Elämälle kiitos, sain siltä paljon! (Violeta Parra)
Entäs saikos sitä mies itkeä?
Ja, entäs kuka hallaa miestä, jolla on syän auki täälä?
Ja pittääkös naisten saaha huutaa, raivota ja kirota.
Ja pittääkös niittenki saaha itkeä ilman, että puhuthaan hormooneista. (Tv1/ohjelmat/itsenäisyyspuolue)
Äskön mie tulin tuohon olohuohneen puolele.
Mie siivosin ja aloin kattohmaan, että mikäs tuohon on jääny.
Oiken piti kumartua lattianrajhaan kattohmaan.
Siinä luki, että ”Tervetuloa Timantti!”
Ko molin muuttanu tänne, mie yritin putsata sitä läkkiä.
Mie putsasin ja putsasin sitä pois.
Putsasin, mutta se ei lähteny.
Sitte mie otin ja kirjotin tussila siihen pääle.
Molin kirjottanu, että tervetuloa timantti.
Ja siihen soli maastoutunu.
Ja unohtunu.
Ja nyt se löyty.
Molen timantti.
Molhaan kaikki timantteja, timantteja elämän.
Timantteja kaikki, kun oikein silmin katothaan.
(J.Karjalainen)
Tekopirteys ja kaatteettomat elämänilot on yhtä tyhjän kanssa. (K.Viikate/RT)
Mutta aito positiivisuus ja hyvä käytös on jotaki muuta?
Asioitten hoitaminen arvokkaasti.
Toisen ihmisen huomioon ottaminen.
Yhteistyö.
Vuorovaikutus.
Ja jos itkettää, antaa itkujen tulla.
Ja entäs se, että kukas se hallais, ko tullee se itku?
No, jossei sulla ole kethään puoluetoveria siinä, hallaa itte.
Hallaa itte itteä, silitä hellästi molempia poskiasti ja sano ihan syämen pohjasta: hyvä mie!
Tai jos halvaat kiljua, tehe sitte niin, KILJU SITTE!
Kilju ja huua, jos siltä tuntuu.
Pikku ulina ja ainainen valitus on uhrin vikinää (J.Sarasvuo) ja vie hermotki kaikilta.
Jatkuva purnaus toisten toimintatavoista ja jakkuvalinoista syö energiaa. (K.Viikate/RT)
Kilju siis vaivasti ympärhiinsä kaikila baanoila ja foorumeila!
Piä kiini mielipitteestästi.
Linnottauvvu oiken sen kanssa.
Ja huuva luijjaa.
Piä kiini mielipitteestästi ja kule ympärhiinsä.
Mene tiukasti sen kanssa joka paikhaan.
Mene ja kule muitten ihmisten yli, vaikka mitä tapahtus.
Vahingoniloa ja pilkkaa riittää niile, jokka aattellee vähänki toisela laila.
Tai ei ole meitä.
Ei kuulu meihin.
Mitäs tehtäs niile, jokkon eri mieltä, jokka ei ala meitä.
Eikä leiki meän kanssa?
Jokka on eri mieltä?
Ainaski poistaa toisinajattelevien kommentit?
Ja vielä hullumpaa, poistattaa vielä toisilaki!
Molen kuullu, että lähinaapurissa tapettiin semmoset, jokka oli vääränlaisia jotenki.
Niin ja seki asia, että jossie taistelet hullun kans, varo, ettei se tehe sitä sammaa sinun kans!?
Joskus vaihtoehot on vähissä.
Nyt se ainoa vaihtoehto, että net pittää hyväksyä, jokkon eri mieltä.
Hyväksymä nekki, jokka ei hyväksy, että met hyväksymä.
Ei auta mithään eikä kannata alkaa taistelheen, ei veikkosten henki.
Itkemä kuulkaa aina välilä vain näitä meän maljoja vähemmäksi!
Sillai tullee tillaa ottaa jotaki vasthaanki.
Saattas alkaa semmonenko vuorovaikutus.
Itke ja naura ja laula, ja anna toistenki tehä sitä sammaa.
Molen Hilkka Laronia ja sanon, TARTU MIKKIIN (Sami Hintsanen), ANNA PALAA, oleppa onnistuja tai uussuomalainen tai mikä tahansa persu tai piipertäjät sanokki olevasti, anna rakas ihminen palaa ja sano ittelesti kaikkea hyvvää ja omista ajatuksistasti mitä halvaat ja anna toisilekki oikeus siihen sammaan!
Taistelusta tai tuohustelusta ei ole iloa kelheen.
Taistelu tappaa ja tuohustelu ei vielä lämmitä kethään eikä mithään.
Alamä täysilä vain sitä jotaki ommaa hommaa!
Alama täysin syvämin ja riemurinnoin ja ihan arvokkaasti ja kunnola!
Perehymä ja hoijjama asioita ja seisoma omien tekemisten takana ihan itte.
Ja annama toisile samat oikeuvvet.
Semmosta mie näen kyllä enimmäkseen ja päivä päivältä enemmän, tarallalllaallaaa!
Maailma on valmis. Tämä hetki on täysi ja kaunis, ihana, hyä ja oikeuvvenmukanen, jos halvaat.
Tai son mitä on ja just sitä mitä, met halvaama.
Valmis se ainaski on, niinko tälle hetkele.
Itkemä ja naurama sen kans.
Mitähän mie nyt alan seuraavaksi, kiitos ihmiset ko sain taas sanoa.
Rakastavin terffeisin Hilkka Laronia
Hei, niin ja jos halvaat, ala mulle naamakaveriksi, mie hyväksyn kaikki, en kaikkien tekoja, mutta molen päättäny alkaa kaikkia:
http://fi-fi.facebook.com/people/Hilkka-Anneli-Lar…
Viikon paras hetki, kirjoituksesi on ilmestynyt! Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa.
Jos menee vaatimaan ihmiseltä miehisyyttä, naiseutta, samaa mieltä olemista, laihtumista, oikeaoppista menettelyä jossakin asiassa, se on kuin … Kuin jos menisi ihmisen luo barbimaisen olemuksen mukaan tehtyjen kaavojen kanssa ja sanoisi: muutu, kehity sellaiseksi että mahdut näihin kaavoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Oi, mie kiitän kauhniisti. Kauhniista sanoistasti.
On se kumma, ko tiän, että joka viikko kirjotelhaan, meinaa jäähä vängällä plaavin rakhoon, muttako molen äähneen tätä toitottanu, soli tultava ja kirjotettava ja suohraan syämestä. Mielessä on tietenki ollu sen kymmenen asiaa, mutta ois hyä ko oppis jämäkämmin sanohmaan.
Jos Katriina jotaki vielä tuosta sait irti, olipas hyä homma. No ainaski, että olit aatelu minua, on ihanaa.
Ilmoita asiaton viesti
Onkos meillä Hilkka jotain telepatiaa… 🙂 kun just viimeaikoina olen ajatellut tunteiden ilmaisua eli olen miettinyt sitä kun eräs sanonta kuuluu ”järjen käyttö sallittua” niin vastapainoksi pitäisi olla sanonta ”tunteiden ilmaisu sallittu”…kas kun sellaista muuten ei ole…onkohan syynä että järkeä kunnoitetaan liikaa…pitäisi aina olla vaan kauhean järkevä…ja sitten tukahdutetaan tunteet erityisesti Suomessa…
Ilmoita asiaton viesti
Noniin Annaleena, tämä on mieliajatuksia mulla. Siis ko molen nyt lukassu vaikka näitä plokeja, niin mikähän se ohjaa kuiteski meitä. Tunne ohjaa. Ja ko met pelkäämä, ettäkö se tuntuu niin pahalta, ko tuo sannoo nuin eikä tykkää minusta, met alama järkeihleen ja alkaa pirulinen tanssi. Tunteet vie ja järki lyö ja kovettaa ja luuvvuttaa ja kohta ei näe sitä syvintä pointtia.
Minun issoin pointti tällä plokkaamisela ja tuola naamakirjala kans, on se tunne, että molen näkymätön tyttö, minussa on näkymätön lapsi. Ja näin saan makustella, miltä tuntuu olla näkösälä. MIltä tuntuu, ko joku sannoo rumasti. Niin ulkokohtasesti tuota ei minusta näe kukhaan, sen uskallan sanoa. Miehän olen juhlapuhuja eikä minua pelota esittää ajatustani missä vain. Mutta se kaikkein syvin juttu on kuiteski se tunne, se minun rikkinäisyys (eikä ehheitä ole olemassakkaan, semmosta ihmistä ei onneksi ole).
Se tunteitten kieltäminen hämärtää meän näkökykyä. Voivoi ko tämä näkkyy tääläki, mie aattelen.
Ilmoita asiaton viesti
Annaleena, kirjoitat: ”tukahdutetaan tunteet”. Tunteet ovat aina läsnä, mutta mitkä niistä. Tunnekirjo näet on laaja, jo rakkautta on varmaan tuhannen sorttista. Asenne ja tunne, jotka ovat keskimäärin hyväksyttyjä esim. nettikeskustelussa, on kapea. Siihen eivät kuulu rakkaus, kunnioitus, ihailu, solidaarisuus, riemu, hartaus, esteettinen tunne, haltioituminen, sielunvoimien käyttö niiden koko laajuudelta ja syvyydeltä, iloitseminen totuudesta jne. jne. Ainakaan naisen, ja erityisesti ikääntyvän naisen, demarinaisen, työttömän, korkeasti koulutetun tms. halveksitun osoittamina. Kateutta, kaunaa ja vihaa ei tukahdetuteta, mutta sen sijaan nuijitaan maahan vilpitön innostus, rakkaus sellaisena kuin se on koko maailman perustuslaki ja ILO ELÄMÄSTÄ, inspiraatio ja jokapäiväinen riemu, halu ja taito halata koko maailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mie luin jostain paikallislehestä jonkun torninlaaksolaisen Eskon (sukunimi), joka oli teologian tohtori, kertovan kuinka meille tornionlaaksolaisille on tyypillistä ”joko-tai -ajattelu”, mutta sen RINNALLA on myös ”sekä-että” -ajattelu. Taidatkos sen paremmin sanoa. Siksi meikäläiset joskus ymmärretään väärin, ja siksi me ymmärrämme kumminkin toinen toistamme.
Pappi puhui tosi viisaita. Kaikki eivät huomaa sitä meikäläisen ”sekä-että” -ajattelua, mutta se voi olla jopa syvempää kuin heillä,enemmän joilla se on näkyvillä.
Ilmoita asiaton viesti
Pilikku tuli väährään paikhaan, mutta ottakaa selvää, jos halvatta.
Ilmoita asiaton viesti
4 Hilkka
”Mutta se kaikkein syvin juttu on kuiteski se tunne, se minun rikkinäisyys (eikä ehheitä ole olemassakkaan, semmosta ihmistä ei onneksi ole).”
”Se tunteitten kieltäminen hämärtää meän näkökykyä. Voivoi ko tämä näkkyy tääläki, mie aattelen.”
Puhut taas hyvin, järjen ja tunteen ristiriidasta, joka tulee juuri tuosta tunteiden kieltämisestä…
5 Katriina
Niin, iloa elämään eli pitää muistaa, että ei syyllisty kenenkään ilon pilaamiseen…
”Huumorin kukka on kaunein kukka”
Ilmoita asiaton viesti
Joo Katriina, tämmönen vanha ämmäkö mieki olen, joka oli päiväkojissa johtajana ja oli liikaa hommia ja syän sykkyrällä pikkuisten puolesta täälä maailmassa, niin siittäkö myi kaiken ommaisuuven ja pääsi veloista ja työstänä ja nuorinki siittä suoritu Helsinkkiin asti (täältä Oulusta) ja jäin yksin vanhan koiran kans, niin siinä sai mastaa sitäkö ei ole kukhaan eikä mikhään.
Mulla vain kävi niin hullusti, että mie hoksasin syvästi ja oikeasti, etti kelhään muulakhaan ole. Mie kuule tunnen niin suurta tasa-arvoa kaikkien kanssa, no nyt katos ajatus, mutta Katriina, ajattele sie vain kans nuit ajatuksiasti loppuun ihan rauhassa, vaikka met sanottas mitä. Eikö tämä olekki hyä paikka, saama puhua mistä haluama, mitä halvaama.
Ilmoita asiaton viesti
Merjalle, kuule eikös sole kumma, että molema just tuommosia, jokka olema sieltä perältä. Missäs juutuupit oli nyt?
Jos tuo ihana Katariina ootti minun plokia, mie ootin, että saan itkeä niitä jotaki taas. Tai nauraa.
Niin ja minut monasti ymmärrethään väärin. Melkein aina. Ja yksi tässä sano, että tykkää olla tekemisissä minun kans, muttei käsitä minun puhheita? Son sitä sukujuurta, ettei meikäläistä voi vishiin käsittää. Mutta sillä ei ole mithään väliä.
Ilmoita asiaton viesti
Annaleena, jos satut lukheen vielä, niin se sinun mappijuttu oli mainio. Se aiheutti mulle semmosen, että katon niinko sitä kautta monasti tätä maailman menoa. Soli hyä juttu.
Ilmoita asiaton viesti
11 Hilkka
Samaa mieltä, niin minunkin mielestäni oli mainio se hötöpäät ja mapittajat -blogini, se artikkeli minkä lainasin siihen niin, kun luin sen ensimmäistä kertaa SK:sta niin tulin oikein hyvälle tuulelle (myös sen takia kun oli niin samoja kokemuksia toimittajan kanssa).
Vielä Hilkka puhuisin eräästä asiasta joka ei ihan ehkä liity blogisi aiheeseen mutta toisaalta kyllä…
eli suorapuheisuudesta, itse pidän suorapuheisista ihmisistä ja (itsekin olen melko suorapuheinen) ja varsinkin sellaisesta rempseästä ja ronskista otteesta keskustelussa, niin sellaista saisi mielestäni olla enemmän, mutta sitä(kään) ei paljon suomalaisessa kulttuurissa ole…
Esim. olen kuullut että Italiassa voi joku ihminen sanoa todella vihaisesti toiselle, mutta melkein samassa hetkessä kaulaillaan ja ollaan taas ystävällisiä toisilleen… 🙂
Tämä tulee muuten esiin hauskassa Serranon perhe -ohjelmassakin.
Suomessa on se tapa että jurotellaan ja kannetaan kaunaa, ei puhuta suoraan eikä näytetä tunteita…
Ilmoita asiaton viesti
No joo Annaleena, molen huomanu samanlaista. Molen just semmonen vaähän ittekki, met tuon Merjan kanssa olhaan sieltä, missä olhaan muka hyvä ja sanothaan suohraan, ja sitte kuitenki ihan ymmärtäväistä väkeä mie luulisin.
Mistä sie Annaleena muuten olet syntyjästi? Oleksie porilaista sukujuurta oiken.
Näihin asti olen kärsinyt just siittä, että sanon asioita, jokka ei ees kuulu toisen mielestä siihen ja että tulen sanoneeksi ja ajatelleeksi asioita, jokka ei ole ylleisen mielipitteen mukasia. Miehän en kuulu kirkkoon enkä oiken mihinkhään. Enkä hyväksy suomalaista kolkkoa yksoikosta päivähoitoajattelua, kuten siekhään et kait.
Mulla on semmonen käsitys, että met suomalaiset panema helposti kylähullut marginaaliväesthöön. Tai jotenki jonkulaiset. Steinerkoulu vaati aikahnaan paksua nahkaa, ko ihmiset tarttuu semmosheen erilaisuutteen. Sitä on helppoa jyrsiä.
Katriina kait puhhuu kans just tämmösestä.
Mulla ei ole antheeksi annettavvaa kellekhään. Joitaki molen oppinu kiertämhään ja kaikkien kanssa en ala yhteistyöhön, jos näen, ettei ole sopiva tyyppi, mutta mie tykkään kaikista ja jokhaisesta ja toivon jokkaiselle hyvvää. En käsitä ilkeilyä enkä hylkäämistä. No kyllä taas innostuin, eikä tästä taas saa selvääkhään, mutta emmä ainakhaan jurota eikä kaunailla, kaulailhaan vain!
Ilmoita asiaton viesti
Molen muuten tänhään mapittaja, Annaleena!
Ilmoita asiaton viesti
Olen aika paljon kirjoittanut tunteista työssäni, kirjallisuudentutkijana. Ne kun ovat aina läsnä siellä missä on ihmisiäkin, siis myös kirjallisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Laronia (se on kuin marjan nimi), tunne-elämä on terve tai sairas. Sairaudet alkavat aina tunne-elämästä. Viha, katkeruus ja vainoharhaisuus ovat melko yleisiä suuntautumisia, alkuun kapea-alaisia mutta sitten ne valtaavat psyykessä ja toiminnassa alaa yhä enemmän. Kohteet niihin taipuvaiselle löytyvät helposti, missä hän liikkuukin.
Kaikeksi onneksi elämää ja rakkautta on enemmän kuin vihaa ja kielteisyyttä. Ja jokainen voi valita.
Ilmoita asiaton viesti
Niin Katriina net omat tuntteet net eniten meitä estää tai pillaa meän ommaa elämää. Ja omien tuntteitten kans siton elettävä.
Ja elämä on semmonen siedätys- ja kärsivällisyysharjotus, että kiitos vaan, kyllä harjotusta on riittäny ja riittää, niin kauvvan ko elämää riittää. Taas mennee maailmoja syleileväksi nämä minun jutut.
Ja seki tärkeää, että löytää välilä aina ihmisiä, joitten kans voi tunnustella niitä omia kippeitä kohtia, mennä vähän heikoile jäile ittensä kans ja sitte välilä vaan pärskytellä ihan elämisen riemua vaphaasti vähän samanmielisten kans!
Ja onneksi tosihaan elämää ja rakkautta on enemmän. Muutenhan tämä elämänleikki loppus siihen paikhaan.
Iloisin halauksin Laronia!
Ilmoita asiaton viesti
13 Hilkka
”Mulla on semmonen käsitys, että met suomalaiset panema helposti kylähullut marginaaliväesthöön”
Niinpä, näin minäkin asian näen ja kirjoittelinkin kylähullujen puolesta aikaisemmin ja toisinajattelun mainitset, mikä on blogini ns. punaisena lankana…
Joo ei kaikkien kanssa tule juttuun vaikka kuinka haluaisi tai yrittäisi, mutta minä myös tykkään kaikista ihmisistä, olen kiinnostunut ihmisistä…
Olen paljasjalkainen porilainen ja vanhempani ovat kummatkin
satakuntalaisia ja pitkältä ajalta suku on satakuntalaista.
Jaahas vai olet tänään mapittaja, minäkin hötöpäänä yritän välillä olla mapittaja… 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitatte toisinajattelusta. ”Ajatella voi vain toisin”, kirjoitti yksi tutkimuskohteistani, Harry Forsblom. Ajattelu tapahtuu aina toisin, muu ei ole ajattelua ensinkään, vaan pelkkää urautumista ja saman reitin ravaamista, jota itse ja muut ovat jo kauan kietäneet. Sama pätee tunteisiin. Tunne ja ajatus joko urautuvat ja sammuvat tai sitten virtaavat vapaina ja uudistuvat. Sen sortin elvytystä Suomi tarvitsisi.
Ilmoita asiaton viesti
Sulla Anneleena on hienot sanat sielä plokissasti. Kuvvaavat ja hyvät.
Ja hötöpääksi mieki tulen ainako tullee liikaa hommia, niin siinä käy sillai niinko kumuloituvasti, että alkaa kassaantua ja kertyä ja kasvaa ja lopulta on aika kaaos ja sumea lokiikka menossa.
Jaa mitähän molin kirjottanu, ko kyllä kait meän pittää kaikkien kanssa tulla toihmeen, mutta tuommosta voi vain ykspuolisesti sopia omalta puolelta. Vastapuolet sitte voi torjua tai hylätä tai karata, kohan ei tappas, niin elämänleikki jatkuu ja siittä vaan rämpimhään etheenpäin.
Ja jos on joku yhteistyöprojekti kusipäisen tai laiskan tai jonku semmosen roolin ja tyylin taitajaa ei kannata matkhaan ottaa eikä kaveriksi alkaa?
Ilmoita asiaton viesti
Katriina, nuin se on. Ajattelu ois kovvaa työtä, jos se ei olis toistoa tai jotaki vanhaa oppia.
Elävä liikkuva ajattelu. Vanhoja ajatuksia, omia tai toisten on helppo toistaa.
Mie en omasta mielestä aina ole toisinajattelija, mutta olen kuitenki helposti jotenki toisila urila ko ylheinen mielipije. Ihan tavallinen mummelihan sitä olen.
Ilmoita asiaton viesti
Vappaata ja uuvvistuvvaa tunnetta ja ajattelua, semmie otan nyt matkhaan ens viikoksi.
Sillonhan sitä saa päästää nuot vanha ajatukset menehmään ja päästää aina tunteesta irti, son jo vanhaa kamaa. Hyvä hyvä Kartiina, miepä piän mielessä ja syämmessä nuot uuvistuvat ja vappaat tuntheet.
Vappautta mie rakastan! Ja teitä kaikkia uussuomalaiset, halvaatta tai että, son teän asia, mie piän huolen omista asioista. Asia kerralhaan. Vappaasti ja uuvistuvasti.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatus on suunnattua voimaa, ja tunne. Sen kun huomaa, tulee ajatelleeksi myös ajatustaan ja tunnettaan ja sitä, millaista voimaa käyttää ja suuntaa toiseen ihmiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Voi ihanuus, solet vielä käyny täälä. Ja tuosta mie en saa nyt oiken kiini, mutta eihän sitä voi kauhala antaa ko on lusikala saanu, eikun nyt meni sanat solmuun ja ajatuski vishiin.
