Vaalikone poissulkijana ilmastopolitiikassa

Kun kukaan ehdokas ei voi olla yksittäisen äänestäjän kanssa samaa mieltä kaikista asioista pitää ehdolla olevista seuloa esiin ne, jotka ovat vähiten eri mieltä mutta varsinkin ne jotka ovat muutamasta tärkeästä asiasta väärää mieltä. Ei siis riitä, että ollaan 90% samaa mieltä, jos olennaisista kysymyksistä ollaan eri mieltä. Kysymyksellä kansalliskukasta on hieman eri painoarvo kuin Nato-jäsenyydellä.

Otetaanpa esimerkkinä sähkökriisi.

Tässä (kuva alla, vasen puolikas) näkyy Suomen sähköverkon tilanne eilen aamulla, normaalina, ehkä tavallista kauniimpana talvipäivänä. Kovasti hypetetty tuulivoima tuotti 0,9% valtakunnassa tarvittavasta sähköstä ja aurinkovoima 0,6% (vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta). Kotimaisin voimin Suomessa pystyttiin tuottamaan vain n. 80% sähkön kulutuksesta ja tuonnin osuus oli 19%. Muistettakoon että tuo 11.872 MW kulutus ei suinkaan ole mikään erityisen korkea lukema, sillä huippukulutus maassamme saattaa olla yli 15.000 MW, eli vielä neljänneksen tätä päivää korkeampi. Silloin meiltä tuulettomana päivänä puuttuisi noin 5.300 MW (yli 30%), joka vastaa yli kolmea Olkiluoto 3:n (teoreettista) tuotantomäärää.

Suomen tuulivoimaloiden tuotantokapasiteetti on 5.451 MW, josta Fingridin mukaan nyt saatiin irti 1,9% – luvalla sanoen surkea suhde.

Vielä runsas vuosi sitten pystyivät sähköyhtiöt tekemään hyviä tuloksia myymällä sähköä kotitalouksille alle 5 sentillä kilovattitunnilta. Itselläni kävi tuuri, sillä minulla on vieläkin, ensi syksyyn asti, voimassa 24kk sopimus, jossa KWh maksaa 4,59 senttiä (sis. alv 24%). Viimeksi kuluneen vuoden aikana ovat huono-onnisemmat joutuneet maksamaan jopa kymmenkertaisesti, yli 50c/KWh. Aivan käsittämätön hinta, joka johtuu poliitikoiden totaalisesta epäonnistumisesta. Ja, mikä on kaikista perversseintä, yksityisille kuluttajille on laitettu vastuu sähkön riittävyydestä: säännöstelkää.

Sähköstä ei tarvitse olla pulaa eikä sen pitäisi maksaa tänään enemmän kuin se maksoi ennen kriisin alkua.

Sähkökriisi johtuu pääosin hallitsemattomasta ’vihreästä siirtymästä’, jossa liian nopeasti siirrytään pois fossiilisista energialähteistä, ennen kuin ne pystytään korvaamaan uusilla luotettavilla ja kohtuuhintaisilla muilla lähteillä, samalla kun ydinvoimaa on laajasti ajettu alas Euroopassa yli 20 vuoden ajan. Sähkön korkea hinta sopii tottakai vihreälle ideologialle hyvin koska se pakottaa sähkön säästämiseen.

Kuvassa (edellä) oikealla puolella olevasta taulukosta näkee, että fossiilisten polttoaineiden kokonaiskäyttö maailmalla on viimeisten 20 vuoden aikana lisääntynyt noin kolmanneksella ja esimerkiksi jo volyymiltaankin suuressa Kiinassa jopa yli kolminkertaistunut. Suomessa fossiilien polttaminen on sen sijaan vähentynyt kolmanneksella. Kiinassa päästetään taivaalle joka vuosi hiilidioksidia yhtä paljon kuin 236 Suomea. Silti päättäjämme haluavat edelleen kiristää CO2-tavoitteitamme maailman kovimmiksi. Saat taulukon suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Fossiilisistä polttoaineista halutaan eroon niiden käytöstä ilmakehään vapautuvan hiilidioksidin vuoksi. Ottamatta tässä nyt lainkaan kantaa siihen, miten haitallinen tämä kaasu lopulta on, edes suurina pitoisuuksina, lienee kiistatonta, että Suomen osuus kaikista maailman CO2-päästöistä on vain 0,14%, eli runsaan promillen luokkaa. Ilmakehän kannalta on siten aivan yhdentekevää mitä Suomi asiassa tekee tai jättää tekemättä ja vielä vähemmän missä aikataulussa. Suomen kansalaisten hyvinvoinnin kannalta asia ei kuitenkaan ole yhdentekevä. Raskaasti velkaantuneella maalla ei ole varaa heittää yhtään euroa Kankkulan kaivoon.

Suomi on EU-maana sitoutunut hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä, sille emme voi enää mitään, mutta sen pitäisi riittää. Jopa meitä huomattavasti rikkaammalle Ruotsille riittää 2045. Mitkään sitä kunnianhimoisemmat tavoitteet, kuten ajaminen Suomi vuoteen 2035 mennessä maailman ensimmäiseksi ”hiilineutraaliksi hyvinvointivaltioksi”, eivät vaikuta ilmaston tilaan mitenkään. Sen sijaan ne ovat omiaan köyhdyttämään suomalaisia ja muutenkin hankaloittamaan meidän elämäämme Euroopan kylmimmässä ja väljimmin asutussa maassa (jossa energiasta 25% kuluu lämmitykseen ja 16% liikkumiseen) sillä seurauksella, että Suomesta uhkaa tulla maailman ensimmäinen entinen hyvinvointivaltio.

Tavoitteiden kiristys tulee olemaan maallemme erittäin kallis seikkailu, mutta mitään konkreettista kustannus/hyöty-laskelmaa ja riskianalyysia en silti ole nähnyt. Valtioneuvoston selvitys (2021:3) ei sellaiseksi kelpaa, eikä se riittäisi investointilaskelmaksi pörssiyrityksessä. Puhumattakaan siitä, että kerrottaisiin paljonko globaali lämpötila tulee alenemaan Suomen ylimääräisten uhrauksien seurauksena. Viimeinen oli sarkasmia.

Hyvä pitää mielessä kun käytte äänestämässä. Kuka maassa päättää, ja miten?

Vaalikoneista poimittuja kysymyksiä. Miten ehdokkaasi niihin vastasi:

• Suomen ilmastotavoitteesta ei voi tinkiä piiruakaan, vaikka talous sitä vaatisi (IS)
• Suomen tulee luopua vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta, joka on EU:n vuoden 2050 tavoitetta kunnianhimoisempi (KL)
• Suomen pitäisi vähentää omia päästöjään riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät (HS)
• Poliitikkojen on asetettava Suomen ja suomalaisten etu kaiken muun edelle (HS)

Sopivien ehdokkaiden joukko harveni?

P.S.

Päivitys keskipäivän auringossa: Auringon ollessa korkeimmillaan n. 12:30 oli aurinkovoima suotuisassa aurinkokelissä noussut hieman, 160 MW:iin (verkkoon kytketty kokonaiskapasiteetti 400 MW), mutta tuulivoima pudonnut melkein olemattomaksi, 29 MW. Yhteensä ne vastasivat vaatimattomasti 1,7% tarpeesta.