Kiitos sulle isä!
Onnea rakkaalle ystävälleni, minun isäle 81v, onnea vunukoitten isile ja lasteni isäle ja kaikile muilekki isile ja miehenmalleile.
Kiitos teile, parhaanne ootte tehneet ja rakastakkaa ja hyväksykkää ittenne hyvilä mielin, jopa riemumielin, päivä on teän!
Rakhauvvella Hilkka
Mie kirjotin tuone toishaale, että hallaa minunki puolestani.
Ja muutenki mie olan aivan sammaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Molen menossa alaspäin näitä plokeja. Joo mie aina hallaan issää. Tai se hallaa minua. Joskus ja aika monasti molema itkehneekki yhessä. Pitähneet toisia käestä ja itkehneet. No miepä meen kattohmaan, mitä sie toishaala sanot.
Niin yks asia vielä, sie kirjotit jossaki, ettei meän perälä kätelty. Eikös sielä kätelty? Molen nimittäin kova kättehleen. Molen aina ojentamassa räpylääni ja saanu joskus palautettaki, että mie aina kättelen. Onkohan se karjalaisuutta sitte, jos son jotaki verenperintöä sieltä, minun äiti oli syntyny Viipurissa. Ja mummo oli varhmaan jostaki syvältä Karjalan laulumailta.
Tämän flunssapuhheen pääle, molen jotenki sammunu tähti eikä niin haluta halata ja kätelä koko ajan kaikkia.
Ilmoita asiaton viesti
Jo vain isät on päivänsä ansainneet. Kato vain miten ne täälläkin etsivät omaa isäänsä ja itseänsä kirjoittamalla sodista, kilpailusta ja epäonnistumisista.
Ilmoita asiaton viesti
No, olipa kiintosa ajatus Katariina. Nuinpa voi kans kattoa. Miepä katon tuota tuolta kantilta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta mainitsemastasi ihmisten halaamisesta, että se on vallan hyvä tapa. Elsa Heporauta tunnettiin siitä, että hän halasi ihmisiä aina kun se oli mahdollista. Meilläkin se on tavallista, yllättäin vaan tavallisempaa maan länsiosasta olevien kuin itäosasta olevien omaisteni parissa. Mielelläni tervehdin ihmisiä halaamalla. Luennolle mennessäkin olisin halannut opiskelijoita, mutta koskaan en tehnyt sitä, koska se on kriminalisoitu kai.
Ilmoita asiaton viesti
No joo son sitä kahjokulttuuria just tuo, että oiskohan se vieny sinut raastuppaan, jossoisit halanu niita oppijoitasti.
Hallaus päivässä pittää terffeenä, olen kuulu.
Amerikassa ei kaikissa päiväkojeissa vaiheta lasten vaippoja, ko siittä vois joutua oikheutteen, soittavat vanhemmile, että tällön pissat housussa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos se on tuosta samasta syystä, kun vanhusten vaippoja ei liian usein vaihdeta. – Oma äitini on kertomansa mukaan saanut aina vain ensiluokkaista hoitoa ja kohtelua terveyskeskuksessa, mistä johtunee. Hän asuu kotona ja pääsee aina tarvitessaan lääkäriin ja tutkimuksiin ja aina pelkästään kehuu lääkäreitä ja hoitajia. Eikä käytä vaippoja, mutta jalkojaan kyllä ja aivojaan, hoitaa itse kaikki asiansa ja kävelee valtavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Ompa ihana asia, että sinun äitilä toimii hommat ja on ollu hyvvää palvelua. Hieno homma.
Aina ei tietenkhään ole ommaa syytä saihrauvvet, mutta tuoki, että käyttää jalkohjaan ja aivohjaan, niin son tärkeämpää ko mikhään hyvä yhteiskunnan palvelu.
Niin, jospa sielä vanhushuollossaki varothaan raastuppaa eikä uskalleta vaihtaa tarpheeksi useasti vaippoja. Mie en kyllä niitä hoitajia eppäile, mie luulen niin, että non net herrat tai rouvvajohtajat syypäitä semmosheen. Onkohan mulle tullu herraviha?
Ilmoita asiaton viesti
Mikä muuttaisi ajattelutavan esim. vanhusten ja lasten parhaaksi? Missään muualla EU:ssa ei lomauteta laman varjolla opettajia kuin meillä, ja vanhustenhoidosta kuuluu ikäviä. Mitä olen käynyt vanhainkodeissa, olen kyllä henk.koht. nähnyt siellä koko hyvää hoitoa. Hiljattain kuollut, yli 95-vuotias, lääkintälottanakin ollut ihana isotätimme sai meistä hyvää hoitoa. Virikkeitä ei tosin juuri ollut, mutta ei hän niitä näkynyt kaipaavankaan. Paikkakunnalla asuva ja tilanteesta enemmän tiennyt omaisemme ei tosin ollut hänen saamaansa hoitoon tyytyväinen.
Isästä ja isoisistä en tohdi julkisesti kirjoittaa, se on jotenkin niin läheistä, vaikka ei mitään kielteistä olekaan. Kaikki jo poistuneita. Isä teki kauniita lyhtyjä, koska opiskeli metallimiehestä ensin teknikoksi ja sitten metallityönopettajaksi. Hän rakasti kirjoja ja taidetta yli kaiken. Muistan miten hän joskus kesäiltana mökkirannassa lauloi ja soitti maniskaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minunhan sitä piti mennä matkhaan siihen Senioriliikkeesseen, ja siis olen siinä matkassa, sehän joka ajjaa vanhusasiamiestä Suohmeen ja on se Sirkka-Liisa Kivelän juttu ja joo niin miehän varasin jopa sieltä Helsingin Arabianrannasta Loppukiri-jutusta asunnonki, ko aattelin johonki aikhaan niin kovasti sitä vanhusten kohtelua täälä Suomessa. Nyt molen 56 enkä mie ennää aattele ikkää enkä vanhuutta, mie jotenki aattelen meitä iättöminä ja ajattomina pikkusina hellyttävinä otuksina. Välilä kyllä vihaksi pistää, vaikka tuo vanhusten kohtelu.
Lasten puolesta en jaksa ennää puhua mithään paljonkhaan. Liisa Keltinkangas-Järvinen on suosikki mulle. Niin epäempaattista systeemiä ja siis rakkaudetonta järjestelmää saa hakea, ko Suomen päivähoito! Ja tämähän on asia, josta toela tiän, mistä puhun.
Opettajien pakkolomat on aivan järkyttävä ilmentymä kans siittä, miten met kohtelema pikkusiamme.
Tuo isäasia on kans niinko on tämän päivän aikana auenu. Mie kyllä musitan senkiko minun isä valitti, että olen hankala, ko mie aina alan itkehmään. Itku ei ole vaarallista, son terffellistä ja hyväksi jokhaisele, ja sitten kaiken huippu, että se ossaa ittekki itkeä. Mutta se toisen kohtaaminen on vaikeaa, ja toistemme kanssa meän pittää tulla toihmeen,siittä ei ole kahta puhetta.
Joo olikos se tuo isotäti se samanen täti, joka käski pukea hyä vaatheet pääle, ko tulitta viimestä kertaa kattohmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat: ”Joo olikos se tuo isotäti se samanen täti, joka käski pukea hyä vaatheet pääle, ko tulitta viimestä kertaa kattohmaan.”
Hyvänen aika, ihmeellistä että muistat tuollaista! Äidinäiti mamma noin sanoi kuolinvuoteellaan: ”Tulkaa juhlavaatteissa, paikalla on korkea-arvoisia vieraita.” Hän vietti viimeiset sairausaikansa toiveensa mukaisesti tätini kodissa, täti hoiti häntä hyvin ja tuttu lääkäri kävi päivittäin. Lääkkeistä hän kieltäytyi, vaikka kipuja oli. Sain silloin kerran kesken työpäivän pakottavan tarpeen pyytää loppuviikon vapaaksi ja matkustaa sinne, ja äitinkin tuli. Niin saimme olla mamman viimeiset päivät ja hetket paikalla. Tuttu lääkäri tosin sanoi, että ei osaa yhtään sanoa, kuoleeko mamma niinä päivinä vai nouseeko vielä jaloilleen. Oli unohtumattomat kauniit kokemukset, ja mitä puhuttiin ja nähtiin.
Mammalla oli kaksi sisarta, ja kaikki he kolme elivät pitkän elämän. Viimeiseksi poistui täältä isotäti, joka oli käsittämättömän hieno, ymmärtäväinen ja rakastava ihminen, ei koskaan ketään moittinut eikä tuominnut. Hän oli vaikeimmissa sotapaikoissa lääkintälottana ja hoiti sitten omat vanhempansa loppuun asti, isänsäkin hoiti myös öisin, vieressä toisella hetekan puoliskolla nukkuen/valvoen. Raskaan leipätyönsä ohessa. Ihmeellistä, että olemme saaneet pitää sellaisen ihmisen lähellämme. Loppuun asti hän oli täysissä sielunvoimissaan ja säteili rakkautta ja hyvyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
No niissä on ihmisen mallia meilekki nuissa täteissä.
Joo, mie muistinko soli jotenki niin koskettava ajatuski, että tulla juhlavaatteissa.
Mulla on semmonin kokemus tuommosesta viimisestä tappaamisesta, ko minun mummo oli kuolemansairas minun äitin ja isän tykönä ja tykkäs, että kuolee nyt ja tahto, että tulla käyhmään. No, tulin käyhmään ja oli asiat jo puhuttu monheen kerttaan selviksi, niin ei kuollukhaan, niin soitti aamula, että en ennää taho sinua sitte, ko kuolen, ko en nyt kuollu. Kuoli sitten yhtenä yönä ilman, että oisin ollu vieressä. Se sen mummon kuoleminen oli kans semmosta, että voin sanoa unohtumattoman kaunista.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että näistäkin joskus keskustellaan. Mammani kertoi, että hän oli heikkojen silmiensä hoidon vuoksi lapsena jonkin aikaa sukulaisensa luona Helsingissä. Sukulainen oli ollut jonkin sortin ennustaja tai selvännäkijä. Mamma kertoi, että tällä oli oikein vastaanottokirja, josta hän huolehti silloin kun oli siellä. Mamman mukaan siihen aikaan hänen sukulaisensa juttusilla kävivät silmäätekevätkin, Mannerheimia myöten, niin Mamma moneen kertaan eri vuosikymmenten mittaan sanoi. En ole juuri kenellekään tästä puhunut. Ei meidän mamma palturia puhunut missään asiassa, joten kai tuokin on sitten uskottava. Mamma oli hyvä katsomaan korteista, mutta ei tietääkseni katsonut kuin omalle väelle, ja vähän kuin leikin varjolla. Kaikilla näitä tämäntapaisia juttuja on, eihän ihminen ole mikään kone.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakait se Mannerheimi kävi sielä. Kyllä met tiämä, että se kävi.
Kekkonenkihan kyseli siltä, mikäs se olikhaan, se joka tuone Ylirtornion taka teki sen Ainolan, vai osti sen Ainolan pakopaikaksi perhheelle, no miten se olikhaan, mutta soli joku eversti ja tiesi asioita – ja Kekkonen luotti sen tietämishiin. Ja se on ollukka aikamoinen tietäjä. Mutta molen huono muistahmaan niinko yhtäkkiä vaikka nimeä.
Mutta kyllä met niinko tunnema ittessämme miten asiat oovaa. Jos vain aina muistas tunnustella ja luottaa itheensä. Ainaski siittä tullee hauskaa.
Ei, ei, ihminen ei ole mikhään kone. Ei semmosta olekhaan, ko akut, joita pittää lattaahmaan alkaa. Molema jotaki enemmän ja jotaki toisin ko mitä meile opetethaan. Just sekiko lapsia ei käsitetä. Ei net ole pikkuaikusia, joihin paiskothaan tietämiset. Pikkulapsi on aivan jotaki ihmeellistä ja sen pitäs antaa olla rauhassa ja tulla aikuseksi ihan omia teitänsä kunnollisen, puhthaan ja täysjärkisen aikusen lähelä.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen vanhaan presidentit puolisoineen ja muut johtajat kyselivät neuvoa ja opastusta, ja niin tekivät ihmiset yleisesti. Näin olen kuullut, ja on joidenkin elämäkerrassa tästä kerrottukin.
Ajattele, että en muista edes ystävilleni asiasta puhuneeni, ja nyt kirjoitin Sinulle. Vain erään pariskunnan kanssa siitä oli aikoinaan puhetta, juuri se mies olisi ollut ehdokkaani isänpäivän mitalistiksi, mutta kun hän on jo edesmennyt. He olivat viisaita ja hyviä ja heillä oli kenties kymmeniä läheisiä ystäviä, ikään kuin heidän lapsiaan, kuten he sanoivat. He eivät koskaan ottaneet puheeksi tämäntapaisia asioita, joista nyt keskustelemme, ellei toinen osapuoli aloittanut. Olen pitänyt sitä ohjeenani, mutta näköjään joskus tulee avanneeksi sana-arkun siitä huolimatta.
On vapauttavaa ja hienoa ikääntyä, kun osaa ottaa asiat asioina ja myös voi sanoa ja kirjoittaa sellaista mitä ei ennen olisi koskaan tehnyt. Kohdallani oli myös niin, että opettajana ollessa en olisi koskaan misään puhunut politiikkaa tai esim. tästä aihepiiristämme mitään. Se vaan ei minusta kuulunut asiaan, niin eettisesti otin työni.
Tosiaan, kirjoitat kauniisti ja viisaasti pikkulapsista. Merkillisiä ja ihmeellisiä he kyllä ovat.
Sisäinen ääni, sellaisen kuulostelu ja noudattaminen on ainakin mulla ollut elämäniän ajan johtava asia. Ei mikään muu, ei toisen sana koskaan voi korvata sitä. Jokaista tulisi kasvattaa niin, että sisäinen näkemys ja sisäinen ääni vahvistuvat ja ihminen voi olla oma itsensä.
Ilmoita asiaton viesti
Net ennenvanhaset resitentit ja vaimot kyselit opastusta! Ja se tarkotti vähän erilaista, ko äkkiä arvais, eikös niin.
Mutta minun sisänen ääni sannoo, että nämä kirjotukset, joita met nyt tässä kirjotama, on kerta kaikkihaan hyväksi. Ihan hyväksi tälle mailmale, ei enempää eikä vähempää. Muistella ja puhua aitoa ja rehellistä asiaa, niin sillaiki tätä maailmaa rakennethaan. Hyväksymällä.
Niin olla kokonainen ja eheä ittensä kansa ja yhtä aikaa särkyny eikä ikimaailmassa eheä. Mutta niinko hyväksyä se särkyneisyys ja sillai eheä? Niin vapauttavaa olla vaan tämmönenkö on ja omien muistojen ja asioitten kans. Tämon toela hauskaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän on lisättävä yksi juttu. Ainoakaan ihminen, josta olen kirjoittanut tässä, ei ole ollut mystikko tai haihattelija. He ovat olleet ihan tavallisia, jalat maassa eläviä/eläneitä ihmisiä, jotka ovat hoitaneet arjen asiansa hyvin. He eivät siis ole koskaan irtoilleet arkisesta elämästä eivätkä sen kuvioista. Juuri sitä elämää elämässä me täällä olemme.
Ilmoita asiaton viesti
No joo ja mie ittekki haluan sanoa omasta puolesta, että tämmöstä realistia saatta hakea ko molen itte, miehän en usko oiken mihinkhään ja olen ihan julkipakana. Ja sittekki seison nuitten juttujen takana. Siinäpä sitois pähkinää, jos joku purra halvaa!
Ilmoita asiaton viesti
Vieläki halvaan tarkentaa.
Niin siittä opastuksesta, jota vaikka Kekkonen kyseli siltä everstiltä, niin ei se ollu mithään, ennustuseukkomaista. Soli kykyä hahmottaa asioita, ja aivanko nähän etukätheen, mutta se ei ollu ennustamista semmosessa halvassa(?) mielessä. Kyllä tet tiättä.
Jotenka älkää nyt kerettiläiseksi nimitelkö, älkääkä noitaroviota sytyttäkö minun takia. Antakaa veikkosten henki ihmisten puhua, tai siis kirjottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Ämmi, hauskasta ajatustenvaihdosta. Kun nyt osallistuin tällaiseen keskusteluun, joihin en yleensä osallistu, vielä tässä nukkumaan mennessä pari sanaa. Kuten sanottua, henkilöt joista kirjoitin, ovat ihan tavallisia ihmisiä. En tiedä, mitä tarkoitat ”henki-ihmisellä”, mutta sellaisista ei tässä ole puhe. Nämä ovat ihan tavallisia asioita, joista melkein jokaisella on joitakin kokemuksia, onhan kokemuksia ja niiden yleisyyttä tutkittukin. Se on myös kansanperinnettä, jota on varsinkin Lapissa edelleen, etiäisistä yms. puhuminen on ihan arkipäivää eikä sen kummempaa. Mukavaa viikkoa Sulle!
Ilmoita asiaton viesti
Veikkosten henki = antakaa veikkostenhenki ihmisten puhua. Tuli vain hassusti tuo tuohon kommentin loppuun. Son voima sana tai semmonen päivittely sana mulla tuossa. Veikkostenhenki on sanonta – kuten voi taivas, mikä juttu tai hyvät hyssykät antakaa ihmisten puhua, tai siis kirjottaa. (kerettiläisyys tuli komentistani tuola toissaala).
Ja nyt mie lähen kattastaan nuot pusikot tuone pihmeytteen ja mullon semmonen etiäinen, että tullee hyä viikko. Ihanaa viikkoa sullekki ja kaikile täälä. Mie taas kirjotan uuven kirjotuksen ens pyhän seuvussa.
Niin siittä jatulin jättiläisestä sie kirjotit ja nythän mie tiän siittä enemmänki. Siitäki meän pittää puhua joskus, jos kerkiämä.
Ilmoita asiaton viesti
Soli tämän plokin loppupuolen kommenteissa se Jatulin jättiläinen.
http://hilkkalaronia.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/3…
Ilmoita asiaton viesti