Pitääkö valehteleminen kriminalisoida?

Hallituksen rasismitiedonannon uutisoinnissa suurimman huomion sai holokaustin kiistämisen kriminalisointi. Tiedonannossa todetaan kuitenkin vain lyhyesti, että ”kriminalisoidaan holokaustin kielto”.

Se, joka kiistää holokaustin valehtelee, tottakai. Natsi-Saksan hirvittävästä kansanmurhakoneistosta ei ole mitään epäselvää; holokaustin kiistäminen on helppo osoittaa kelvottomaksi historian väärentämisyritykseksi ja valheeksi. Miksi sitten yksi tietty ilmiselvä valhe pitää kriminalisoida ja vielä riippumatta siitä missä tarkoituksessa se esitetään, jos muita valheita saa esittää ilman valtiollisia rangaistustoimia?

Tiedonannossa mainitaan ainoastaan holokausti (eli Natsi-Saksan toimeenpanema kansanmurha), mikä tarkoittaisi, että muita kansanmurhia saa vapaasti kiistää, kuten vaikkapa kommunistien ”puhdistukset” Stalinin aikana tai Punaisten Khmeerien hirmuteot Pol Potin johdolla jne.

Mutta vaikka kriminalisointi laajennettaisiinkin holokaustin lisäksi ”muihin kansanmurhiin” ei suunniteltu kriminalisointi vielä ole ongelmaton. Halutaanko valtiosta totuuden valvojaa, ja miten määritellään kansanmurha? Liittyykö kansanmurha-määrittelyyn poliittisia aspekteja? Turkissa on laissa kielletty puhumasta ”armenialaisten kansanmurhasta” koska sitä pidetään epäisänmaallisena tekona ja loukkauksena Turkin valtiota kohtaan! Tuleeko myös tuon (ilmiselvän) kansanmurhan kiistämisestä nyt Suomessa rangaistava teko vai varotaanko suututtamasta turkkilaisia?

Valheiden valikoidussa kieltämisessä piilee myös muita riskejä. Samalla näytetään erilaisille salaliittoteorioille vihreää valoa. Kaikki mikä ei ole kielletty on sallittua. Pitäisikö samalla kriminalisoida valehtelu kokonaan, vai rajoitetaanko paheksuttavuus vain ”haitalliseen valehteluun” ja perustetaan asiaa valvomaan vaikka totuudenvenyttämisasiamiehen virka? Sillä luonnollisesti haitalliset valheet pitää erottaa ”valkoisista” valheista? Mihin sellainen tie johtaa?

Onko holokaustin kiistäminen todella ollut meillä Suomessa niin huolestuttava ilmiö, että historian kulusta pitää säätää laeilla. Tuskinpa.

Jos tämä sirkus – lyhyellä tähtäimellä – johtaa siihen, että hallitus vihdoin pääsee toteuttamaan hallitusohjelmaansa, niin olkoon menneeksi, mutta epäilen, että tällaisilla kriminalisoinneilla (asiassa, johon lain mukaan jo nyt on mahdollisuus puuttua) pitkällä aikavälillä tulee olemaan esimerkiksi tutkimukselle ja tiedonvälitykselle kielteinen vaikutus. Vältetäänkö esittämästä johtopäätöksiä, joita voidaan pitää kiistanalaisina?

Tässä on kysymys suuresta teatterinäytöksestä.

[Artikkelikuva: luodinreikäinen pääkallo Tuol Slengin vankilassa Kambodžan Phnom Penhissä. Kuvaaja H. Lindblom]