessani veneelläni kolme kertaa Intian valtameren yli. Joka kesä monsuunisateet moukaroivat Intiaa ja Bangladeshia, mutta Pakistanissa sateet ovat yleensä vähemmän voimakkaita, ajoittaisempia ja vaikuttavat eniten koillisosiin. Aika-ajoin, milloin mistäkin syystä, normaalikuvio muuttuu ja Pakistan, joka yleensä kärsii kuivuudesta, joutuu rankkasateiden hukuttamaksi. Jos tämä tapahtuu samaan aikaan erityisen lämpimän jakson kanssa, esimerkiksi La Niña-vuonna (jollaiset olivat sekä 2010 ja 2022), seurauksena voi olla ”täydellinen tulva”, sillä lämmön sulattamat jäätiköt Induksen lähteillä lisäävät vedenpaisumusta.

Ilmaston lämpeneminen, riippumatta syistä, vaikuttaa luonnollisesti sademääriin – jossain niitä lisäten, jossain vähentäen ja voi olla että tulvariski Pakistanissa on lisääntynyt. On kuitenkin täysin perusteetonta yksityistapauksessa, kuten 2022 vuoden tulvan osalta, suoralta käsin väittää, että tulva olisi ihmisen aiheuttama, fossiilisten energialähteiden käyttämisen seurauksena. Ihmiset ovat kyllä vaikuttaneet tuhon laajuuteen, mutta eivät länsimaissa vaan sen ovat pakistanilaiset sössineet ihan itse. Pohdintoja Pakistanin 2010-tulvan aiheuttaneiden rankkasateiden syistä ja asukkaiden omasta vaikutuksesta voi lukea NASA:n artikkelista Reflections on the 2010 Pakistan Flood.

Pääministeri Sharifin lausunto, että Pakistanilaiset itse ovat täysin syyttömiä katastrofiin on huolestuttava. Pakistanin johdon pitäisi ottaa tulvakriisi herätyksenä ja vihdoin vahvistaa ympäristöhallintoa vähentääkseen vahinkojen laajuutta tulevissa hätätilanteissa. Puheenvuoroista päätellen Pakistanin johto ei ole tunnustanut politiikan muuttamisen tarvetta kotimaassaan ollenkaan.

Vastahaaste

Kun minä synnyin 1950 oli Suomen väkiluku noin 4 miljoonaa ja Pakistanin noin 35 miljoonaa. Pakistanissa on sen jälkeen asukasluku lisääntynyt tolkuttomasti, 6,5 kertaisesti, 240 miljoonaan. Jos siellä olisi tyydytty lisääntymään Suomen vauhtiin olisi pakistanilaisia nyt vain 48 miljoonaa ja elintilaa riittäisi luonnollisten vesistöjen varrella. Kun Suomen asukasluvun kasvuvauhti on laskenut 50-luvun noin 1 prosentista vuodessa nykyiseen 0,15 prosenttiin on Pakistanin lisäys edelleen 2 prosentin tuntumassa. 2% kasvuvauhdilla väestön määrä tuplaantuu 35 vuodessa. Ennusteiden mukaan Pakistanin väkiluku on vuonna 2050 käsittämättömät 360 miljoonaa. 100 vuodessa, siis teoreettisesti minun elinaikanani, tulee maan väkiluku yli kymmenkertaistumaan! Pakistanin asukastiheys on elinaikanani noussut 40 henkilöstä neliökilometrillä 272 henkilöön ja nousee vuoteen 2050 mennessä 410 henkilöön. Suomen luku oli vuonna 1950 14 ja nykyään 18/km2 ja Suomi on Euroopan väljimmin asuttu maa.

Syy maapallon suurimpiin ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin, sivistyksellisiin, poliittisiin ja turvallisuusongelmiin on kehitysmaiden väestöräjähdys. Väestömäärän holtiton lisääntyminen Pakistanissa ja muualla on maapallon kaikelle elämälle paljon suurempi uhka kuin hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehään nykyisillä tasoilla, ainakin toistaiseksi. Kehityksen taittumiseen saattaa varsinkin eräissä Afrikan maissa liittyä jotain todella ikävää. Väestöpakolaisuus tulee johtumaan liikaväestöstä eikä ilmastonmuutoksesta. Jos vahingonkorvauslaskuja pitäisi johonkin suuntaan liikuttaa, vastaanottajina – ei lähettäjinä – pitäisi olla Pakistanin kaltaiset väestöään kasvattavat maat. Koska heillä ei ole varaa maksaa eivätkä ota vastuuta asiasta on heidät pakotettava toimenpiteisiin kepeillä ja porkkanoilla.

Loputtomien nykymuotoisten ilmastokokousten sijasta – niitä on vissiin nyt pidetty 27 kertaa – YK:n tulisi keskittyä väestökasvun rajoittamiseen. Ympäristö kiittäisi, ilmasto mukaan lukien. Jossain keskustelussa täällä Puheenvuorossa ehdotin ilmastokokousten korvaamista CCR-kokouksilla (Conference on Crowd Reduction). Tunnarina voitaisiin soittaa Green River.

Liikakasvulle on ratkaisuja. Hyvä esimerkki Pakistanille saattaa löytyä suhteellisen läheisestä Bangladeshistä, joka sosiaalisilta, uskonnollisilta ja taloudellisilta olosuhteiltaan muistutta Pakistania. Siellä johto päätti nostaa uhkaavan väestöräjähdyksen torjumisen ykkösprioriteetiksi. 1970-luvun hurja syntyvyysluku 7 (keskimäärin 7 lasta per nainen) onnistuttiin laskemaan nykyiseen 2, mikä on juuri sopiva luku pitämään väestön määrän vakiona. Siitähän sitä voi sitten hitaasti ja hallitusti tulevaisuudessa edelleen pienentää. Aivan kuten Suomessa nyt tapahtuu.

Tuomio

Tottakai Pakistanilaisille pitää antaa kriisiapua kuten kaikille katastrofialueille. Solidaarisuussyistä eikä vahingonkorvauksena.

Maa on kuitenkin korruptiopesäke, ihan riippumatta onko siellä hallituksessa nykyinen porukka vai oppositio (sijoitus vähiten korrupioituneiden listalla oli viimeksi 140). 75-vuotisen itsenäisyyden aikana on tehty kolme vallankaappausta ja ainakin ihan viime vuosiin saakka on valtion tasolla annettu tukea jopa terroristijärjestöille. Ei sinne voi lähettää miljardeittain ilmaista rahaa ilman tiukkoja ehtoja varojen käytöstä ja täytäntöönpanon seurannasta.

Pakistan on maailman korruptoituneita maita. YK:n pääsihteerin Pakistania koskevien Twitter-julkaisujen alla löytyy runsaasti tällaisia kommentteja

Eivät Pakistanin valtiojohto tai YK:n pääsihteeri tyhmiä ole. Pakistanilaiset luonnollisesti yrittävät kaikin keinoin haalia apua maalleen, se on heidän tehtävänsä – mahdollisesti siinä sivussa myös itselleen, se on maan tapa. Antonio Guterres  umpisosialistina valehtelee matkallaan kohti märkää unelmaansa, Uutta uljasta maailmanjärjestystä. Se edellyttää rahahanojen hallitsemista. Guterresin valehteluhistoriasta olen kirjoittanut esimerkiksi blogissa Totuuden hetki olikin valhe. Tottakai Guterres ymmärtää ettei pakistanilaista tulvauhria helpota se, että esimerkiksi Eurooppa olisi ilmastoneutraali vuonna 2050. Huolestuttavinta on hänen mielestään oletettavasti rahavirtojen tyrehtyminen ja riittämättömyys katastrofiapuun sen johdosta, että kansakunnat alkavat olla energia- ja finanssikriisissä lirissä omien ilmastotavoitteidensa kanssa. Tähän hän yrittää vaikuttaa vanhalla tutulla tavalla, paniikkia lietsomalla. Kansakuntien lompakot pitää pysyä auki, maksoi mitä maksoi. Jopa Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas, jolla itsellään on ollut lusikkansa syvällä ilmastohysteriasopassa, näyttää ottavan etäisyyttä Guterresin olemme-matkalla-helvettiin-pelleilystä kutsumalla sitä ”dramatisoinniksi”.

Egyptin ilmastokokousessa päätettiin perustaa rahasto, josta korvattaisiin ilmastovahinkoja ja -menetyksiä haavoittuvassa asemassa oleville maille.  Mitä korvataan ja mistä rahat otetaan ei tullut selväksi. Loppuasiakirjassa todetaan, että nollapäästöihin pääseminen vuoteen 2050 mennessä edellyttää vuosittain USD 4 biljoonan (4.000.000.000.000) dollarin investointeja uusiutuvaan energiaan vuoteen 2030 saakka ja sen lisäksi siirtyminen vähähiiliseen talouteen tulee vaatimaan vähintään USD 4-6 biljoonan investoinnit joka vuosi. Todettakoon, että USD 4 biljoonaa (€ 3,7 biljoonaa) on 62 kertaa enemmän kuin Suomen valtion budjetti. Asiakirjassa arvioidaan, että kehitysmaille kertyisi vuoteen 2030 mennessä USD 5,8-5,9 biljoonan rahoitustarve pelkästään niiden omien ilmastotavoitteidensa saavuttamiseksi. Tällaisten varojen tarjoaminen tulee edellyttämään maailmanlaajuista muutosta finanssijärjestelmään, sen rakenteisiin ja prosesseihin.

Ei ihme että ajatus näiden satumaisten varojen kirstunvartijana olemisesta aiheuttaa vanhalle sosialistille vaikeuksia pysyä Armani-puvussaan. Minusta luvut ovat pelottavat ja epärealistiset.

Pakistan oli konkurssin partaalla jo ennen viime vuoden tulvakatastrofia eikä maa pysty selviytymään pahiten kärsivien, eli köyhien ja lapsien huolehtimisesta (65% väestöstä asuu maaseudulla ja puolet väestöstä on alaikäisiä), kulkutautien torjumisesta ja jopa nälänhädästä ilman massiivista kansainvälistä apua. Vahinkojen korjausta ja jälleenrakentamista varten Pakistanille vastikkeettomasti lähetettävien miljardien ehtoina pitää ainakin olla a) väestönlisääntymisen vähentämisohjelma Bangladeshin esimerkin mukaisesti ja b) uskottavan tulvatorjuntamekanismin suunnittelu ja toteuttaminen. Pakistanin pitää varautua kohtaamaan ja omin avuin selviämään samanlaisista ja jopa tuhoisammista tulvista tulevaisuudessa.

Mitään YK:n ilmastorahastoa pakollisine (ja loputtomine) maksuvelvoitteineen ei pidä kehittää sillä näillä näkymin melkein kaikki säävahingot kehitysmaissa tullaan ”by default” (oletuksena) pitämään ilmastonmuutoksesta aiheutuneina. Katastrofit pitää käsitellä tapauskohtaisesti vapaaehtoisuuden pohjalta.

Ja tottakai, Pakistanille annettavan miljardiluokan avun ehtona pitää olla myös ydinaseista luopuminen.

Sitä voisi kutsua win-winiksi.

henrik-lindblom

Poliittisesti sitoutumaton, ankkurinsa nielaissut purjeveneellään maapallon 20 vuodessa kiertänyt juristi ja entinen yritysjohtaja. Ihmettelee nykyisin maailman menoa hyötyliikunnan parissa Saimaan rannalla - välillä kirjallisessakin muodossa. - Usein tahallisesti väärin ymmärretty.
Arvostan ihmisiä jotka etsivät totuutta, mutta varon niitä jotka kertovat löytäneensä sen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu