Hyvä saattohoito ja kuolevan itte halutessa – armahus
Saattohoito on aivan erityishomma, sei onnistu pikkukunnan terveyskeskuksessa, koska lähtevä on täysin pääosassa ja lääkärihoitajan pitäs osata pyssäyttää oma virkaminänsä ja kyeta syvästi palvelleen lähtevää.
Ei pitäs häiritä lähtevää ihmistä turhilla sanoilla. ei tyhmiä kysymyksiä, pelkkää elläytyvvää kuuntelemista, jotei normi-hoitajalääläri tajua, josson oman tietämisensä ja käypähoitokouluksen sokasema.
Joku Tornion terveyskeskus hoitaa vanhuksia ja dementikkoja ja se leimaa henkilökunnan työnäkyä, josta on pitkä matka hyvvään ihmisen saattamisseen ajan tuolle puolen.
Kuolevan kivun hoijjossa ei pitäs laskea euroja eikä tavanomaisia lääkerajoja, vaan kuulla potilasta, jopa hänen henggitys kertoo kivun ja siihen ei tavan työntekijä kykene.
Jos elämä on lopussa ja ihmisellä pahat tuskat, aina ei hyväkkään kipulääkitys onnistu ja ihminen itte haluaa jo pois, ei armahus täältä pitäs olla väärin muutako elämää ja vastuuta pelkäävän lääkärin syämmessä ja hän on tässä kohin väärässä tehtävässä.
Hyvä saattohoito ja kuolevan itte halutessa – armahus, vaatii vahvaa itsetuntemusta, omien tuntteitten kohtaamis- ja käsittelykykyä ihmiseltä, joka siinä on vieressä ja läsnä.
– Hilkka Laronia
Tämmösessä siis mukana- ja läsnäolo vaatii vahvaa itsetuntemusta, omien tuntteitten kohtaamis- ja käsittelykykyä ihmiseltä, joka siinä on vieressä ja läsnä, kaikista ei ole saattaan eikä se tehe parempaa eikä huonompaa kenestäkkään, meilä on omat tehtävämme maailmassa, mikä keltäki luontuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä kyllä näihin tehtäviin valikoituu henkilöitä joille tärkeä on ns. juutalaiskristillinen ajatusmaailma. He kokevat toimivansa oikein mutta todellisuudessa koko toiminnan ytimessä on halu kontrolloida muita että he taipuisivat 2000 vuotta vanhan tarukokoelman oppeihin. Ytimessä on ”kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat”.
Samantyyppiset arjen sankarit pyrkivät tuntemaan ylemmyyttä yrittämällä sanella mitä muut ihmiset syövät, juovat tai harrastavat makuuhuoneissaan. Heille muistutus kyseisen tarukirjan opetuksista, ”se joka itsensä ylentää, alennetaan”.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä!
Ilmoita asiaton viesti
Tiedottomana makaaminen voi kestää muistisairaalta vanhukselta vuosia, jolloin häntä käännellään, pestään, vaipotetaan ja hoidellaan painehaavoja… päätepisteenä on kuolema kuitenkin, keuhkokuumeeseen tai muuhun infektioon lopulta, hänen voimatta ilmaista tahtoaan elinaikansa suhteen… vaikea kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea kysymys, mulla ei tuommosseen sinun kuvvaahmaan elämän loppumisseen ole kantaa, mie tarkotin järjissäään olevaa ihmistä, jolla kovat kivut ja elämän viiminen sivu menossa, siihen tilantteesseen tuo armahus, jos potilas niin itte haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
Komppaan… jos äly tallella, niin päätösoikeus hoidostakin… riittävä määrä opiaatteja pysäyttämään sydän… jos kaikki toivo on menny. Kipulääkkeet sen sydämen usein pysäyttääkin…
Eilenillalla just nukkui pois kivutonna yksi muistisairas… onneksi vain vuosi täysin vuoteessa… hoitanut häntä vuodesta -13… sidoin sitten leuan ja kolleega soitti ampparin toteamaan ja omaiset…
Ilmoita asiaton viesti
Muistisairas oppii jotenkin tuntemaan tutun henkilön, joka hoitaa häntä loppuun saakka… tuttu kosketus, ääni yms. tuo turvallisuutta… ymmärrys ihmisen elinolosuhteista ja sen ajan realiteeteista, nuoruudessa, antaa myös voimia hoitaa… ymmärtää mistä ihminen puhuu… se on usein antoisaa. Ikävä kyllä, hoitajat vaihtuu tiheään alalla… jossain saa leipänsä helpommalla.
Ilmoita asiaton viesti
Muistisairaat on mulle hyvin vaikeasti tajuttava ilmiö, tietenki vähän, mutta tajuan, että ei helppoa työtä, pittää olla joku ammatillinen äly ja työnäky, että jaksaa ja ylleensäkkään ossaa kohata heitä.
Ilmoita asiaton viesti
Voi kuinka juurevasti ja kauniisti kirjotat teän yhteisestä matkasta ja nyt hän on mennyt kokohnaan toissiin ulottuvuuksiin, hyvvää matkaa hälle ja sulle kiitos saattamisesta ja monien vuosien kohtaamisesta hänen kans!
Ilmoita asiaton viesti