Efhäitä Pyhhäinpäiffiin ja Halloweehniin!!

Älä pelkää! Älä pelkää, älä pelottele itte itteästi, äläkä pelottele muita.

Onkos tuossa nyt laitaa.

Onkos siinä mithään laitaa, ko meilä kaikila urheila ja rohkeila on aina niin kiintosaa ja hauskaa eikä pelätä mithään. Met elämä koko ajan oman elämän suurta hetkeä.

Suuri hetki on aina menossa, vaikka ”Hilkka istui pirtissänsä ja itki katkerasti, sillä hänen oli kova nälkä.” (M.Haavio)

Hilkan onneksi elämänannit ”kolkutti ovelle, Hilkka maistoi palasen: ”Maistuukos hyvältä?” ”Maistuu”, sannoi Hilkka. Ja hyvältä se maistuikin.” (M.Haavio)

Ja ko met urheat ja rohkeat itkemä ja naurama niin kovasti niin, Pöllö Pököpää sannoo: ”Onkos tuossa nyt laitaa!” (M.Haavio)

No tältä Hilkalta väistyy kaikki arjen suuret hetket ihan pyhän suuriksi hetkiksi, ko mulla alkaa juhlapäivät. Vunukkaisia tullee yökylhään pyhän ajaksi ja Margetanki komppania vielä tuo lisänsä juhlahumhuun. Niin ja hoitokoira Kennuliki tullee ja toivottavasti ei joku unohtunu listasta ja toivottasti muistama kaikki jäkisharkat käyvvä. Kyllä on ämmilässä kohta tunnelmaa!

Älä sie kuule valehtele. Älä tee sitä ittelesti. Älä muuttele elämää, älä selitä ittelesti mithään tottuuksia. Älä ota pelkoja ittelesti. Anna olla ja rakasta.

Ko pelko tullee, anna sen mennä. Älä jää sen tykö. Äläkä ota sitä sinun tykö. Anna sen mennä ja jatka matkaasti. Tervehtiminen riittää.

Jos alat oiken majottamhaan pelkoviehraita, sulle käy huonosti. Net syö sulta kaikki evhäät. Pelko syö elämänevhäät itte keltäki ja sillonhan se nälänhätä vasta alkaaki. Elämän nälkävuet. Elämännälkäset vuet.

Ei meilä ole enempää ko oma elämä eikä sitä kannata uhrata millekhään alttarille. Pelkääminen ei ole elämistä.

Uhriksi, älä ala! Älä pelottele itteästi, äläkä muita! Siinä tullee kuka tahansa hulluksi ja ykspuoliseksi. Elä! Älä, älä pelottele äläkä pelkää, vaan ala elähmään. Nyt heti. Tämä on suuri hetki.

Ja loppusanaksi on suudelma paras. (T.Tabermann) Joten kätenne herra tai rouva, pusu omhaan kämmenselkhään ja siittä vaan askel toisensa etheen.

Niin ja hyvvää reissua kaikile kauhniile ja rohkeile miehile ja naisile, jokka nyt oova reissunaisia tai reissumiehiä. (J.Karjalainen) ja hyvvää pyhänseutua vaikka tämmösile, jokka saavat viehraita ja semmosile, jokka omassa hyvässä seurassa pitävät pyhhää.

No siis, ettei jäis epäselväksi, ensteks muistat itteästi! Unohat pelot ja pelkäämiset. Itteästi vaan huomioit, kehut ja kiität, annat hyvvää ruokaa ja käytät kävelyllä. Näytä ittelesti tienposkesta yks pajupusikko ja siittä pusikosta ymmärrä syvästi, että pusikolla on oikeus olla olemassa = se on reaalitoelisesti siinä (josset ala oikeasti repihmään sitä siittä tien poskesta).

Älä ota mithään pelkoa tai arvostelua, onkos se nyt vaaraksi tai uhaksi tai hyvä vai huono tai mitässon. Annat vaan olla niinko on. Se pusikko. Ja urhea ja rohkea sinä jatkaa ommaa matkaansa.

Toiseks met laskema porukala liikheele huhun, että kaikki rakastaa sinua! Kaikki rakastaa sinua.

Siis nytton liikheelä huhu, että kaikki rakastaa minua ja sinua! (niinko Reimondia) Rakastaa net, vaikka oisit Reimond, Sarasvuo, Vanhanen, Halonen, Harkimo tai Pekka Puska ja vielä kaapin päällä tai alla. Kaikki rakastaa täälä kaapin tai maapallon ympärillä toisihaan ja minua ja sinua. Semmonen huhu on liikheelä.

Molema jokhainen erikseen ja yhessä täälä omassa vaphauvvessa ihan omin luvin elämässä ja itteoikeutetusti piämä hyät pyhänseuvvut ihan niinko vain meile on mahollista.

Rakastavin terffeisin Hilkka Laronia

» Lisää oma kommentti

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu