Yhyy, oppikirjoissa on liikaa maskuliineja

En ole koskaan nauranut tiedettä lukiessani yhtä paljon kuin nyt. Liisa Tainion ja Tiina Teräksen selvitys Sukupuolijäsennys perusopetuksen oppikirjoissa aiheutti jatkuvia hihityskohtauksia (Hesari; Jukka Hankamäki aiheesta). Häpeilemättömän feministinen tutkimus ylittää kirkkaasti myös parodiahorisontin.

Selvityksessä tutkittiin peruskoulun oppikirjoja tietyissä oppiaineissa (äidinkieli, kirjallisuus matematiikka ja oppilaanohjaus). Tutkimuksessa tarkasteltiin määrällisesti, kuinka paljon kirjoissa on maskuliinisia ja feminiinisiä henkilöitä tai hahmoja ja kuinka paljon henkilöitä tai hahmoja, joiden sukupuoli jää paljastumatta tai jotka on esitetty androgyyneinä.

”Maskuliinisen hahmon” -käsitteen poikkeava käyttö

Kun arkikielessä käytetään ilmaisua maskuliininen hahmo, tarkoitetaan yleensä sitä, että etsitään tosi-äijiä ja Iso Arskoja, eli poikkeuksellisen tai selkeän maskuliinisia miehiä. Tässä tutkimuksessa maskuliinisella hahmolla tarkoitetaan kuitenkin ketä tahansa miessukupuoleen kuuluvaa hahmoa, joka voi olla myös poika, eläin tai fiktiivinen hahmo.

• Kuvituksen osalta olemme laskeneet mukaan myös erilaiset fiktiiviset hahmot, fantasiahahmot ja eläimet,mikäli ne nimenannon tai piirroskuvan perusteella voidaan luokitella kaksijakoiseen sukupuolikategorisointiin, maskuliinisiksi tai feminiinisiksi. Täten esimerkiksi kuva Muumipeikosta on katsottu maskuliiniseksi hahmoksi.

Hmm, Muumipeikko tosiaan muistuttaa jossain määrin Bud Spenceriä.

• Androgyynit hahmot: henkilöt, joiden piirteissä tai olemuksessa on sekä naisellisia että miehisiä piirteitä, sekä sellaiset esimerkiksi kehyskertomuksissa esiintyvät hahmot, jotka on rakennettu androgyyneiksi (esim. kirjastonhoitajahirvi, jolla on sarvet mutta joka pukeutuu mekkoon).
  

Mainiota! Ehdotankin, että kaikkiin kuvitusmateriaaleihin vaihdetaan perushahmoksi sarvellinen hirvi, jolla on mekko. Silloin kenellekään ei tule paha mieli.

Mitä tärkeää matematiikan oppikirjoista uupuu?

• Matematiikan oppikirjoista 3. ja 6. luokan materiaaleista ei ole löydettävissä kohtia, joissa pohdittaisiin sukupuolta tai sukupuolten tasa-arvoa. 9. luokan matematiikan oppimateriaaleissa on jonkin verran tehtäviä, joissa sanallisissa tehtävissä yhtenä muuttujana on sukupuoli. Tehtävien ei voi nähdä purkavan essentialistista näkemystä sukupuolten eroista.
• Varsinaisia sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kohtia ei kuudennen luokan matematiikan oppimateriaaleissa ole.

Häh, eivätkö matematiikan tehtävät pure essentiaalista käsitystä sukupuolten eroista tai pohdi tasa-arvoa? Pitäisikö niiden? Eivät ne purkaneet tai pohtineet sitä silloinkaan, kun minä olin polvihousuinen koulupoika.

Maskuliiniset fantasiaeläimet

• Sähkönsinisen planeetan leirikoululaiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Eniten sijaa tekstissä saa leirikoululaisten(aikuinen)opettaja Iisakki, jonka puheenvuoroista suurin osa on ohjeistavia tai neuvovia. Leirikoululaiset Rolle ja Nisse ovat myös paljon esillä ja suurin osa heidänkin puheenvuoroistaan on ohjeistavia  ja neuvovia. Vaikka feminiinisen Roonkin puheenvuorot ovat enimmäkseen neuvovia tai ohjeistavia, niitä on kuitenkin selvästi vähemmän kuin Rollen ja Nissen puheenvuoroja. Tyttöleirikoululaisilla Myyllä ja Roolla on keskenään saman verran puheenvuoroja, mutta Myy hakee vuoroillaan enimmäkseen tukea tai kysyy. Myös androgyyni Pii kysyy tai hakee tukea lähes kaikilla puheenvuoroillaan. Elja on esillä kaikkein vähiten. Hänen vuoroistaan suurin osa on ohjeistavia tai neuvovia, eikä hän kysy tai hae tukea. Toisin sanoen maskuliiniset päähenkilöhahmot Iisakki, Rolle ja Nisse ovat ensinnäkin enemmän esillä kuin muut ja toiseksi maskuliiniset hahmot on matematiikan alueella esitetty pätevämpinä(neuvojina ja ohjeen antajina) kuin feminiiniset hahmot tai androgyynihahmo Pii.

 Aivan kamalaa! Miksei presidentti Halonen puutu asiaan?

• Presidentteihin liittyvissä tehtävissä Tarja Halonen on mainittu etunimeltä, Relander ja Mannerheim vain sukunimillä.

Ai, se on suuttunut, kun sitä käsitellään eri tavalla kuin miespresidenttejä.

Stereotyyppien konstruointi

• Uudessa Salaisessa kerhossa vahvistetaan myös sukupuolittavaa näkemystä siitä, että pojan on oltava rohkea. Esimerkiksi luvussa Kauhujen talo todetaan, että Jannen on osoitettava olevansa rohkea. Pojan rohkeutta pidetään tärkeänä ominaisuutena myös Kulkurissa: kaunokirjallisessa tekstissä. Makuupussi poika ei halua leimautua pelkuriksi tytön edessä.

Niinpä. Hiukan sama olisi sanoa, että ”palomiesten rohkeutta ylläpidetään esittämällä, että palomiehen on oltava rohkea mennessään sisään palavaan taloon”. Tutkimuksen tekijöiltä jää huomaamatta, että rohkeus on ihan oikean elämän rakenne, ei pelkkä kielellinen konstruktio.

• Sanataiturin kirjallisuuskatkelmassa teoksesta Iida-Liisa käy ilmi, että päähenkilö Iida-Liisa tietää, mikä kiinnostaa poikia. Tarina kuvaa Iida-Liisan ihastumista Linukseen. Iida-Liisa käyttää aikaa ja vaivaa kaunistautumiseen. Hän on valinnut asusteensa siten, että miellyttäisi Linusta.

No, sitähän naiset tekevät joka tapauksessa nuoruudesta alkaen. Sekään ei ole vain kielellisesti ylläpidetty konstruktio.

• Tyttöjen ja poikien lukumotiivit esitetään erilaisiksi: tytöt haluavat irrottautua arjesta, ja pojat haluavat pysyä perillä ajankohtaisista asioista sekä saada virikkeitä harrastuksiinsa ja kuluttaa aikaa. Pohjatekstin voi lukea sukupuolieroa rakentavana.

Tekstin väitetään jälleen konstruoivan todellisuuden, eikä päinvastoin.

• Tajussa Kalevalaa tutkittaessa todetaan, että Kalevalassa on piirteitä television saippuasarjoista: Toiminnan motiivitkin ovat  samat kuin nykyään: henkilöt tavoittelevat onnea eli parisuhdetta, omaisuutta, ja valtaa. Tekstissä tulee siis rakennetuksi maailmankuvaa, jossa ihmisten toiminnan motiiveina on parisuhteen, omaisuuden ja vallan tavoittelu.

Tosiaan, jos lopettaisimme aiheesta puhumisen, kyseiset (väärät) motiivit varmaankin katoaisivat ihmisten mielistä.

• Mies- ja naispuoliset hahmot ovat enimmäkseen hyvin helposti tunnistettavissa: naishahmoilla on lähes poikkeuksetta pitkä tukka ja usein myös joitain muita sukupuoleensa liitettäviä tunnuspiirteitä kuten hame tai mekko, korkokengät, koruja ja korostetut ruumiinmuodot. Mieshahmoilla taas on lähes poikkeuksetta lyhyt tai lyhyehkö tukka ja pitkätukkaisille mieshahmoille, joita esiintyy lähinnä Futurixin kuvissa, on piirretty ikään kuin tunnistamisen helpottamiseksi viikset tai parta.

Hyi, mitä vanhanaikaisia stereotyyppejä. Lisää neutreja ja heti!

• Kirjan tekijöiden huomautus siitä, ettei tasa-arvo merkitse samanlaisuuden vaatimusta, voisi tarkoittaa sukupuolten sisäisten erojen tunnustamista. Tässä kontekstissa se kuitenkin lähinnä vahvistanee ajatusta sukupuolten välisten erojen luonnollisuudesta.

Sukupuolten erojen luonnollisuudesta ei saa puhua, saati tunnustaa, koska muuten se tuottaa todellisuuden.

Historiallisten miesten hegemonia

• Uudessa Salaisessa kerhossa on esitelty laajasti (yhteensä 16 sivua) Aleksis Kiveä ja Seitsemää veljestä. Runoilija Kirsi Kunnasta on esitelty neljällä sivulla. Aleksis Kiven elämästä kerrottaessa kerrotaan vain hänen isästään.

Niinpä. Olisi mukavampi lukea, kuinka Kiven äiti kutoo sukkaa ja vaimo pyykkää.

• Sekä historiallisiin että fiktiivisiin miehiin viitataan kaikissa kirjasarjoissa useammin kuin naisiin. Historiallisten henkilöiden nimistä 70 % on miesten nimiä.
• Oppimateriaaleissa käsitellään Seitsemää veljestä sekä Kalevalaa, jonka henkilögalleriassa on runsaasti miehiä.
• Sen lisäksi, että historiallisista henkilöistä miehiin on viitattu jokaisessa kirjasarjassa useammin kuin naisiin: Viiden viitatuimman henkilön listassa on 13 henkilöä, heistä 9 miestä.

Mietitäänpäs nyt hetkinen: miksi historiallisia miehiä esitellään enemmän? Voisiko syynä olla se, että historian merkkihahmoista noin 95 % on ollut miehiä?

Mörkönä heteronormatiivisuus

• Kalevalan käsittelyssä heteronormatiivisuus nousee esiin esiteltäessä sulhaselle ja morsiamelle annettavia ohjeita.

Olenkin odottanut jo vuosien ajan sukupuolineutraalin Kalevalan ilmestymistä

• Perheisiin liittyvät kuvat ovat luonteeltaan heteronormatiivisia: niissä kirjoissa, joissa perhettä esitetään, rakentuu se kuvassa (tai tekstin kautta) perinteiseksi äidin, isän ja lapsen tai lasten muodostamaksi ydinperheeksi. Perheen ideaalia uusinnetaan myös Valmentajan tulevaisuuspohdintoja koskevassa tekstissä, jossa nuori poika istuu puun alla haaveillen kahden lapsen ydinperheestä. Kuvassa vanhemmat, mies ja nainen, ovat kietoneet kätensä lasten ympärille.
• Heteronormatiivisuutta tukeviksi voi tulkita myös kuvat, joissa tytöt katselevat poikia tai päinvastoin.
• Kirjojen heteronormatiivisuus nousee esiin Futurixin koulutyöoppaassa, jossa luokkahenkeä arantavien tai huonontavien asioiden joukossa esitetään tyttöjen kilpailu poikien suosiosta sekä poikien kilpailu tyttöjen suosiosta.

Tosiaan, puolen kuvituksesta tulisi käsitellä homoja, transseksuaaliseja, zoofiilejä ja muita seksuaalivähemmistöjä.

Ilkeä stereotyyppi vammaisista

• Vammaisvitseihin liittyen mainitaan, että vammaiset ovat huumorintajuista väkeä. Vaikka tekstin tarkoituksena lienee vammaisuuteen liittyvien vitsien kauhistelun hälventäminen, siinä tullaan luokitelleeksi kaikki vammaiset samanlaisiksi, huumorintajuisiksi henkilöiksi.

Minä voin vaikka vannoa, että en ole koskaan sortunut pitämään vammaisia huumorintajuisina…

Tutkimuksen feministinen lopputulos vaarassa…

• Kartiossa feminiinisten henkilöiden osuus kuvituksesta on 64,5 % ja maskuliinisten 35,5 %. Huomattava kuitenkin on, että siinä feminiinisten hahmojen suuri osuus muodostuu kahdesta muodostelmaluistelukuvasta, joissa on yhteensä 22 vähäpukeista naishahmoa. Kuitenkin kuvia, joissa esiintyy feminiinisiä hahmoja, on yhtä monta kuin kuvia, joissa esiintyy maskuliinisia hahmoja.

Huh, täpärällä oli – muodostelmaluistelijat pelastavat.

Mitä jäi uutisoimatta?

• Oppimateriaalien kirjoittajakunta on selvästi naisvoittoinen. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa naistekijöiden määrä on huomattava (86 naista, 28 miestä).  Myös matematiikassa kirjoittajakunta on lievästi naisvaltainen (43 naista, 36 miestä).
• Yhteenvetona voi sanoa, että oppimateriaaleissa on useammin lainattu nais- kuin mieskirjailijoiden tekstejä ja etenkin naisrunoilijat ovat paremmin edustettuina kuin miesrunoilijat.

Mitäpä sitä ”vääriä” – ideologiaan sopimattomia – yksityiskohtia korostamaan tutkimuksen julkaisussa…

Yksinkertaiset yläkoululaiset

• Stereotyyppisiä käsityksiä liioitellaan ja kärjistetään esimerkiksi korostamalla poikien hankalaa suhdetta koulunkäyntiin. On kuitenkin vaikea arvioida, kuinka yläkouluikäiset oppilaat kuvia tulkitsevat. Parodia ei ole niin kärjistettyä, että se välttämättä tulisi tulkituksi parodiaksi, ja vaarana onkin, että kuvissa esitetyt stereotypiat tullaan ottaneeksi vakavasti.

Totta, yläkoululaisille ei kannata kertoa vitsejä, koska he ottavat kaiken todesta.

• Valmentajan teksti nimittäin korostaa, että kaikki lahjakkuudet ovat mahdollisia sekä tytöille että pojille. Futurixin teksti – ainakin loogis-matemaattista lahjakkuutta koskien – pyrkii puolestaan kenties kertomaan, että tytötkin voivat pärjätä teknisillä aloilla. Se on kuitenkin helposti tulkittavissa stereotyyppisiä sukupuolirooleja tukevaksi, sillä vaikka varovaisesti todetaan tyttöjen olevan yleensä keskimäärin hieman poikia lahjakkaampia kielellisesti, voi lukija hyvin säilyttää käsityksen siitä, että keskimääräiset erot ovat yleistettävissä koskemaan kaikkia tyttöjä ja poikia yksilötasolla. Voikin kysyä, onko keskimääräisiä lahjakkuuseroja ylipäätään syytä ottaa esiin tilanteessa, jossa ne voivat vaikuttaa yksittäisten oppilaiden valintoihin.

Totta, yläkoululaiset eivät ymmärrä yleistyksiä, vaan ottavat ne todesta.

Tupeksivat poikaoppilaat

• Siinä, missä epäonnistumiset ja koulunkäyntihaluttomuus näyttävät olevan Futurixin poikakoululaiselle jokapäiväisiä, on tyttökoululainen siis tunnollinen ja aktiivinen. Hän etsii itselleen työharjoittelupaikkaa Riina Reippaan tavoin, asennoituu opintoihinsa vakavasti ja suhtautuu miespuoliseen toveriinsa huolehtivasti.
• Huomionarvoista lienee myös se, että miespuoliset opiskelijahahmot
  esiintyvät tekstissä pääosin juuri ongelmiensa esimerkkihenkilöinä, kun
  naispuolisia opiskelijoita esitellään enemmän muissakin yhteyksissä.

Kysymys: Miksi kutsutaan oppikirjan tekijää, joka kuvaa tyttöoppilaat epäonnistuneiksi?

Vastaus: Työttömäksi.

Myös palkkatasa-arvo on saatu mukaan

• Vaikka oppilaita kuvataan esimerkissä sukupuolineutraalein nimikkein, antaa teksti ymmärtää, että lastenhoitajien ja insinöörien välinen palkkaero ei ole ongelma, sillä lastenhoitajat eivät lähtökohtaisesti välitä rahasta, insinöörit ja arkkitehdit taas välittävät.

Olen samaa mieltä – koulukirjoihin pitäisi saada mukaan rahanahneen lastenhoitajan roolimalli, joka ei edes pidä lapsista, vaan tekee työtään pelkästä rikastumisen toivosta.

Tutkimuksen päätulos

• Päätuloksena on, että maskuliinisia hahmoja esittävien kuvien ja sukupuolittavista sanoista maskuliinisten määrä on suurempi kuin feminiinisten kuvien ja sukupuolittavien sanojen määrä. Tärkeää on huomata, että erot ovat systemaattiset kokonaismäärissä.

Aikuisten oikeesti, kumpi on suurempi ongelma: (1) miesopettajien suuri aliedustus kouluissa vai se, että (2) matematiikan oppikirjan fantasiakoira Rolle edustaa maskuliinista hahmoa?

Stereotyypin rikkomista ja säilyttämistä

• Fiktiivisistä koululaisista ja opiskelijoista löytyy tasaisesti poikia ja tyttöjä. Futurixin yksi kymppiluokkalainen esiintyy mallitodistuksessa. Tämän ”Kalle Kymppiläisen” hahmo rikkoo sikäli perinteisiä sukupuolirooleja, että todistuksen mukaan työharjoittelu on suoritettu päiväkodissa ja ylimääräisenä kurssina on MLL:n lastenhoitokurssi.

Hienoa irrottautumista! Ei tosin kovin realistista.

• Yhdeksännen vuosiluokan matematiikan oppikirjojen kuvituksen henkilöistä suurin osa on aktiivisia, hymyileviä vaaleaihoisia nuoria tai nuoria aikuisia.

Onneksi naistenlehdissä ei sorruta vastaavaan virheeseen… Puolen henkilöistä tulisi tosiaan olla mustia, puolen transseksuaaleja, puolen vanhuksia ja kolmasosan vammaisia.

Omia loppuhuomioita

1. Tutkimus perustuu äärikonstrutionistiseen ajatteluun, jossa kieli on ensisijainen todellisuuden rakentaja. Toisin sanoen, oppilaiden käytös riippuu täysin heille annetuista roolimalleista.
2. Missä vaiheessa äärikonstruktionismista on tullut koulun kehittämisen virallinen ideologia?
3. Tutkimus edustaa myös äärifeminismiä, jossa kaikki tulokset tulkitaan naisten sorroksi. Feminismin kannalta ”väärät” tulokset jätetään julkistamatta tai niitä ei tulkita miesten sorroksi.