Hyvä saattohoito ja kuolevan itte halutessa – armahus

Saattohoito on aivan erityishomma, sei onnistu pikkukunnan terveyskeskuksessa, koska lähtevä on täysin pääosassa ja lääkärihoitajan pitäs osata pyssäyttää oma virkaminänsä ja kyeta syvästi palvelleen lähtevää.

Ei pitäs häiritä lähtevää ihmistä turhilla sanoilla. ei tyhmiä kysymyksiä, pelkkää elläytyvvää kuuntelemista, jotei normi-hoitajalääläri tajua, josson oman tietämisensä ja käypähoitokouluksen sokasema.

Joku Tornion terveyskeskus hoitaa vanhuksia ja dementikkoja ja se leimaa henkilökunnan työnäkyä, josta on pitkä matka hyvvään ihmisen saattamisseen ajan tuolle puolen.

Kuolevan kivun hoijjossa ei pitäs laskea euroja eikä tavanomaisia lääkerajoja, vaan kuulla potilasta, jopa hänen henggitys kertoo kivun ja siihen ei tavan työntekijä kykene.

Jos elämä on lopussa ja ihmisellä pahat tuskat, aina ei hyväkkään kipulääkitys onnistu ja ihminen itte haluaa jo pois, ei armahus täältä pitäs olla väärin muutako elämää ja vastuuta pelkäävän lääkärin syämmessä ja hän on tässä kohin väärässä tehtävässä.

Hyvä saattohoito ja kuolevan itte halutessa – armahus, vaatii vahvaa itsetuntemusta, omien tuntteitten kohtaamis- ja käsittelykykyä ihmiseltä, joka siinä on vieressä ja läsnä.

– Hilkka Laronia