Suomi KGB:n hallinnassa ja työllisyysnäkökulmia

Julkaisin kirjoituksen aikaisemmin facebookissa

Ansiosidonnaiset tuet eivät ole kannustinloukkuja samalla tavalla kuin muut tuet, siitä erityisestä syystä, että kyseessä on ansisidonnainen, joka tietysti riippuu ihmisen aikaisemman tulotasosta. Tämä on siis erityistapaus siinä mielessä, että hyvätuloinen työttömäksi jäänyt henkilö, ei koe mielekkääksi hakea työtä, jossa on merkittävästi alhaisempi palkka kuin edellisessä työssä.

Mutta tähän ei liity samanlaista kannustinloukkuongelmaa muihin tukiin. Ansisidonnaista kun voi saada vain jos tekee ensin työtä. Sen sijaan asumistukea, ja muita tukia voi hakea, vaikka ei olisi ollut pitkään aikaan työssä. Toki ansisidonnaisenkin suhteen voisi miettiä miten sen järjestelee järkevämmin. Jos ihmiset ovat mielummin töissä, kuin nostavat työttömyytensä aikana ansiosidonnaista, sen takia että se on taloudellisestikin kannattavaa, niin varmasti se parantaisi työntekijän moraaliakin.

Mielestäni juuri työllisyysasioissa Suomi on epäonnistunut, täällä on verrattain korkea työttömyysaste, vaikka monessa muussa asiassa täällä ollaan suoriuduttu melko hyvin. Suomalainen koulutus on kansainvälisesti tarkastellen erittäin hyvälaatuista, meidän sairaanhoitojärjestelmämme on kohtalaisen tehokas ja oikeudenmukainen, sekä myös käytännössä ilmainen, ihmisillä on sananvapaus ja journalismin taso on kohtalaisen hyvä, yhteiskunta on demokraattinen, meillä on infrastruktuuri suurin piirtein kunnossa, korruptiota on vähän, Suomessa on maailman paras poliisi ainakin suhteessa sen omaavien resurssien määrään. Täällä on paljon asioita, joista olla tyytyväinen.

Usein onkin kyse lähinnä siitä, että vertailemme maamme toimintaa muuhun maailman kärkeen, ja jos asiat ovat menossa huonompaan suuntaan, Suomi on jossain pisteytysjärjestelmässä sijalla 10 ja uhkaa pudota sijalle 35. Tietysti tämä ei ole tekosyy sille, että asioiden pitäisi antaa mennä hunningolle, vaan on ihan hyvä pitää korkeita standardeja, koska siitähän yhteiskunnan toiminnassa pääasiassa on kyse, onnistunut yhteiskunta pärjää monella mittarilla.

Suomessa on myös ammattiliikkeet, tahot jotka ajavat työntekijöiden ja yleensä lähinnä jonkun tietyn työntekiöiden joukon, osaryhmän, etuja. Ikävä kyllä tässä vaiheessa keskusteluun on vähän ottaa mukaan myös Venäjän ja aiemmin Neuvostoliiton vakoilu- ja vaikutustoiminta. Neuvostoliitolla on ollut merkittävästi valtaa Suomalaisiin ammattiyhdistysliikkeisiin. KGB:n operaatioihin kylmänsodanaikana kuuluikin Suomen poliittisen kentän uudelleen järjestely. Haluttiin järjestellä esimerkiksi SDP:n sisäiset ryhmittymät haluttuun asentoon, prosessissa joka kesti vuosikymmeniä. Ammattiyhdistysliikkeillä oli merkittävä propaganda ja kansanmielipiteiden suhteen vaikuttamisarvo. Näihin KGB halusi myös mieleisiään henkilöitä puskea johtoportaaseen, ja kompromenttoida päätöksiä tekeviä ihmisiä, sekä vaikuttaa Suomalaisille työntekijöille annettuun propagandaan, jonka tarkoituksena on ollut rakentaa vastakkainasettelua Suomalaisen yhteiskunnan sisälle.

On tietysti myös sellaisia oikeistolaisia näkökulmia, joissa erityisesti toivotaan työväestön aseman heikkenemistä, mutta mielestäni ei ole realismia ajatella, että tällaista nihilismiä varsinaisesti esiintyisi oikeistossa sen enempää kuin vasemmistossakaan keskiverto äänestäjien keskuudessa. Yrittäjät ovat oikeastaan ammattilaisia siinä missä työntekijätkin, suurin osa Suomen pienistä yrityksistä lieneekin ammattin harjoittajien toiminimiä, joissa se entinen työura jatkuu yrittäjyyden puitteissa.

Myöskään kaikkea ammattiliittoihin liittyvästä propagandasta en halua tuomita. Osahan siitä perustuu tavallaan totuuksiin, joita väärinkäytetään ihmisten kiihottamiseen toistensa kanssa riitelyyn. Mielestäni ihan hyvä, jos Suomalaisilla ammatti-ihmisillä on ammattiylpeyttä, ja on myös hyvä, kun ammattiihmiset voivat järjestäytyä ja edustaa omia ryhmiään vähän demokratiaa muistuttavalla tavalla. Mikäs siinä jos on vaikkapa sähkömiehiä tai -naisia, joilla on ripaus tervettä ammattiylpeyttä ja sopivasti itsekunnioitusta, sekä halu puolustaa omaa arvokkuuttaan halveksunnalta tai toisten ihmisten hyväksikäytöltä. Lienee psykologian näkökulmasta lähes identtistä se ajattelu, jota yrittäjät saattavat oman elinkeinonsa suhteen harjoittaa.

Mutta ammattiliittojen puhemiehet pitävät palopuheita, joissa oikeisto haluaa kurjistaa työväen aseman, ja viedä heidän oikeutensa ja polkea palkkoja maanrakoon, ja työnantajat järjestelmällisesti mukamas huijaavat palkanmaksussa ja ottavat kaiken mahdollisen työntekijöiden selkänahasta ilman omantunnontuskia. Varmaan monenlaista veijaria työnantajien joukkoon mahtuu, siinä missä työntekijöidenkin. Oma näkemykseni on, jota suurin piirtein tukee myös erilainen tieteellinen kirjallisuus, on että 95% ihmisistä on melko rehellisiä ja omaavat normaalin omatunnon. Oli kyse sitten työntekijästä, tai työnantajasta. Laiskottelijoita ja huijareita löytyy työntekijöiden ja työantajien joukosta. Näissä palopuheissa, joita ammattiliitoissa pidetään järjestelmällisesti, ei muisteta sitä, että enemmistö työnantajista on rehellisiä kunnon ihmisiä, eikä juuri sitäkään, että melkein kaikki Suomen yrittäjät ovat itsekin entisiä työntekijän roolissa aikaisemmin toimineita ammatinharjoittajia, ja ovat varmaan olleet kuuntelemassa ammattiliittojen palopuheita ennen yritystoiminnan aloittamista itse.

Näitä palopuheita ajatellessa ei tule juuri kukaan maininneeksi Itäistä naapurivaltiotamme. Ammattiliittojen kautta kansan agitoimiseen käytetty propaganda, on alunperin suunniteltu Neuvostoliiton sisällä KGB:n propagandatoimistossa. Työntekijöiden saaminen lakkoon, ei ole ollut varsinaisesti liitoksissa työntekijöiden etuihin tai työnantajien väärinkäytöksiin, vaan ensisijainen syy näille on ollut Neuvostoliiton pyrkimys valmistella kommunisista vallankumousta Suomessa. Kansaa haluttiin kurjistaa, jotta syntyisi vastakkainasettelua, ja riistäjäoikeistovoimia voisi syyttää kurjuudesta, jonka jälkeen työtä tekevä kansa olisi alttiimpi agitoimiselle ja propagadanlle.

Sittemmin Neuvostoliitto on hajonnut, KGB lakkautettiin väliaikaisesti, ja ehkä täällä on saatu ripaus itsenäisyyttä myös ammattiliittojen johtoportaisiin. Mutta sama meno vaikuttaisi olevan palaamassa, ja Venäjän puolella, tavallaan vielä samat KGB:n ihmiset hoitamassa samoja asioita kuin ennenkuin, mutta laitoksen nimi on vaihtunut FSB:ksi.

Uskon henkilökohtaisesti, että ilman vakoilutoiminnan kautta tulevaa vaikutusta, Suomalaiset ammatiliitot ja elinkeinoelämän edustusjärjestöt, pystyisivät sopimaan huomattavasti tehokkaammin Suomalaisen työelämän ongelmakohdista (tosin ehkä järjestämässäkin olisi korjaamista), ja miettimään sitä mikä oikeasti on tälle maalle järkevintä ja parasta, sen sijaan että keskityttäisiin vetämään ikuisesti köytä saavutetuista eduista, joissa tiettyjen prosenttejä TEL maksuista siirrellään edestakaisin mukamas työnantajilta työntekijöille tai päinvastoin. Totuus tässäkin asiassa on, että työnantaja maksaa koko palkan, ja tietty osa siitä jää nettona työntekijän käytettäväksi. Se että kustutaanko eläkeyhtiölle menevää lakisääteistä summaa 80% työnantajan maksamaksi ja 20% työntekijän maksamaksi, vai 50% 50%, on pelkkää silmänlumetta, joka lähinnä sumentaa työntekijän käsityksen siitä, miten tämä järjestelmä oikeastaan toimii.

Syytänkiin Suomalaisen työelämän ongelmia ensisijaisesti seuraukseksi poliittisesta sabotaasista, joka on toteutettu pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, ja sen käytännön toeutustapa perustuu siihen, että vakoilun ja vaikuttamisen keinoin Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu saa henkilöitä hallintaan, ja kun he ovat riittävän kompromenttoituneita ja lojaaleja, heidät pusketaan päättäviin asemiin, ammattiyhdistysliikkeissä, valtionvirastoissa tai politiiikassa, jonka jälkeen, heidät ohjeistetaan vaikuttamaan näiden poliittisten kuumien perunoiden käsittelemiseen tavalla, joka lopullisesti johtaa lähinnä vastakkainasetteluun näiden eri Suomalaisten ryhmien välillä, ja turhauttaa rakentavien muutosten toteuttamisen, esimerkiksi ujuttavalla järkeviin työllisyystoimiin lausekkeita, jotka ärsyttävät jotakin osapuolta, oli se sitten työntekijät tai työnanatajat, saamatta varsinaisesti mitään muuta aikaan, vaikka asianosaiset itse eivät ymmärtäisikään mistä oikeastaan on kyse.

Minusta on sekä työnantajan että työntekijän etu, jos työntantajien on helpompaa palkata työntekijöitä. Tähän vaikuttaa suoraan veroaste ja myös veronluontoiset ns. sivukulut. Jos työnantajan täytyy maksaa 2000€ että työntekijälle jää nettona 1000€ käteen, silloin työnantajan on vaikeampi luoda sellaisia työmahdollisuuksia, jotka kannustaisivat ihmiset pois loukuistaan. Vastaavasti jos tukijärjestelmä on suunniteltu siten, että se palkitsee siitä ettei työskentele jollain tietyllä tavalla, niin kyllä nekin tuet lopulta maksetaan näiden samojen tekijöiden veroista. Sitä paitsi suurimman osan veroista maksavat suurituloiset. Esimerkisi pientuloisten maksamilla veroilla ei ole valtiontalouden kannalta juuri mitään merkitystä. Siitä huolimatta, ne verot, vaikeuttavat noiden työsuhteiden kannattavuutta työnantajan näkökulmasta.

Tämä nyt on oma mielipiteeni, ja tavallaan on sisällöllisesti eräänlainen palopuhe itsessäänkin. En tiedä missä kohtaa menin vikaan, jos tekstisä nyt olisi jollain tavalla enemmän haittaa kuin hyötyä Suomelle. Mielestäni työllisyyden koheneminen on kaikkien etu, oli sitten yrittäjä, työntekijä tai eläkeläinen. Minusta mahdollisuus työntekoon on lähes ihmisoikeus, ihmiset haluavat osallistua yhteiskuntaan ja kokea olevansa hyödyksi, sekä kokea olevansa itsenäisiä, pystyvänsä elämättämään itsensä että perheensä. Ihmiset pääsääntöisesti eivät halua elämää, jossa suuren osan ajan makoilevat sohvalla ja nostavat erilaisia tukia, olivat ne sitten ansiosidonnaisia tai asumistukea. Minusta työn kannattavuutta kannustinloukkujen näkökulmasta tulee kehittää ihan yhtä tarmokkaasti, kuin pyrkiä siihen, että työnantaja kokee voivansa helposti palkata uusia työntekijöitä, ilman että heidän täytyy murehtia tuleeko konkurssi jos on sattunut palkkaamaan väärän työntekijän, sillä mielestäni se on sekä työntekijöiden, työnantajien että työttömien etu.
0
HenriKarjalainen

Kirjoittelen mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka sisältävät paljon virheitä. Mielipiteiden kriittiseen tulkitsemiseen haluan kannustaa sillä yritän pyrkiä vuorovaikutukseni positiiviseen nettovaikutukseen ja tekemieni virheiden mahdollinen siirtyminen lukijoille saattaisi johtaa päinvastaiseen :)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu