Politiikot puhhuu meän asioista niinko nois heän asioita

Siis kuinka nuot isokenkäset puhhuu meän asioista
meitä koskevista asioista.
Ei net kuulosta tajuavan eikä tajuakkaan, non meän asioita.
Non meän tavalisten ihmisten ikiomia rakhaita omia asioita.
Ne asiat on meän asioita
ei heän tilastoja eikä pyrkimyksiä tai kestävyysvajeita, non meän asioita.
Ja kuinka niin ussein heän tekemät päätökset sortaa tavalisen ihmisen.

Politiikot puhhuu meän asioista niinko net ois niitten asioita.
Epäkunnioittavasti jotenki niinko net asiat ois heän vallassa
ja kovakourasesti ottavat huomioon vain jonku osan kokonaisuutta.
Eikä net usseinkkaan käsitä konkreettisia vaikutuksia ja seurauksia.
Jopa sitte että pääättäjät kykenis eläytyhmään käytänttöön
siihen varsinaisseen pikkuihmisen kohthaan.

Lapsilisäkisailu, paskalaki
eläkeiän nosto, ko ei ihmiset jaksa eikä ees saa töitä vanhoina…

Tavalisten ihmisten elämä on pieni ja herkkä
se ainutkertanen pikkuelämä, son nurin niin herkästi.
Jos töissä mennee väärin, tullee avioero, lähheinen kuolee
vässyy, koti mennee alta, pankki kääntää selän, rahat loppuu
virkamiespäätöstä ei kuulu, sei ossaa Kelan kaavakkeita
vakutuusyhtiö ei maksa, oma yritys kaatuu…

Kukhan ei auta oikeasti, ei tiä keltä kysyä, tekkee koko ajan väärin
menettää voimansa ja mahollisuutensa saaha järjestystä
apua elämäänsä siinä kohassa, jossa kaikki kaatuu.
Sittehän siihen ilmestyy auttajavirkamiehet kartottaan, suunnittelheen
kirjaahmaan, tekehmään ommaa karriääriä…

Erkki Tuomioaja tuola Naamakirjassa muistokirjottaa kauhniisti Euskunnan vahtimestarista ja kommentoijjatki muistelee, kuinka se Kimmo Aaltonen oli opastanu ymmärtään laitapuolen
helsinkiläisten tilanteita ja tarpeita.

Mie en tykkää perussuomalaisesta epäinhimillisestä ihmisten karsinoimisesta mamuiksi tai suhtautumisesta joihinki ihmissiin muutenki kuten homoihin, mutta aivan outoa, että samat perussuomalaiset tuo sitä tavalisen tämmösen yksilöllisen pölvästin laatua sinne euskunthaanki jopa. Mie tykkään siittä sahurista, siis aito taitamaton tavalinen ihminen on lipsahtanu huippupäättäjistöömme ja muistuttaa, että kaikki ei hiihä samoja latuja niinko luulis tai titastojen mukhan ihmisten enemmistö hiihtää tai hiihtäs. Ja kaikila ei mene aina yhtä hyvinko Kattaisella tai Stubbilla.

No minua nyt niin säälittää monet ihmiskohtalot, joissa olen näkevinäni, ettei täälä auteta ihmisiä ihmisinä. Heän lapsensa, kotinsa, työnsä saa mennä vaikka parilla pankkipäätöksellä tai lapset jäähä rahan takia toilaahmaan kouhluihinko opet pakkolomila tai eijjole tarjota tukea sillonko se pikkuperhe tarttis entismaaimassa taloissa kulkehneen kotisisaren toimesta sillon tällöin, voi voi. Kiitosko sain sanoa, huomenta!