KGB:n ja FSB:n toiminnasta Suomessa

Kirjoituksessa on omia käsityksiäni Venäjän vakoilutoiminnasta. Osa käsityksistä perustuu julkisiin kirjalähteisiin, osa omiin kokemuksiini, sillä olen joutunut tällaisen Venäjän järjestämän häirintäkampanjan kohteeksi. Samalla on käynyt selväksi, että tarvittaessa Venäjän järjestämään häirintään osallistuu paikallisia siviilihenkilöitä, jotka ovat useimmiten kantasuomalaisia. Kaikki käsitykset eivät välttämättä pidä paikkaansa, mutta olen melko varma että kokonaisuutena, tekstistä välittyvä kuva on paljon lähempänä totuutta kuin useimmiten ihmisillä olevat mielikuvat. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kirjoituksen sisällössä on vahvasti mukana omia mielipiteitäni ja käsityksiäni, teksti on sikäli luonteeltaan spekulatiivinen, mielestäni tosin julkisesti saatavilla oleva tieto aiheesta on puutteellista, mihin historiallisesti liittyy esimerkiksi Suojelupoliisin resurssien vähäisyys, jonka vuoksi on ehkä tarvettakin yrittää keskustella niistäkin asioista, joista meillä ei ole kunnollista tietoa tarjolla, vaikka se tarkoittaisikin anekdoottien ja myös arvailujen tekemistä. Eräitä lähteitä tekstin sisällölle ovat mm. Jan-Peter Paulin ”Tiedustelu 2000-luvulla”, Jukka Seppisen ”Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1945-2018”, Oleg Gordievskyn ”Sokea Peili”, Eero Elfvengrenin & Einar P. Laidisen ”Vakoilua Itä-Rajan takana”, Mark Galeottin ”Voima ja Valta”, Stephen F. Cohenin ”Gulagista selvinneet”, Alexander Solzenitsynin ”Gulag, vankileirien saaristo”, Unto Parvilahden ”Berijan Tarhat”, ja muutamat muut, sekä erilaiset radio- ja televisio-ohjelmat, jotka ovat aihetta käsitelleet.

(Tämä kirjoitus on hieman keskeneräinen, ja varmaan palaan tekemään korjauksia ja päivityksiä tähän, kirjoitin tämän version aika suoraan yhdeltä istumalta, joskin käytin tekstin pohjana aikaisempaa vedosta, niin lopputulos on siltikin keskeneräinen.)

KGB:n ja FSB:n toiminnasta Suomessa.

Suomi on historiansa aikana ollut KGB:n värväys-, vaikuttamis- ja soluttautumistoiminnan menestyksekkäimpiä kohteita. Toimintaa on harjoitettu kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, kaikissa yhteiskuntaluokissa, eikä maailmassa ole ollut yhtään toista maata, jossa KGB olisi ollut väestömäärään nähden yhtä menestyksekäs.

KGB:n työntekijöiden lukumäärä oli Neuvostoliiton hajotessa suuruusluokkaa 750.000 työntekijää1. Tarkka työntekijöiden lukumäärä ei ole ollut tiedossa, koska kyseessä on valtionsalaisuus ja erilaiset salaiset osastot ja muut vastaavat vaikeuttavat määrien arvioimista.

KGB:llä on ollut suuruusluokkaa ~15 direktoraattia. Varsinaisen diplomaattilinjan vakoilijoita on ollut ”vain” noin suuruusluokkaa ~12.000 kappaletta. Suomessa värväystoimintaa ovat harjoittaneet myös KGB:n rajavartiojoukot, teknillistieteellinentiedustelu, ja vastavakoilu.

Diplomaattilinja on ollut aktiivisin Suomen politikkojen suhteen, eli puolueidemme kansanedustajien ja ministeriehdokkaiden värväämisessä ja työstämiseksi. Tästä työstä myös Suojelupoliisi on kerännyt aineistoa seuraamalla diplomaattilinjan KGB:n agenttien ja Suomen poliitikkojen lounastapaamisia.

Meillä ei kuitenkaan ole sellaista viranomaista, joka olisi kyennyt seuraamaan kaikkien näiden muiden osastojen toimintaa, eikä siitä näin ollen ole virallista tietoa olemassa. Tämä on pääteltävissä siitä yksinkertaisesta asiasta, että Suojelupoliisin resurssit eivät ole riittäneet edes diplomaattilinjan vakoilijoiden tapaamisten kunnolliseen seurantaan, vaikka tapaamiset ovat olleet käytännössä julkisia, ja KGB:n edustajan on voinut tunnistaa jo auton rekisterikilvessä olevasta diplomaattitunnuksesta noin 50% osumatarkkuudella. (Tarkennus: Jos Neuvostoliiton aikana Suomessa on liikkunut diplomaattiauto, jolla on ollut Neuvostoliiton diplomaattikilvet, liikuskelija on noinkin suurella todennäköisyydellä ollut KGB:n työntekijä.)

Diplomaattilinjan diplomaattivakoilijoiden lukumäärä onkin juuri tuo 12.000 suuruusluokassa oleva luku, ja tämän linjan vakoojat ovat työskennelleet ainakin 100:ssa eri maassa. Vaikka suurin osa kaikista 3/4 miljoonasta KGB:n työntekijästä onkin ilmeisesti ollut työssä Neuvostoliiton sisäpuolella, näiden muiden osastojen tai direktoraattien työntekijät ovat toimineet myös ulkomailla, kuten erityisesti Suomessa.

S-Hallinto ja illegaalit

S-Hallinnon nimellä kutsuttiin KGB:n illegaalivakoilusta vastannutta osastoa. KGB:n illegaalitoiminnan ydinajatus on ollut rakentaa vakoojalle valeidentiteetti, jonka turvin harjoittaa erilaista vakoilutoimintaa kohdemaassa. Illegaalille on pyritty järjestämään täydellinen peitetarina, joka kattaa lapsuuden kodin osoitteen, ja esimerkiksi kirkonkirjojen merkintöjen väärentämisen, jotta henkilön identiteetin valheellisuutta ei voida tutkittaessakaan helposti todentaa väärennetyksi. Suomeen on lähetetty Itä-rajan toiselta puolelta illegaalivakoilijoita, jotka ovat oppineet suomenkielen jo Neuvostoliiton puolella, siellä asuvan suomenkielisen väestön osana.

Illegaalien ensisijainen tehtävä lienee ollut järjestää jonkinlainen vakoilurinki tai kontaktiverkosto ympäristöönsä, ja sen tarkoitusta ei ole ollut välttämätöntä tietää etukäteen, vaan tarpeen syntyessä, verkosto on ollut jo valmiina toteuttamaan jonkinlaista toimintaa, esimerkiksi sotatilanteessa.

Henkilökohtaisesti arvelen tosin tällaisen menetelmän olevan käymässä huonommintoimivaksi, koska nykyaikana informaatiota erilaisista rekistereistä, voidaan kopioida helposti, jolloin vaikkapa käsin tehdystä väärennöksestä johonkin tietokantaan voi jäädä kiinni ristiinvertailussa vaikkapa jonkinlaisen varmuuskopion kanssa. Vastaavasti erilaiset kasvojen tunnistusalgoritmit ja sen sellaiset kehittyvät, esim. sormenjälkitunnistusta on jopa tavallisissa puhelimissa. Tällaiset identiteetin varmistamiseen liittyvät teknologiat tietysti vaikeuttavat valheellisen identiteetin rakentamista aukottomasti. Mutta vaikka näin olisi, vakoilutoiminta jatkuu eri muodoissaan, vaikka sitten valeidentiteettien hyödyntämistä harjoitettaisiin 1900-vuosisataa vähemmän.

Suomi-Mafia

”Suomi-Mafia” nimikkeellä kutsuttiin 13 KGB:n upseerin ryhmää, joka oli ensisijaisesti vastuussa Suomeen suunnatusta toiminnasta ja sen ohjaamisesta. Arvelen tosin termillä olleen kaksoismerkityksen, mikä viittaa eräänlaiseen Suomi-Mafian rakenteluun vakoilun keinoin, ja termi tavallaan toimii harhautuksena tälle konseptille.

Konspiratiivinen ja salamyhkäinen tiedustelulaitos

KGB:n kontaktitoiminta ja siviilien värväystoiminta juontaa juurensa jo Tsaarin aikaisen salaisen poliisin Ohranan soluttautumistoimintaan. Konspiratiiviset toimintamenetelmät ovat luonteenomaisia Venäläisessä kulttuurissa ilmenevässä kansanluonteessa, ja salaperäiset, epäsuorat toimintamallit ovat olleet käytössä jo Tsekan ensimmäisen päällikön Felix Dzerzinskin ajoista alkaen. Youtubessa suuria katsojamääriä saanut Suomalaisen tiedustelueverstin Martti J. Karin luennosta saa hyvän käsityksen siitä mitä tämä ”luonteenomaisuus” tarkoittaa. KGB:n toimintatavoissa on piirteitä, jotka sopivat yleisesti kategoriaan ”salaliittoteoriat”, sekä heidän toimintansa saattaa ulkoisesti olla kuvattavissa termein, jotka assositoituvat kyseiseen kategoriaan.

Jos itse olet havainnut jotain konspiratiivista toimintaa, johon liittyy epäsuora vihjailu, käsitysten luominen vaivihkaa, niin ettei asioita sanota suoraan, kyse ei välttämättä ole pelkästään sellaisesta toiminnasta, joksi sitä luulet, vaan asiaan saattaa liittyä myös Venäjän vaikutusvalta tässä maassa.

KGB, totalitaarisen valtion poliisi

Neuvostoliiton KGB ei ollut pelkästään tiedustelu- tai vakoilulaitos, vaan se oli koko yhteiskunnan kattava kontrollointijärjestelmä. Yksi KGB:n tehtävistä oli Neuvostokansojen hallinta, ja sen vaikutusvalta uloittui yhteiskunnassa joka puolelle. Kyse ei siis ole ollut pelkästään tietojen hankkimisesta muilta mailta, vaan oman kansan kurissa pitämisestä. Voisin sanoa, että KGB:n toiminnassa keskeistä on ihmisten ja organisaatioiden kontrollointi ja valvonta.

Merkittävin ero mielestäni Läntisten ja Venäjän tiedustelulaitosten välillä onkin tässä vapauden ideologiassa. Lännessä perinteisesti uskotaan ihmisen vapauteen ja oikeuteen tehdä asioita niinkuin itse haluavat, ilman että valtiovallan täytyy olla ohjaamassa. Mielestäni, ja käsitykseni mukaan, Venäjän toiminta on päinvastaista, uskotaan että ihmisiä täytyy kontrolloida ja hallita, pitää lieassa. Venäjän vakoilulaitos ei ole vain tiedonkeräämistä tekevä laitos, vaan se pyrkii hallitsemaan ihmisiä.

Ihmiskeskeinen psykososiaalinen toiminta

KGB:n toimintaan ilmeisesti kuuluu olennaisesti ihmisen luonteen ymmärtäminen, ja sen ymmärtäminen miten ihminen saadaan tottelevaiseksi harhaanjohtamalla, pelottelemalla, lahjomalla, kiristämällä, tai vastaavilla asioilla. Ihmisen ajatuksista osataan ottaa kiinni henkilökohtaisella tasolla. Psykososiaalista vaikuttamista voidaan harjoittaa ihmisen saamiseksi yhteistyöhaluiseksi.

Esimerkiksi KGB-loikkari Yuri Bezmenov on julkisissa haastatteluissaan todennut, että jos KGB huomaa jonkun pelottelutaktiikan toimivan tietyn henkilön kohdalla, sitä linjaa aletaan kehittämään eteenpäin. (Jotta saataisiin parempia tuloksia.)

Toinen esimerkki, Suomessa Suojelupoliisi on todennut muistiossaan kylmän sodan aikana 1979 seuraavasti: ”…. Suomen allergisessa ilmastossa virkamiehen tai vastaavan on monesti ylivoimaisen vaikeaa perustella usein kovin härskisti painostavalle yästävälleen, miksi hän tai hänen edustamansa laitos ei toimi Neuvostoliittoa miellyttävällä tavalla…”

Lojaalisuuden varmistaminen

Värvätyn ihmisen lojaalisuuden varmistaminen on ollut KGB:n toiminnassa keskeinen avaintekijä. Lojaalisuutta on käytetty myös kontaktien luokkitelemisen yhtenä perusteena. Voisi mielestäni sanoa, että KGB on halunnut pystyä luottamaan siihen, että ihminen on lojaali, ja tekee asioita Neuvostoliittoa, tai Venäjää hyödyttävällä tavalla, sekä tämä asia on tarpeen varmistaa. Esimerkiksi Oleg Gordievskyn ”Sokea peili” kirjassa käytetään seuraavanlaista luokittelua sivulla 124 ”…keitä KGB tiukkojen sääntöjensä ja oppikirjoihin virallisesti kirjattujen näkökohtien perusteella voidaan pitää agentteina, luottamuksellisina kontaktihenkilöinä tai kehittelyn kohteina. Agentiksi KGB katsoo henkilön, joka tietoisesti ja kurinalaisesti työskentelee KGB:n hyväksi ja tekee kaiken, mitä hänen ns. case officerinsa käskee tekemään.” ja sivulla 125 ”…Obligatorisia seikkoja on kolme: Toiminnan tietoisuus, kurinalaisuus ja salaisuuden noudattaminen.”. Näiden kategorioiden lisäksi kirjassa mainitaan ”viralliset kontaktit”, jotka eivät ole olleet yhtä läheisesti mukana ja sisällä Neuvostoliiton toiminnassa, mutta olleet kuitenkin jollain tavalla hyödyllisiä.

Organisaatiovaltaukset

KGB:n toimintaan vaikuttaisi kuuluvan organisaatioiden hallintaan saaminen, johon saattaa kuulua esimerkiksi yritysvaltaukset tai vastaavat. Tästä toiminnasta on Suomen historiassa esimerkkejä, erityisesti heti sotien jälkeiseltä ajalta. Mark Galeotti mainitsee yritysvaltausten kuuluneen Venäjän sisällä tapahtuviin asioihin, mutta nyt en muistan sivunnumeroa. Jukka Seppisen kirjassa kerrotaan Ulkominsteriön rekrytointilinjan muodostuneen KGB:n haluaman kaltaiseksi.

Tässä oikeastaan se avain näkökulma mielestäni on, että ensimmäisellä tasolla on kyse yksittäisen ihmisen värväämisestä ja hänen lojaalisuutensa varmistamisesta. Kun tällaisia lojaaleja ihmisiä on saatu tarpeeksi hallintaan, heidän avullaan voidaan pyrkiä saamaan kontrolli useampien ihmisten muodostamista järjestäytyneistä kokonaisuuksista eli organisaatioista. Esimerkiksi jos yrityksen rekrytointipäätöksiä tekevä henkilö saadan värvättyä, voidaan hänen avullaan saada lisää luotettavia henkilöitä samaan paikkaan.

Itseluokittelen hierarkaalisen organisaatiokaavion avulla tällaisen toiminnan noin 4 eri tyyppiin, jotka ovat:

  1. Organisaation hallinta suoraan ylhäältä päin, esimerkiksi niin että yrityksen toimitusjohtaja, tai yhdistyksen pääjohtaja, tai jokin vastaava henkilö saadaan vaihdettua ”omaan mieheen”. Tämän jälkeen kun ylintä valtaa käyttävä taho on hallinnassa, voidaan organisaatiota uudelleen järjestellä ja miehittää paljon nopeammalla aikataululla tarvittaessa.

  2. Hitaampi menetelmä on soluttautuminen hierarkian alimmilta portailta, eli lunnollisia rekrytointikanavia pitkin. Esimerkiksi värvättyä henkilöä pyydetään hakeutumaan johonkin asemaan, jossa he voivat olla hyödyllisempiä.

  3. Ihmisen värvääminen suoraan sopivan keinon löydyttyä. Jos halutaan saada vaikutusvaltaa johonkin laitokseen, voidan siinä jo valmiiksi oleviin henkilöihin yrittää saada vaikutusta. Tästä esimerkkinä toimii vaikkapa tuo Suojelupoliisin muistiosta otettu lainaus kappaleessa ’ihmiskeskeinen ja psykososiaalinen toiminta’

  4. Hierarkaalisessa organisaatiossa sisällä olevien henkilöiden suhteelliseen asemaan vaikuttaminen. Eli kun ns. ”omia miehiä” on tietyssä laitoksessa sisäpuolella, heidän asemaansa voidaan pyrkiä kohentamaan, ulkopuolisten mahdollisuuksien kustannuksella.

Esimerkiksi Itä-Saksassa toiminut turvallisuuspoliisi STASI oli KGB: edeltäjän NKVD:n perustama. Sen päälliköiksi asetettiin 2 Neuvostoliitossa asuvaa saksalaista kommunistia, Erich Mielke ja Markus Wolf. Heistä wikipedian mukaan Mielke oli jo valmiiksi NKVD:n palkkalistoilla. NKVD siis asetti STASI:n päälliköksi oman työntekijänsä. Lisäksi STASI:n organisaation sisällä oli myöhemmin KGB:n omia yhteysupseereja. KGB:n harjoittama STASI:n hallinta lieneekin perustunut päälliköiden lojaalisuuden varmistamiseen, sekä läsnäolevien KGB:n upseerien tekemään sisäiseen valvontaan ja vaikutukseen.

Värvätyt ihmiset eivät välttämättä tiedä toimivansa Venäjän tai Neuvostoliiton hyväksi

Oleg Gordievskyn ”Sokea peili” kirjassa sivulla 91 käytetään termiä ”Siirtyminen vieraan lipun alta oman lipun alle” tapahtumasta, jossa värvätty henkilö saa tietää työnantajansa toimivan Neuvostoliiton laskuun.

Naapurustokyttäys kuuluu KGB:n toimintatapoihin

Arkinen ”naapurustokyttäys”, eli ihmisten seuranta paikallisesti naapurien avulla kuuluu KGB:n toimintatapoihin. Esimerkiksi Sofi Oksanen on haastatteluissaan kertonut KGB:n toimintatavoista Virossa Neuvostoliiton vallan aikana. Hän käytti näistä kyttääjistä termiä ”Nuuskijat” muistaakseni. Heidän tehtävänään lienee ollut muiden asukkaiden menemisten ja tulemisten seuranta, sekä tarvittaessa heidän asuntoihinsa murtautuminen. STASI:n toimintatapoihin on kuulunut esimerkiksi asunnon hankkiminen kohteen naapurista, johon on liittynyt myös siviilikontaktitoiminta, siten että asunnonhaltija, on saattanut luovuttaa asunnon STASI:n käyttöön. Gordievsky mainitsee esimerkiksi hänen seurantaansa KGB:n valvonnan alla epäilyksen aikana kuuluneen ”naapurin mummon” tekemä seuranta, sekä Gordievskyn tapauksessa myös KGB:n varjostustiimin konkreettinen varjostus.

Esimerkiksi jos KGB tai FSB haluaa seurata jotakuta kiinnostavaa ihmistä, he voivat värvätä jonkun paikallisen henkilön lähettyviltä, tai hankkia asunnon muualta värvätylle henkilölle, jolloin valvova silmä voi muuttaa konkreettisesti naapuriin. Tähän kategoriaan kuuluu nähdäkseni myös seurattavan henkilön elämäntapojen kartoittamiseen liittyvät menetelmät. Jos esimerkiksi satut olemaan jossakin tärkeässä virassa vaikkapa puolustuvoimissa tai vastaavassa laitoksessa, ja FSB haluaa järjestää seurantaa, he voivat tarvittaessa järjestää jonkun kontaktihenkilön työskentelemään suosikkikapakkaasi, tai johonkin vastaavaan paikkaan. Tähän liittyen tosin julkisten keskusteluiden kyttääminen Itä-Saksassa STASI:n vallan aikana oli yleistä ravintoloissa, siten että niihin oli konkreettisesti sijoitettu mikrofoneja tai muita laitteita, joilla seurattiin ihmisten jutusteluita.

Peitetarinan rakentaminen ja normaalin puitteissa toimiminen

Yleinen toimintaa ohjaava periaate kiteytyy siihen, että toiminnalle täytyy olla aina peitetarina. Ihmisen toiminnan motiiville täytyy olla vaihtoehtoinen selitys tarjolla, joka ei vaadi Venäjän tai Neuvostoliiton läsnäoloa. Tämä mahdollistaa epäselvyyden, jollin varmuuden saaminen asioiden todellista laidasta on haasteellista, mikä vähentää motivaatiota vastareaktioon, sekä vaikeuttaa paikallisen viranomaisen kykyä tutkia asioita tai puuttua niihin. Esimerkiksi jos FSB haluaa että heidän kontaktihenkilönsä vastustaa vaikkapa jonkun poliisitutkimuksen edistymistä, täytyy sen haittaamisen perustua tarjolla oleviin todellisiin syihin, jolloin osallisen osallisuus voidaan kiistää ja selittää myös toisin. Jos ihmisiä halutaan uhkailla, niin uhkauksille täytyy rakentaa tällainen vaihtoehtoinen narratiivi, joiden avulla ne ovat tarvittaessa kiistettävissä. Jack Barsky käytti yhdessä julkisessa haastattelussaan muistaakseni termiä ”normaalin puitteissa toimiminen” tämän tyyppisestä periaatteesta. Läntisessä oikeusjärjestelmässä syyllisyys täytyy pystyä osoittamaan suurella varmuudella, ja mahdollisuus kiistää tahallisuus, voi estää rikoskynnyksen ylittymisen, mikä puolestaan estää viranomaisen kykyä puuttua toimintaan.

Henkilökohtaisella tasolla vaikuttaminen, moderni aika ja kyberulottuvuus

Nyky-yhteiskunnassa kaikenlaiset tallennuslaitteet ovat hyvin yleisiä. Minkä tahansa julkisen tapahtuman saattaa summittainen ohikulkija tallentaa älypuhelimellaan videoksi, keskusteluita voidaan tallentaa jne. Tekniikan yleistyminen vaikeuttaa ja helpottaa Venäjän vaikeuslaitoksen toimintaa. Todistusaineistoa painostuksesta tai muusta toiminnasta saattaa syntyä erilaisten tallenteiden vuoksi. Toisaalta, nykyteknologia mahdollistaa ihmisten seurannan ja ymmärtämisen paljon helpommin. Kaikenlaiset ääni- ja videotallennuslaitteet ovat paljon pienempiä, ja erilaiset älylaitteet leivänpaahtimesta älyjääkaappiin saattavat toimia myös tiedon hankkimisen välineenä ihmisistä. Näitä tietoja voidaan hyödyntää ihmiseen vaikuttamisessa ja heidän ymmärtämisessään. Se mikä motivoi ihmisiä, tai mikä pelottaa ihmisiä, on helpommin selvitettävissä.

Nähdäkseni Venäjän on pyrkinyt kehittämään toimintatapoja, joita voi käyttää tällaisessa tietoyhteiskunnassa. Ihmistä voidaan painostaa niin etteivät sivustakatsojat ymmärrä mistä on kyse, eivätkä mahdolliset tallenteet tapahtumista riitä todistuainestoksi, kun toiminta on riittävän henkilökohtaista ja abstraktia. Kun tuntemus yksilöstä toimii avaimena painostuksen sisällölle, eivät ulkopuoliset, joilla tätä tuntemusta ei ole, pysty ymmärtämään mistä on kyse.

Kyberulottuvuutta voidaan hyödyntää kahdella tavalla, jo mainitussa tiedonkeräämisessä ja ihmisten ymmärtämisessä, sekä toimenpiteiden hajauttamisessa niin, että ne tapahtuvan osittain internetissä ja osittain todellisessa elämässä ihmisten välillä. Esimerkiksi niin että internetissä kohdennetaan jonkinlaista vaikutusta, joka tukee sisältönsä puolesta henkilötasolla tapahtuvaa vaikuttamista, näin henkilötasolla olevista tapahtumista puuttuu osa tarvittavasta tiedosta, tapahtumien kunnolliseen ymmärtämiseen.

Värväys- ja vaikutustoiminta on myös pitkäjänteistä ja tapahtuu pitkän ajanjakson aikana, sen sijaan että kyseessä olisi yksittäinen tapahtuma yhtenä iltana. Tällöin asiaa ei voida myöskään tutkia yhtenä tapahtumana, vaan pikemminkin pienten tapahtumien pitkänä sarjana.

Venäjän tai Neuvostoliiton osallisuuden piilottaminen

Erinäisissä puheohjelmissa on viitattu englanninkielisellä fraasilla ”hiding the hand” periaatteeseen, joka aiemmissa kappaleissa on jo tullutkin mainittua, eli Venäjä tai Neuvostoliitto pyrkii toimimaan tavalla, jossa Venäjän osallisuus toimintaan ei ole todennettavissa. Tietysti jos (esimerkiksi) värvätty henkilö ei itse tiedä työskentelevänsä Neuvostoliiton tai Venäjän hyväksi, tämän julkitulon mahdollisuus pienenee merkittävästi. Tästä oli esimerkki myös vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleista ja Venäjän vaikuttamisesta niihin. YLE:n julkaisemassa artikkelissa mainittiin Venäjän palveluiden perustaneen yrityksiä tai yhdistyksiä Yhdysvaltoihin, ja palkanneen niihin henkilöitä tekemään vaikutustyötä, mutta henkilöt eivät tienneet yhdistyksen tai yrityksen olleen Venäjän aloitteesta syntyneen. Vastaavia esimerkkejä löytyy Suomen historiasta paljon. Esimerkiksi Jukka Seppisen ”Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1945-2018” kirjassa mainitaan KGB:n perustaneen Suomeen propagandatarkoituksessa monenlaisia yhdistyksiä, kuten esimerkiksi rauhanyhdistyksiä, opiskelijaliittoja, journalistiliittoja ja muita sen sellaisia. Paikalliset, jotka liittyivät vaikkapa rauhanyhdistykseen, eivät tietenkään tienneet kyseessä olleen KGB:n perustaman yhdistyksen. Mikäli olisivat tienneet, eivät varmaankaan olisi liittyneet kyseiseen yhditykseen.

Valtiojohtoinen mafia

KGB:n värväystoimintaa voisi verrata Mafian vaikutusvallan leviämiseksi yhteiskunnassa. Erona se että menetelmät ovat salaperäisemmät, käytössä on tarvittaessa huipputeknologiaa, ja toimintaa johtavat kylmäveriset tiedustelu-upseerit, joilla on sotilasarvot. Sanoisinkin että perinteiseen mafiaan verrattuna KGB:n ja nykypäivänä FSB:n toiminta on joiltain osin samankaltaista, mutta paljon haastavampi ongelma vastustaa. Maailman mafioilla ei ole ollut samankaltaisia henkilöresursseja, kurinalaisuutta, tai teknologiaa. Ennenkaikkea mafialla ei ole ns. ”korkeampaa tarkoitusta”, useimmat rikolliset mafiat rakentuvat jonkinlaisen huijaustoiminnan ympärille, kuten verojen välttelyn, laittoman kaupan, ja muun rikollisen ”racketeering” toiminnan ympärillä. Tällaisia mafiapäälliköitä motivoikin ensisijaisesti oman taloudellisen hyödyn tavoittelu, sekä toimintaa moduloi romanttinen kunniakoodi. KGB:n ja FSB:n työntekijöillä kyse on myös oman maan edun palvelemisesta ja varmistamisesta, sekä osaltaan myös kommunistisen ideologian tuoma motivaatio. Katsoisin kuitenkin etteivät KGB:n työntekijät ole olleet todella ideologisia kommunisteja. Kyse on pikemminkin ihmiselle ominaisesta laumavietistä, jossa halutaan antaa signaalia omille, että seisoo omien joukoissa. Kommunistisesta aatteesta lieneekin KGB:n sisäpuolella tullut tällainen doktriini tai dogma, lähinnä välineellisesti, joka on mahdollistanut tämän omaan joukkueeseen kuulumisen signaalin.

Siviilikontaktitoiminta

Siviilikontaktitoiminta on monitahoisesti kietoutunut Venäjän vakoilulaitosten toimintaan. Juuret tässä toiminassa on paitsi jo mainituissa asioissa, myös Tsekan, GPU:n, OGPU:n, NKVD:n aloittamassa pakkotyö- ja tuhoamisleirijärjestelmässä sisällä syntyneessä ”koputtaja” kulttuurissa, sekä Stalinin aikaisessa lainsäädännössä, jossa pakkotyöleirille lähetettiin ihmisiä myös siitäkin syystä, että eivät ilmiantaneet toisiaan. Ilminantajakulttuuri siirtyikin STASI:n Itä-Saksaan, josta saa vertailukelpoisia lukuja tällaisten siviilikontaktien lukumäärästä. Itä-Saksan väestöstä noin 3% toimi korkeimmillaan STASI:n ilmiantajina tai yhteistyöhenkilöinä. STASI puolestaan on ollut KGB:n hallinnassa. Vankileirien osuudesta tähän kulttuuriin voi lukea esimerkiksi Mark Galeottin ”Voima ja Valta” kirjasta, Stephen F. Cohenin ”Gulagista selvinneet” kirjasta, Unto Parvilahden ”Berijan Tarhat”, ja Alexander Solzenitshynin ”GULAG, vankileirien saaristo” kirjasta.

Sirpaleinen yhteiskunta omaa joitakin heikkouksia FSB:n vakoilutoiminnan vastustamiselle

Yhteiskunnan sirpaleisuus tekee yhteiskunnasta alttiimman värväystoiminnalle. Tämän toteaa myös Gordievsky itsekin epäsuoraan ”Sokea peili” kirjassa, joskin vastaesimerkin kautta; Gordievsky mainitsee KGB:n toiminnan olleen haasteellisempaa Islannissa, jossa yhteiskunta on läpinäkyvämpi, yhteisöllisempi ja tiiviimpi. Nykyaikainen moderni yhteiskunta on erityisen sirpaleinen, ihmiset eivät edes tunne naapureitaan nimeltä kerrostaloissa. KGB voi kohdistaa värväystoimintaansa yksittäisin kansalaisiin, pitkäjänteisesti painostaen, kunnes ihmiset taipuvat yhteistyöhaluisiksi. Toiminnan pitkäjänteisyys aiheuttaa sen, ettei synny selkeää tarinaa, joka leviäisi perinteisesti sosiaalisessa verkostossa. Jo värvättyihin yksilöihin, jotka poikkeavat ruodusta, voidaan kohdistaa kurinpitotoimenpiteitä, mikä vaatii sutheellisesti pieniä määriä resursseja. Isojakin joukkoja voi periaatteessa yrittää pitää lojaaleina, vahtimalla niitä jotka poikkeavat ruodusta.

Tietoturvallisuudesta yleisesti: Tekniset haavoittuvuudet ja ihmishaavoittuvuudet

Insinööri voi suunnitella tietojärjestelmän, joka on kohtalaisen turvallinen, mutta järjestelmän käyttäjä saattaa päätyä painostuksen kautta Venäjän värväämäksi henkilöksi, jolloin pelkästään tekonologiaan perustuva tietoturvallisuus saattaa omata ilmeisiä puutteita. Vastaavalla tavalla, järjestelmän suunnitteleva insinöörikin on saattanut olla jo alussa Venäjän värväämä henkilö, jolloin täsmällisiä teknisiä heikkouksiakin järjestelmästä saattaa löytyä. Mielestäni Venäjän toimintatapaan kuuluu yleisesti ihmisten kautta toimiminen teknisen ulottuvuuden ohella.

Suomettumisen pesänselvitys

Suomalainen yhteiskunta mielestäni tarvitseekin jonkinlaisen momentin sellaisen vuorovaikutuksellisuuden kehittämiseksi, joka ehkäisisi FSB:n vaikutustoimintaa. Tämän pääasiallinen kanava nyky-yhteiskunnassa on internet ja sen keskusteluympäristöt. Näitä keskusteluympäristöjäkin voidaan sensuurin keinoin pirstoa, palvelut jaetaan pilvessa useille eri käyttäjille, ja käyttäjiä voidaan eristää toisistaan. Tiivis sosiaalinen integraatio ehkäisee tällaista värväystoimintaa.

Vapauttaminen syyllistämisen sijaan

Mielestäni sellaisia yksilöitä, jotka ovat vastentahtoisesti lähteneet kiristyksen tai painostuksen takia mukaan Venäjän toimintaan ja ovat suostuneet tekemään jotain verrattaen pieniä asioita, joiden merkitystä he eivät todennäköisesti edes itse tiedä, ei pitäisi syyllistää vaan pikemminkin pyrkiä vapauttaan tällaisesta kontrollista. Toki tuohon Venäjän värväämään joukkoon kuuluu heitäkin, jotka ovat motivoituneita eivätkä lainkaan vastentahtoisia, mutta nähdäkseni on hyvin yleistä, että kontrollisuhde perustuu kiristykseen, sekä lisäksi yhteistyö Venäjän viranomaisten kanssa itsessään kompromenttoi siihen lähteneitä ihmisiä lisää. Tästä esimerkkinä toimii eräs Gordievskyn kirjassa mainittu KGB:n tapa kerätä allekirjoituksia yhteistyöhön suostuvilta ihmisiltä. Näitä ihmisiä sitten voidaan painostaa heidän allekirjoittamillaan suostumiksilla. Tietenkin tällaisten painostuksen vuoksi yhteistyötä tekevät ihmiset eivät ehkä ole hyvin motivoituneita kyseisessä tilanteessa. Tavallaan yhteistyön paljastumisen pelko on yksi keino hallita näitä ihmisiä, ja mielestäni tätä kontrollia pitäisi pyrkiä heikentemämään, ja omiaan siihen tarkoitukseen olisi lähtökohta, että useimmat yhteistyöhön suostuneista ihmisistä nähtäisiin pikemminkin uhreina, kuin syyllisinä. (Huom. Vaikka olen kirjoituksessa maininnut olevani itse jonkinlaisen painostuksen uhri, niin en ole missään vaiheessa suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön, ihan vaan tarkennuksen takia, jos jollekulle syntyi sellainen mielikuva.)

Viranomaisten kouluttaminen Venäjän värväystoiminnan ehkäisemiseksi

Oma mielipiteeni on seuraavanlainen: Ensinnäkin mielestäni Suojelupoliisi tarvitsee nykyistä paremmat resurssit, jotta Suomessa voidaan tulevaisuudessa ehkäistä kehitys, jossa FSB kasvattaa vaikutusvaltaansa maan sisällä kohti uutta Suomettumisen aikakautta.

Mielestäni poliisihenkilökunnalle ja muille olennaisille viranomisille järjestää koulutusta, jonka tarkoituksena olisi lisätä tietoisuutta Venäjän toimintatavoista, sekä vaikeuttaa näiden ihmisten värväämistä tai painostamista. Näiden organisaatioiden resilienssiä tällaiselle värväystoiminnalle pitäisi jollain tavalla kuitenkin vahvistaa. Itse en tietenkään tiedä mitä sellaisen koulutuksen täytyisi pitää sisällään, koska en ole asiantuntija, vaan pikemminkin lähinnä tällaisen Venäjän toimminan uhri. Näkisin kuitenkin tervetulleena sellaisen kehityksen, jossa tällaisissa yhteiskunnan avainpaikoissa työskentelevät ihmiset pystyisivät luottamaan toisiinsa ja keskustelemaan omista asioistaan avoimemmin keskenään, sekä osaisivat paremmin tunnistaa Venäjän käyttämiä vaikutusmenetelmiä.

Venäjän vakoilulaitos käyttää menetelmiä, jotka ovat suunniteltu silmällä pitäen paikallisten viranomaisten kykyä puuttua lainpuitteissa toimintaan. Siksi mielestäni silloin kun kyseessä on nimenomaan Venäjän toimintaan liittyvä asia, olisi hyödyllistä, jos tutkivat viranomaiset poliisissa tai muualla, osaisivat ottaa huomioon, että tällaisia asioita voi olla vaikea tutkia, verrattuna perinteisiin rikoksiin. Jotta nyt ei synny mitään väärinkäsityksiä, kannatan tietenkin laillisuusperiaatetta viranomaisten toiminnassa, sekä muuta sellaista. Mielestäni olisi hyödyllistä, jos Suomen poliisilla olisi erityisesti kyky vastaanottaa tietoa, joka liittyy Venäjän vakoilutoimintaan.

+2
HenriKarjalainen

Kirjoittelen mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka sisältävät paljon virheitä. Mielipiteiden kriittiseen tulkitsemiseen haluan kannustaa sillä yritän pyrkiä vuorovaikutukseni positiiviseen nettovaikutukseen ja tekemieni virheiden mahdollinen siirtyminen lukijoille saattaisi johtaa päinvastaiseen :)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu