Mistä meile se, joka kattos pekka-puska-THL-valvirojen perhään?

Mistä meile saatas se valtio-virkamies-taho, joka kattos pekka-puska-THL-valvirojen perhään? Suomalainen sairaanhoitohallitus.

Meän moraalittomassa terveyenhuollossa eijjole korjaavaa hommaa ollenkhaan. Net pekka-puskat-THL itte ittehään tutkii muka!! Puuttuu objektiivinen taho kokohnaan.

Entäs lääkheet. Apteekit tekkee isoa pisnestä ja lääketeollisuus a la amerikaanojen teollisuutta. Puuttuu suomalainen tai ees eurooppalainen vastuu ja lääkehuolto. Sitä ei ole.

Hiiskattiko mie olen vihanen. Olema met koko lamphaita met suomalaiset. Katoittakos tet eilistä A-talkkia vanhuksista!!

Lueppa sieki, minkälaisia ihmisiä met oiken olhaan ja tuossa linkki avattuna ensin:

”Tapahtui 17.12. Turussa
Turun Sanomat 03:31

Olin työmatkalla turkulaisella tehtaalla 17.12. ja satuin lastauspaikalle, kun Venäjälle lähtevää säiliörekkaa lastattiin. Venäjältä lastia noutamaan tullut kuljettaja oli sulkemassa auton luukkuja asianmukaisesti, kun hänen jalkansa lipesi tikkaalta, ja hän putosi maahan lyöden päänsä ja menettäen tajuntansa.

Miehen takaraivoon tuli noin viiden senttimetrin pituinen avohaava. Koska tapaturman uhriksi joutunut kuljettaja ei ollut suomenkielentaitoinen ja minä sen sijaan puhun sekä suomea että venäjää, lähdin mukaan ambulanssiin tulkkausavuksi.

Turun kaupunginsairaalan päivystyksen vastaanottovirkailija kyseli tuskaiselta potilaalta henkilötietoja, työpaikkaa ja kotiosoitetta, joita potilas ei pystynyt kokonaisuudessaan muistamaan. Virkailija hämmästeli ääneen, kuinka on mahdollista olla muistamatta omaa postinumeroaan sekä katsoi asiakseen painottaa, että heidän pitää voida lähettää noin 200–300 euron lasku potilaan kotiin.

Soitin potilaan pyynnöstä tämän suomalaiselle työnantajalle Venäjälle ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Pyysin järjestämään toisen kuljettajan noutamaan lastia ja jonkun noutamaan potilaan kotiin Venäjälle. Samalla tiedustelin potilaan postinumeroa, jota ilman häntä ei nähtävästi voitu hyväksyä hoidettavaksi. Työnantaja etsi postinumeron ja lupasi järjestää kaikki muutkin käytännön asiat. Hän antoi myös yrityksen vakuutusyhtiön nimen ja vakuutussopimuksen numeron, jotta hänen työntekijältään ei veloitettaisi mitään kuluja.

Potilas ei muistanut mitään lastauksesta eikä putoamisesta, joten hänen tuli jäädä kuudeksi tunniksi päivystykseen tarkkailtavaksi. Potilas ohjattiin vastaanottotiskin takana olevalle sängylle ulko-ovea vastapäätä. Sain tietää, että mikäli potilas haluaa syödä, hänen täytyy itse käydä ostamassa ruokaa kahviosta. Potilaan päällysvaatteet ja lompakko olivat jääneet rekan ohjaamoon tehtaan pihaan. Annoin hänelle rahaa, jotta hän saisi tarvittaessa syödäkseen ja palasin taksilla tehtaalle jatkamaan työasioiden hoitamista.

Kuuden tunnin kuluttua palasin sairaalan päivystykseen katsomaan potilasta. Mies makasi edelleen ulko-oven lähettyvillä (ulkona oli 10 astetta pakkasta), ja ovesta kävi kylmä viima. Potilas oli joutunut erikseen pyytämään peiton ylleen, koska olisi muuten paleltunut. Hän ei ollut syönyt mitään, koska oli tuntenut olonsa liian heikoksi lähtemään kahvioon.

Potilasta noutamaan lähetetty auto oli juuttunut rajalla ruuhkaan eikä ollut vielä päässyt Suomen puolelle. Tiedustelin lääkäriltä, olisiko mahdollista, että potilas odottaisi autoa päivystyksessä, sillä auton saapunen kestäisi todennäköisesti vielä 4–5 tuntia. Lääkäri ilmoitti, ettei neurologisia oireita ollut kuuden tunnin aikana ilmaantunut, joten potilaan pitäisi lähteä ja mennä hotelliin odottamaan. Selitin, ettei kielitaidoton ja huonovointinen potilas, joka ei tunne kaupunkia ja jolla ei ole edes rahaa mukanaan, pysty yhtäkkiä varaamaan itselleen hotellihuonetta. Lääkäri totesi tähän, ettei kenenkään pitäisi tulla vieraaseen maahan ellei pysty hoitamaan omia asioitaan.

En voinut jäädä potilaan kanssa odottamaan noutajaa, koska asun 170 kilometrin päässä Turusta ja minun olisi pitänyt jo olla kotimatkalla. En myöskään voinut jättää häntä kadulle ilman ulkovaatteita ja rahaa. Päätin varata miehelle keskustasta hotellihuoneen. Noudin vielä kaupasta potilaalle syötävää ja lähdin ajamaan kotiin.

Seuraavana päivänä soitin miehen työnantajalle ja tiedustelin, oliko mies päässyt yöllä kotiin Venäjälle. Minulle kerrottiin, että potilaalle oli matkan aikana noussut kuume ja että hänet oli viety suoraan pietarilaiseen sairaalaan, jossa hänen kallonsa oli kuvattu ja todettu sen olevan murtunut. Hän ei pääsisi kotiin vähään aikaan.
Olga Ovchinnikova”

Ja linkki tuohon on tässä: http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/447694/Tapahtui+1712+Turussa

Ja hyvvää huomenta kaikesta, ihan kaikesta huolimatta, mie toivon sulle kaikkea sitä, mitä sie itte toivot ja tahot!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu