Zersetzung

Wikipediasta kuvaus STASI:n toimintatavoista. Käsitykseni mukaan nämä tarvittaessa kuvaavat myös KGB:n tai Venäjän tiedustelun toimintatapoja. Vapaasti käännettynä.

”The Stasi perfected the technique of psychological harassment of perceived enemies known as Zersetzung (pronounced [ʦɛɐ̯ˈzɛtsʊŋ]) – a term borrowed from chemistry which literally means ”decomposition”.”

STASI kehitti vihollisiksi katsomiensa ihmisten vainoamiseen psykologista tekniikkaa, jota kutsuttiin ”mädättämiseksi”, ”Zersetzung”. Termi on lainattu kemiasta ja kirjaimellisesti tarkoittaa ”hajoamisreaktiota” tai ”mätäneminen”, ”lahoaminen”, ”hajottaminen”.

”By the 1970s, the Stasi had decided that the methods of overt persecution that had been employed up to that time, such as arrest and torture, were too crude and obvious. It was realised that psychological harassment was far less likely to be recognised for what it was, so its victims, and their supporters, were less likely to be provoked into active resistance, given that they would often not be aware of the source of their problems, or even its exact nature. Zersetzung was designed to side-track and ”switch off” perceived enemies so that they would lose the will to continue any ”inappropriate” activities.”

1970 luvulle mennessä STASI oli päättänyt että selvästi havaittavat vainoamiskeinot, joita oli enimmäkseen käytetty aikaisemmin, kuten pidättäminen ja kidutus, olivat liian karkeita ja ilmiselviä. STASI:ssa ymmärrettiin psykologisen vainoamisen tulevan havaituksi huomattavasti pienemmällä todennäköisyydellä, joten sen uhrit ja heidän tukijansa eivät ymmärtäisi mistä on kyse, eivätkä siten alkaisi aktiiviseen vastarintaan, eivätkä ymmärtäisi ongelmiensa alkusyytä kunnollisesti, tai edes sen luonnetta. ”Mädättämisen” tarkoituksena oli ohjata vastustajat harhateille ja lopettaa heidän harjoittamansa haitallisiksi katsotut toimenpiteet.

”Tactics employed under Zersetzung generally involved the disruption of the victim’s private or family life. This often included psychological attacks, such as breaking into homes and subtly manipulating the contents, in a form of gaslighting – moving furniture, altering the timing of an alarm, removing pictures from walls or replacing one variety of tea with another. Other practices included property damage, sabotage of cars, purposely incorrect medical treatment, smear campaigns including sending falsified compromising photos or documents to the victim’s family, denunciation, provocation, psychological warfare, psychological subversion, wiretapping, bugging, mysterious phone calls or unnecessary deliveries, even including sending a vibrator to a target’s wife. Usually, victims had no idea that the Stasi were responsible. Many thought that they were losing their minds, and mental breakdowns and suicide could result.”

Tekniikat, jotka yleisesti kuuluivat ”mädättämiseen”, pyrkivät kohdehenkilön yksityis- ja perhe-elämän särkemiseen. Tähän usein kuuluivat psykologiset hyökkäykset, kuten kotiin murtautuminen, johon sisältyi hienovarainen asioiden manipuloiminen, kuten huonekalujen siirteleminen, varashälyttimen tai herätyskellon ajastimen siirtäminen, kuvien tai taulujen poistaminen tai siirtäminen seiniltä, teepussien vaihtaminen toiseen teelaatuun. Muihin keinoihin kuului omaisuuden vahingoittaminen, ajoneuvojen sabotointi, tahallisesti väärät sairaan- tai lääkehoidot, lokakampanjat, kuten väärennettyjen valokuvien tai dokumenttien lähettäminen uhrin perheenjäsenille, julkinen leimaaminen, provosointi, psykologinen sodankäynti, psykologinen lannistaminen, puhelinten kuuntelu, mikrofonien asentaminen, epämääräiset häiriösoitot tai virheellisten tilausten lähettäminen kuten esimerkiksi vibraattorin lähettäminen uhrin vaimolle. Yleensä uhrit eivät tienneet STASI:n olevan vastuussa vainoamisesta. Osa luuli menettävänsä järkensä, ja hermoromahdukset tai jopa itsemurhat saattoivat seurata vainoamistoimista.
”One great advantage of the harassment perpetrated under Zersetzung was that its subtle nature meant that it was able to be plausibly denied. This was important given that the GDR was trying to improve its international standing during the 1970s and 80s, especially in conjunction with the Ostpolitik of West German Chancellor Willy Brandt massively improving relations between the two German states.”
Yksi suuri etu tällä tavalla toteutetusta vainoamisesta oli sen hienovarainen luonne; joka teki väitetyn vainoamisen kiistämisen helpoksi. Tämä oli sikäli merkityksellistä, että Itä-Saksa yritti kiillottaa julkisuuskuvaansa 70′ ja 80′ vuosikymmenillä, erityisesti Länsi-Saksan kanslerin Willy Brandtin Idänpolitiikan yhteydessä pyrittiin parantamaan Saksojen keskinäisiä suhteita.
”…the Stasi often used a method which was really diabolic. It was called Zersetzung, and it’s described in another guideline. The word is difficult to translate because it means originally ”biodegradation”. But actually, it’s a quite accurate description. The goal was to destroy secretly the self-confidence of people, for example by damaging their reputation, by organizing failures in their work, and by destroying their personal relationships. Considering this, East Germany was a very modern dictatorship. The Stasi didn’t try to arrest every dissident. It preferred to paralyze them, and it could do so because it had access to so much personal information and to so many institutions.
—Hubertus Knabe, German historian [36]”
STASI usein käytti menetelmää joka oli hyvin pirullinen. Sitä kutsuttiin ”hajottamiseksi”, ja siitä on kuvaus toisessa ohjeistuksessa. Sanaa on vaikea kääntää, koska se alunperin tarkoittaa ”biohajoamista”, mutta itseasiassa se on aika tarkka kuvaus. Tekniikan tavoitteena oli salaisesti tuhota ihmisten itseluottamus, esimerkiksi vahingoittamalla heidän mainettaan, järjestämällä epäonnistumisia työpaikalla, ja pilaamalla kohdehenkilön henkilökohtaiset suhteet muihin ihmisiin. Ottaen tämän huomioon, Itä-Saksa oli hyvin moderni diktatuuri. STASI ei yrittänyt pidättää jokaista toisinajattelijaa. Se suosi toisinajattelijoiden halvaannuttamista (toimintakyvyttömäksi tekemistä), ja se pystyi saamaan tämän aikaan, koska sillä oli pääsy suureen määrään henkilökohtaisia tietoja, sekä vaikutusvaltaa instituutioihin.
-Hubertus Knabe, Saksalainen historioitsija
Omia mielipiteitäni ja huomioitani asiaan liittyen.
STASI oli mitä todennäköisimmin täysin KGB:n hallinnassa. STASI:n perusti Itä-Saksaan NKVD, eli KGB:n edeltäjä. NKVD nimitti STASI:n päälliköiksi kaksi saksalaista henkilöä, jotka olivat kuitenkin asuneet Venäjällä ja olivat kommunisteja, ilmeisesti myös NKVD:n palkkalistoilla. He olivat Erich Mielke ja Markus Wolf. Lisäksi KGB:llä oli STASI:n sisäpuolella omat edustajansa, ja KGB:n agenteilla oli samat valtuudet Itä-Saksassa kuin Venäjälläkin.
NKVD ensitöikseen vaihtoi poliisihallituksen ja vastatiedusteluviranomaisten päälliköt toisenmaailman sodan jälkeen valtaamillaan alueilla eli Itä-Euroopan maissa, ja näin sai näiden maiden tiedusteluelimet suoraan liitettyä KGB:n jatkeeksi. Saksassa ilmeisesti mentiin pidemmälle, koska Saksalla oli niin suuri rooli toisessa maailmansodassa, ja koska jaettu Saksa muodostui muutenkin kylmän sodan keskipisteeksi.
Sama tapahtui Suomessakin, vaikka Puna-armeija ei koskaan päässyt rajan ylitse, eikä Suomen puolustusvoimat joutuneet edes tunnustamaan tappiota missään vaiheessa. 1940-luvun puolivälissä Stalinin ultimaattumin vuoksi Suomen eduskunta tyytyi asettamaan Stalinin vaatiman hallituksen Suomeen. Hallitukseen tuli ministereitä eristyssellistä, kuten esimerkiksi Mauri Ryömä, joka oli tuomittu maanpetoksesta vankeusrangaistukseen toimittuaan neuvostotiedustelun hyväksi. Hella Wuolijoki, joka myös suoritti elinkautista vankeusrangaistusta, nimitettiin Yleisradion päälliköksi. Valtiollinen Poliisi, eli VALPO, koki myös johtoportaassa vaihdoksen. Tämä johti siihen, että Suomenkin vastatiedustelu päätyi Neuvostokäsiin. Johtoporras pystyi nimittämään neuvostotiedustelukontakteja muihin asemiin VALPO:n sisällä. Syntyi niin sanottu Punainen Valpo.
Tämä oli tosin julkisesti tiedossa. Uusien vaalien jälkeen Eduskunta lakkautti VALPO:n, sillä tiedettiin yleisesti sen olevan NKVD:n tai KGB:n hallinnassa. Tilalle perustettiin Suojelupoliisi, joka ei tosin ehtinyt saada riittäviä resursseja KGB:n edistäessä suomettumisilmiötä, ja 1970-luvulla Suojelupoliisi joutuikin nostamaan kädet pystyyn haasteen edessä.
Tässä lainaus Suojelupoliisin muistiosta vuodelta 1979. Lähde: ”Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1945-2018” kirj. Jukka Seppinen:
(Muistiossa Suojelupoliisi totesi että…)
”Tiedustelutoiminnan ja normaalin kanssakäymisen rajat ovat usein tulkinnanvaraisia; monesti molemmat toiminnot voivat tapahtua rinnakkainkin käyttäen esim. liikesuhteita tai poliittista asemaa peitteenä tiedustelutoiminnalle. Tämän vuoksi on usein käytännön mahdottomuus selvittää sitovasti jonkin kanssakäymisen todelliset tarkoitusperät [..] KGB:n ei tarvitse välttämättä klassisen kaavan mukaan värvätä henkilöpalvelukseensa tai toimia kirjaimellisesti edes lakiemme vastaisesti pyrkiessään päämääriinsä. Suomalaisessa yhteiskunnassa epäilemättä näyttelevät tärkeää roolia, erityisesti poliittisen toiminnan suhteen, kahdenkeskiset kanssakäymiset KGB:n edustajien ja suomalaisten vaikuttajien välillä. Vaikka suomettaminen on virallisesti tuomittu termi, se kuitenkin lienee valitettavan usein kuvaava termi yhteydenpidon tarkoitukselle. Suomen allergisessa ilmastossa virkamiehen tai vastaavan on monesti ylivoimaisen vaikeaa perustella usein kovin härskisti painostavalle yästävälleen, miksi hän tai hänen edustamansa laitos ei toimi Neuvostoliittoa miellyttävällä tavalla. Toisaalta, koska poliittisella virkauralla etenemiselle on suureksi hyödyksi, ellei suorastaan edellytys, että henkilökohtaiset suhteet itään ovat kunnossa, on esimerkiksi suomalaisen virkamiehen avuliaisuus monesti liioiteltua, liikutaan aroilla alueilla. Toisaalta yhteiskunnassamme näyttää vaikuttavan jonkinasteinen vaikutusvalta-agentti-järjestelmä: Arvostetussa asemassa olevat henkilöt eri syistä antavat lausunnoillaan ja muulla toiminnallaan pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, viranomaisten toimintaan tai yksityisiin henkilöihin KGB:n haluamalla tavalla”
+4
HenriKarjalainen

Kirjoittelen mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka sisältävät paljon virheitä. Mielipiteiden kriittiseen tulkitsemiseen haluan kannustaa sillä yritän pyrkiä vuorovaikutukseni positiiviseen nettovaikutukseen ja tekemieni virheiden mahdollinen siirtyminen lukijoille saattaisi johtaa päinvastaiseen :)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu