Vastatiedusteluresursseista

Siviilitiedusteluviranomaisellamme Suojelupoliisilla on ollut kädet täynnä koko kylmän sodan ajan yrittäessään pysyä mukana poliitikkojen ja KGB:n edustjien tapaamisissa ja yritysmaailman olennaisimmissa tapahtumissa. SUPO:n henkilöresurssit ovat lukemani mukaan olleet luokkaa 200 työntekijää. Nämä ovat loppuneet kesken kun on kirjattu KGB:n diplomaattilinjan edustajien ja poliitikkojen tapaamisia, siten että tapaamisista on onnistuttu kirjaamaan enemmistö, mutta ei kaikkia. Tämän käsityksen olen saanut lukemalla aiheeseen kuuluvaa kirjallisuutta, joka tosin pohjaa lähdemateriaalinsa puolesta osittain supon arkistoihin.

 

Ongelma puolestaan juontuu kylmänsodan aikoihin. KGB:n sai Suomen poliittisesta elämästä merkittävän otteen, jolloin poliittista tahtoa vastatiedustelun resurssien lisäämiselle ei ole ollut. Toisin sanoen, kun yhteiskunnan demokraattinen johtoporras päätyy vakoilutoiminnan keinoin Venäjän vaikutuksenalaiseksi, vaikeutuu kyky vastata haasteeseen parlamentaarisin keinoin, kun eduskunta ja hallitus viimekädessä määrittävät vastatiedusteluun sijoitetut resurssit. Tässä maassa ei siis oikeastaan ole ollut koskaan kunnollisesti varusteltua vastatiedusteluviranomaista, joka olisi edes yrittänyt kunnolla selvittää Venäjän vakoiluverkostojen laajuutta ja kattavuutta. Lisäksi Neuvostoliitto yritti saada vaikutusvaltaa myös Suojelupoliisiin pyrkimällä saamaan päälliköksi nimitettyä henkilön, jolla olisi myötämielisempiä asenteita Neuvostoliittoa kohtaan.

 

Neuvostoliiton hajotessa KGB:llä oli noin 750.000 työntekijää, kun SUPO:lla oli vain murto-osa tuosta, luokkaa 200 henkilöä. Lähde yo. luvulle on Jan-Peter Paulin kirja aihealueesta. Tosin luvussa on mukana monenlaisia virkoja, ja oletettavasti siihen on laskettu kaikki KGB:n noin 15 eri hallinnollisen direktoraatin työntekijät, mukaan lukien rajavartijat, logistiikan työntekijät, sihteerit yms. Virallisia lukuja ei varsinaisesti ole ollut, sillä nämä ovat olleet valtiosalaisuuksia. Pointti on että Venäjän ulkomaantiedustelulla on huomattavasti enemmän henkilöresursseja kuin Suomen vastatiedusteluviranomaisella.

 

Arvaan että NL/Venäjän tavoitteena on johtaa Länsimaita ajattelemaan Venäjän käyttävän vähemmän henkilöstöresursseja tähän tarkoitukseen kuin oikeasti käyttää, tarkempia lukuja kannattaa ehkä tarkastella siitäkin näkökulmasta.

 

Mielestäni Venäjän ensisijaisiin prioriteetteihin kuuluu vastarinnan välttäminen saamalla se vaikuttamaan tarpeettomalta. Samalla pitkänaikavälin asemia pyritään parantamaan hankkimalla uusia kontakteja ja pyrkimällä vaikuttamaan avainasemassa olevien henkilöiden valintaan. Mielestäni Suomen pitäisi panostaa 2000-luvulla vastatiedusteluun huomattavasti nykyistä enemmän.
0
HenriKarjalainen

Kirjoittelen mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka sisältävät paljon virheitä. Mielipiteiden kriittiseen tulkitsemiseen haluan kannustaa sillä yritän pyrkiä vuorovaikutukseni positiiviseen nettovaikutukseen ja tekemieni virheiden mahdollinen siirtyminen lukijoille saattaisi johtaa päinvastaiseen :)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu