Syömä lastemme tulevaisuuen

En usko, että opiskelut noppeutuu tai anakhaan paranee yliopistomaksuilla, Etlat ja Eekoot on syämmettömiä ja vanhanaikasesti ylhäältä alaskattovia autoritäärisiä äijjänruppanaköörejä.

Ihan niinko meän huippupolitiikot hallituksessa, finanssiraharikas ukkeli tai valtahimokas akkeli voi olla ihmisenä köpönen ja ymmärrykseltään heikko – ja seuraukset on karua nähtävvää ja koettavvaa!

Ei oppiminen oikeasti parane ees arvioimalla eikä työnteko kirittämällä, ei tulokset nouse hallituksen häiriökäyttäytymisellä vai onko tarkotuski sekottaa lopullisesti kansan pakka?

Ei maailma ole pikkupeli, jota yhet rakentellee, tämon yhteinen homma, tämon koko elämä, Jumala son, vähän, eikö paljon ihmetystä, kunnioitusta ja hellävarasuutta ihmisten asioitten kans, non meän omia asioita.

Ei nykyihmiset nouse lenthoon porkkanoilla, porkkanat kasvaa maan alla.

Vappauessa ja kunnioittavasti toisiamme rakastamalla meistä tullee "nokialaisia" ihmeitten tekijöitä, josse nyt joku arvo on ihmiselämässä.

Leipäjonot ja vaikka 400 000 Kelan tuhoammaa yksittäistappauksen kotitalloutta ja nekki 1990 luvun alun tuhotut jutut on häpeällistä, jos nyt siis tunto on tallella ja ossaa elläytyä toisem hättään.

Vanginvartija on ittekki vanki ja niin on käyny meän ministereille, rahasilmäsessä valtasokkeuessaan uponneet henkisesti kodittomiksi ja ravinnosta haaveileviksi nälkäsiksi, jokkei uskalla vaphaasti kohata toista ihmistä arvokkaana elämänsä totteuttajana.

Meän kovakouraset herrat ei löyvvä uusia yksinkertasia lempeitä hoitavia pikkuratkasuja, hallituksen valtatanssi vain kiihtyy ja kova ja kylmä holhoava kuristusote kansasta kiristyy.

Vain kunnioittavasti kuuntelemalla ja ymmärtämällä toinen ihminen vaphaaksi, tasa-arvoseksi veljeksi ja siskoksi, vois iloa ja valoa löyty,ä, nyt on vielä hetki aikaa, kohta olhan tämän päivän kreikkalaisen kohtalon jakajia.

Mikhän raha ei tule riittään, jos suunta on lasten ja nuorten olojen ja mahollisuuksien heikentäminen, kohta maksamme kallista laskua.

Etla ja EK on mediallekki joitaki sylikoirien isähahmopesiä, eikö toimittajat vois vähän aatella asioita…?

Huomenta kaverit, siunaa jo ittesti ja sano amen, sanos minun äiti jo tähän, mie luulen, son perjantaiaamu ja periksi ei anneta, tutkima ja aattelema itte ja kirjottelema julki pikkukirjheitä!

Mielenrauhaa!

– Hilkka Laronia