Efhäitä Pyhhäinpäiffiin ja Halloweehniin!!
Älä pelkää! Älä pelkää, älä pelottele itte itteästi, äläkä pelottele muita.
Onkos tuossa nyt laitaa.
Onkos siinä mithään laitaa, ko meilä kaikila urheila ja rohkeila on aina niin kiintosaa ja hauskaa eikä pelätä mithään. Met elämä koko ajan oman elämän suurta hetkeä.
Suuri hetki on aina menossa, vaikka ”Hilkka istui pirtissänsä ja itki katkerasti, sillä hänen oli kova nälkä.” (M.Haavio)
Hilkan onneksi elämänannit ”kolkutti ovelle, Hilkka maistoi palasen: ”Maistuukos hyvältä?” ”Maistuu”, sannoi Hilkka. Ja hyvältä se maistuikin.” (M.Haavio)
Ja ko met urheat ja rohkeat itkemä ja naurama niin kovasti niin, Pöllö Pököpää sannoo: ”Onkos tuossa nyt laitaa!” (M.Haavio)
No tältä Hilkalta väistyy kaikki arjen suuret hetket ihan pyhän suuriksi hetkiksi, ko mulla alkaa juhlapäivät. Vunukkaisia tullee yökylhään pyhän ajaksi ja Margetanki komppania vielä tuo lisänsä juhlahumhuun. Niin ja hoitokoira Kennuliki tullee ja toivottavasti ei joku unohtunu listasta ja toivottasti muistama kaikki jäkisharkat käyvvä. Kyllä on ämmilässä kohta tunnelmaa!
Älä sie kuule valehtele. Älä tee sitä ittelesti. Älä muuttele elämää, älä selitä ittelesti mithään tottuuksia. Älä ota pelkoja ittelesti. Anna olla ja rakasta.
Ko pelko tullee, anna sen mennä. Älä jää sen tykö. Äläkä ota sitä sinun tykö. Anna sen mennä ja jatka matkaasti. Tervehtiminen riittää.
Jos alat oiken majottamhaan pelkoviehraita, sulle käy huonosti. Net syö sulta kaikki evhäät. Pelko syö elämänevhäät itte keltäki ja sillonhan se nälänhätä vasta alkaaki. Elämän nälkävuet. Elämännälkäset vuet.
Ei meilä ole enempää ko oma elämä eikä sitä kannata uhrata millekhään alttarille. Pelkääminen ei ole elämistä.
Uhriksi, älä ala! Älä pelottele itteästi, äläkä muita! Siinä tullee kuka tahansa hulluksi ja ykspuoliseksi. Elä! Älä, älä pelottele äläkä pelkää, vaan ala elähmään. Nyt heti. Tämä on suuri hetki.
Ja loppusanaksi on suudelma paras. (T.Tabermann) Joten kätenne herra tai rouva, pusu omhaan kämmenselkhään ja siittä vaan askel toisensa etheen.
Niin ja hyvvää reissua kaikile kauhniile ja rohkeile miehile ja naisile, jokka nyt oova reissunaisia tai reissumiehiä. (J.Karjalainen) ja hyvvää pyhänseutua vaikka tämmösile, jokka saavat viehraita ja semmosile, jokka omassa hyvässä seurassa pitävät pyhhää.
No siis, ettei jäis epäselväksi, ensteks muistat itteästi! Unohat pelot ja pelkäämiset. Itteästi vaan huomioit, kehut ja kiität, annat hyvvää ruokaa ja käytät kävelyllä. Näytä ittelesti tienposkesta yks pajupusikko ja siittä pusikosta ymmärrä syvästi, että pusikolla on oikeus olla olemassa = se on reaalitoelisesti siinä (josset ala oikeasti repihmään sitä siittä tien poskesta).
Älä ota mithään pelkoa tai arvostelua, onkos se nyt vaaraksi tai uhaksi tai hyvä vai huono tai mitässon. Annat vaan olla niinko on. Se pusikko. Ja urhea ja rohkea sinä jatkaa ommaa matkaansa.
Toiseks met laskema porukala liikheele huhun, että kaikki rakastaa sinua! Kaikki rakastaa sinua.
Siis nytton liikheelä huhu, että kaikki rakastaa minua ja sinua! (niinko Reimondia) Rakastaa net, vaikka oisit Reimond, Sarasvuo, Vanhanen, Halonen, Harkimo tai Pekka Puska ja vielä kaapin päällä tai alla. Kaikki rakastaa täälä kaapin tai maapallon ympärillä toisihaan ja minua ja sinua. Semmonen huhu on liikheelä.
Molema jokhainen erikseen ja yhessä täälä omassa vaphauvvessa ihan omin luvin elämässä ja itteoikeutetusti piämä hyät pyhänseuvvut ihan niinko vain meile on mahollista.
Rakastavin terffeisin Hilkka Laronia
Hei Hilkka,
sunhaan met mithään pölätä…mitä ny vähän pimeässä pimeä pölättää. Ko mie olen jo kläppinä aavistanu, että mörköjä sielon! Äiti mulle kyllä sano, ettei tässä mailmassa kannata pelätä ko pahoja ihimisiä, ei mithään möröjä. Vaikka soli sen isän syy, eli minun papan niinko mie sanoin, vaikka äijihän soon meän kielelä, että mie opin pelekäähmään möröjä. Se ko meile käpile kerto niistä Kaakamojoen kummittelevista suurista kaatuhneista sotihlaista, jolla oli suuret koppalakit päässä, net oliva kait niitä suomensoan aikasia kummituksia net. Ja paljon muuta se selitti ja nauro pääle ko met oikein olthiin silimät pyyröhlään. Mie se kyllä kinusin kertohmaan niitä juttuja.
Ja äiti oli vihanen, ja se kielsi, mutta ei meän pappa uskonu sitä.
Oli net vain jännittäviä aikoja. Mie muistan, että ko minun serkkutyär lähti kylästä, tai mie heiltä, niin met menimä aina puolivälhiin ja juoksima sitten kotia ja huusima aina, että mie olen täälä, mie olen täälä…ko niin pelätti net minun papan kummitukset, tai etiäisjutut.
Piruista se selitti.
Ilmoita asiaton viesti
Hilkka
Kiitos hyvistä evästyksistä!
Tällaisella on uutisarvoakin paljon enemmän kuin monilla muilla asioilla.
Ilmoita asiaton viesti
Joo mheikka, kläppinä met juoksima hulluna ainaski puolen matkaa tai ainaski olkilaon ohi luijjaa.
Oikeasthaan mie saatan tuntea vieläki sen veren maun suussa. – mutta emmä sillonkhaan pysyhvään huuto- tai pakotilhaan jäähneet. Ei jäähä nykhään. Rauhassa kulema, missä nyt sitte kulemakhaan ja urheasti ja rohkeasti kiinostuma kaikesta emmäkä pölkää mithään!
Ilmoita asiaton viesti
Niin Katriina, mie kirjotan vieläki liikaa ja liian paljon samhaan preihviin. Goetheki sano, että antheeksi ko emmie kerkiä lyhyesti kirjottaa.
Mutta katomapa mites meile käy ko vuen olema treenanheet. Sitte met olema menheet läpi uutiset ja arvot ja urhoollisesti uskallama ja rohkeasti rakastama jokhaisen ihmisen kultaista sisuskuntaa, joka on se paras meissä, se pyhä. olipa pyhäinpäivä tai ei. Ja nyt mulla taas lähti tämä teksti juoksehmaan.
Piämä hyät pyhät emmäkä pelkää kurpitsoita, vaikkois sängyn alle tullu.
Ilmoita asiaton viesti
Hilkka
Kiitos vielä kerran. Puhut viisaita, ja oikein sydämen ja äidinkielen voimalla. Kiitos huhusta, jota levität: jokainen on yhtä arvokas, korvaamaton peräti, ja jokaista rakastetaan. Olemme suuria ja vahvoja kuin jättiläinen Jatuni.
Ilmoita asiaton viesti
Pyhäinpäivä, tosiaan. Ja pyhiä ovat elävät yhtä lailla kuin tuonilmaisiin pyörähtäneet.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Katriina, solet täälä käyny vieläki.
Mikäs tuo jättiläinen Jatuni on?
Minun mummo asu Karesuvannossa ja se puhu aina jostaki Jatunin Marjasta vai kukahan se olikhaan ja se asu Jatunissa. Mutta ei se misthän jättiläisesta muistaakseni puhunu.
Jatuni on kylä Karesuvannon eteläpuolela. Semmonen oiken pikkunen. Ja jotaki ytyä siinä paikassa on ja oli. Niin sielä oli semmonen tilateos nykyhjään. Siltapalkkikivet laitettu aivanko pääsiäissaarila. Son sitä Jatunia.
Nyt mulla kerta kaikkihaan tullee pitkän päivän ilta ja molen jo valmis höyhensaarile nuitten vunukoitten perhään. Täälä nukuthaan jo. Lapset ja koirat nukkuu. Hyvvää yötä rakhaat ihmiset!
Ilmoita asiaton viesti
Hilkka, sie saat sanoa että Merja.
Emmä tietenkhään met mithään pölätä.
Tuo on niin hauska sana tuo ”pölätä”. Minun isä käytti sitä ko soli alkuhjaan sieltä teän Vojakkalasta. Äiti sano, että emmä sunkhaan met pelekää, ko soli enämpi Arpelan vaikutuspiiristä hän.
mie aika pitkäle ajattelin, että soli sitä isän kieltä, että se vähän väritteli. Mutta viimisthään sillon ko mie luin Aku Ankan sillä meänkielelä, niin mie hoksasin että no ei ainakhaan sollu itte keksittyä porinaa :).
Ilmoita asiaton viesti
Pirhana soikhoon ko mulla tullee ylöskirijauksessa pirusti virhheitä. EMMÄ SUNKHAAN MET MITHÄÄN PÖLÖKÄÄ. SON SELVÄ KO PLÄKKI.
Ilmoita asiaton viesti
Met pörröt ja pösilöt emmä pölkhää mithään ja son pläkki. Eikö son selvä ko pläkki.
Täälä alko päiväunet, ko vunukat ei pääse jäkishalhiin, jossei nyt torkaheta tai nokkaunila käyvvä tai ainaski maata vähän aikaa jossaki paikalhaan.
Semmosia met kans olema, että tehemä mitä vain, jos palkkio on kyllin iso. Ja palkkio saattaa olla iso vain omasta mielestä, ei valta eikä kunnia eikä raha kaikile ole iso palkka, se saattaa olla vaikka mitä. Kauhea ajatus, mutta molen niin urhea ja rohkea, että aattelen tuollai.
Ja ko on iso palkkio, ei pelkää. Sillon sitä on rohkea ja sokea ja pimeäki, mutta ollapa näkevä, rohkea ja valosa.
Näin son meän kans. Nyt mieki meen maaten.
Ilmoita asiaton viesti