Politisoituneesta rasismihysteriasta – ja hurrien hakkaamisesta

50-luvulla sain turpiini koska erehdyin väärässä paikassa puhumaan ruotsia. Koska olen hurri. Jouduimme ruotsinkielisten kavereideni kanssa välttämään äidinkielemme käyttämistä keskenämme tietyissä tilanteissa ja välttämään tiettyjä alueita Stadissa. En silti väittänyt kohtelua rasismiksi. Enkä ole sen seurauksena vaatinut kaikkia suomenkielisiä kavereitani irtisanoutumaan hurrien hakkaamisesta.

Kun 70 vuotta myöhemmin seuraa tasavallassa koko kesän käytyä poliittista keskustelua voisi saada käsityksen, että Suomessa yhtäkkiä on syntynyt vakava rasismiongelma.

Ei ole.

Olen kiertänyt maailmaa enemmän kuin 99,9% muista suomalaisista (hatusta vedetty luku, joka saattaa olla liian pieni). On tullut käytyä n. 140 maassa, joista sadassa ankkuroin omalla purjeveneelläni. Pallon kiertäminen purkkarissa kesti yli 20 vuotta, jolloin suurimman osan ajasta oleskelimme vaimoni kanssa paikallisten ihmisten parissa emmekä suinkaan missään hotellikuplissa. Minulla on näin ollut aika hyvät edellytykset verrata maailman kansoja.

Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta väittää, että tässä rasismikeskustelussa nyt on kysymys siitä ”voiko jokainen suomalainen luottaa, että tässä maassa saa olla turvassa, että tässä maassa voi kasvattaa oman lapsensa turvassa”.

No, ei todellakaan ole siitä kysymys.

Väitän, ettei suomalaisille ole ihmisen juurilla tai ihonvärillä mitään väliä, kunhan ihminen täällä Suomessa noudattaa samoja käyttäytymissääntöjä kuin jokainen suomalainen. Vastaava sääntö pätee kokemusteni mukaan ympäri maailmaa. Noudatetaan talon tapoja.

Suomen rasismikeskustelussa näyttää olevan kysymys ennen kaikkea siitä, että hallitus pitää opposition mielestä kaataa keinoilla millä hyvänsä. Vaalien tulos mitätöidä.

Tilanne on täysin absurdi. Pääministeri Orpo ei uskalla sanoa, ettei Suomessa ole vakavaa rasismiongelmaa, ei ainakaan suurempaa kuin missään muualla länsimaissa. Jos hän näin sanoisi oppositio syyttäisi häntä heti rasismista. Itse asiassa oppositio syyttää hallitusta rasismista ihan riippumatta siitä mitä hallitus esittää.

Asia muistuttaa tilannetta, jossa joku kysyy, oletko lopettanut vaimosi hakkaamista. Ihan riippumatta siitä vastaatko kyllä vai ei, myönnät kysymyksen esittäjän epäilyt pahoinpitelystä.

Rasismihysteriassa toistuu ilmastohysteria. Ellet näe ilmastonmuutosta joka säätilassa olet denialisti. Ellet näe rasismia joka suunnassa olet rasisti.

Kuten edellisessä blogissani totesin tässä on kysymyksessä suuri teatterinäytös, jossa maan etu on jäänyt toissijaiseksi.

Onneksi vaikuttaa kuitenkin siltä ettei Suomessa enää hakata hurreja enemmän kuin muita kansalaisia, vaikka sitä ei ole erikseen kriminalisoitu.

***

P.s. 1) Vähän aiheen vierestä voin kertoa, että olen törmännyt itseeni kohdistuvaan rasismiin kehitysmaissa, en siksi että olen hurri vaan koska olen valkoihoinen ja ulkomaalainen. Yleensä se tapahtui sellaisissa paikoissa, joissa on paljon turismia – jostain syystä sitä kutsutaan ”käänteiseksi rasismiksi”. Myös islamistisissa maissa on syntynyt ikäviä tilanteita, joissa on uhkailtu pahoinpitelyllä (ja pahemmalla) koska olemme vääräuskoisia, emmekä ilmeisesti osanneet noudattaa ”talon tapoja”.

P.s. 2) Artikkelikuva on Elsa Beskowin kirjasta Lillebrors segelfärd, joka ilmestyi alkuperäiskielellä jo yli 100 vuotta sitten (1921). Kirja on hyvinkin voinut olla ensimmäinen kipinä maailmanympäripurjehdukselleni. Suomenkielinen käännös (Pikkuveljen purjevene) ilmestyi vasta 1988, eli ei hirveän kauan sitten. Siitä huolimatta kuvateksti käännettiin kuten tässä alla olevasta kuvasta näkyy. Kirja on edelleen vapaasti myynnissä ja lainattavissa maamme kirjastoista.

Olen syntynyt 1950 ja elänyt suurimman osan elämästäni aikana, jolloin n-sana oli ainakin omasta mielestäni ihan neutraali, ja itse asiassa ainoa, ei loukkaava, sana kuvaamaan tiettyä ihmisryhmää. Jos haluttiin loukata tai halventaa käytettiin vaikkapa sellaisia nimityksiä kuten mutakuono ja lakupelle, joista Irwin Goodman lauloi levylle (Vexi Salmen mukaan satiirina) vielä vuonna 1989. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin (2019) Julkisen sanan neuvosto (JSN) antoi Järviradiolle langettavan päätöksen tuon Irwinin kappaleen soittamisesta ”ihmisarvoa loukkaavana”.

Ja, kun historian tohtori, kansanedustaja Teemu Keskisarja vuonna 2023 nousee puhujapönttöön kertomaan ”lyhyessä tiedonannossa Suomen rasismin historiasta”, että historian harrastajille on sanonta ”suomalaiset ovat Pohjolan n**kereitä” tuttu, käyvät tunteet salissa kuumina ja väitetään että n-sanan käyttö vesitti koko rasismitiedonannon.

Näin nopeasti ne ajat muuttuvat.

[Oli pakko kirjoittaa n**kereitä sillä muuten blogi olisi ilmeisesti poistettu]

Edit: Blogini julkaisemisen jälkeen tuli esille tutkimus, joka täydellisesti vahvistaa omiin kokemuksiini perustuvan käsityksen. Suomi kuuluu maailman vähiten rasistisiin maihin.

Linkki: Least Racist Countries 2023.