Molen tehny itteni kans semmosenki sopimuksen,e ttä mie hyväksyn kaikki tuntheet ja itkemiset ja nauramiset kans. Ja hyväksyn senki, ko välilä en muista hyväksyä, jos ja kun tuntuu joltaki. Yhtä hyväksymisharjottelua tämä minun elämä. En vaaji enkä rankase itteä enkä muitakhaan, on tavote.
Sie ainaski oisit kans kiintosa ihminen kaveriksi tuone mettäkonfferenssiin, ko mie tuon koiruksen kans köpöttelen tuola pimmeyksissä pusikoitten äärelä ihmettelemässä maailman menoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatuksen voimalla kaikki on tehty. Ensin on ajatus, sitten sana ja teko. Ajatuksessa on siemen kaikkeen. Sydämestä lähtevät hyvät ja pahat ajatukset ja tunteet. Hyvää tahtovat tai pahantahtoiset. Näin ihminen luo hyvää tai pahaa jo ajattelussaan. Oletko huomannut, miten erilainen – myönteinen tai kielteinen – sisältyy ihmisiin, ja jopa heidän kirjoituksiinsa. Jonkun kirje ja viesti ovat aurinkoisia ja niihin sisältyvä ajatus ja tunne tuovat päivänpaistetta kohteelleen. On ihan päinvastaisiakin sanoja, kirjeitä ja viestejä, sellaisia jotka ovat tulvillaan pahantahtoista, ukkosenilmaa enteilevää ajatusta ja tunnetta.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatus ja tunne ovat psyykkistä energiaa, ja niillä on aina kohteensa, sitä tarkoittaa tuo lause ajatuksesta ja tunteesta suunnattuna voimana.
Ilmoita asiaton viesti
No, aivovoimistelu jatkuu. Siis minustaki ajatus on ensimmäinen teko. Ja jos aattelee jotaki, kohta son fyysesti siinä eessä. Kuta kuinki näin olen huomanu käyvän. Puhumakos Katriina met samasta asiasta, mutta eri sanoin?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, meillä arvostetaan tekoja, ihmistäkin arvostetaan hänen aikaansaannostensa nojalla. Mitä puheisiin tulee, eniten arvostetaan itserakasta, röyhkeää ja ylimielistä puhetta ja kirjoittelua. Sen oikeaa olemusta ei huomata. Se on kieltä, jota valta puhuu. Se puhe näkyy yhteiskunnan nykytilassa, jossa se on ottanut muodon rakennemuutoksessa, heikoimpien, pienimpien ja vanhimpien kohteluna ja niinä arvoina, jotka yhteiskuntakehitystä ohjaavat.
Ilmoita asiaton viesti
Ole hyödyllinen, älä ongelma tuola joku kirjottaa. Siinä mie heti aattelin, että ei käy. Hyväksyn, että se sillai ihasteli, mutta meän ei tartte olla helppoja ja hyövvyksi, mutta toihmeen pittää tulla toisten kans. Antaa niinko arvo toiselekki.
Jos joku pittää minua ongelmana ja ympäristöhaittana, se saattaa olla sen oma ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Aika melkoisesti sanottu, että toiset ihmiset ovat ongelma toiset taas hyödyllisiä. Mutta se on julki tuotuna hallituksessa ja yhteiskunnassa vallitseva ihmiskäsitys.
Ilmoita asiaton viesti
Aika melkosta son. Minua alko naurattamhaan, ko mie aattelin, että minua voitas pittää ongelmajätheenä tai että turhan pian ainaski semmonen, niin miepä en ole velkaa kelheen. Ei sillole mithään väliä, mitä koko yhteiskunta aattellee ja taas molen omila vesilä uimassa ilman uimarengasta.
Mie aattelin, että mie vaan elän ja puhun niinko halvaan ja annan muile saman vaphauvven ihan hyövyttömänä ongelmana kulkea yhteiskunnan ristinä ja taakkana ja eiku nauttien matkan teosta!!!! Taas pittää panna, että trrlllaalllaalllaaaaaaaaaaa, kyllä elämä on ihanaa!
Ilmoita asiaton viesti
Ämmi, en mie joutanu juutuubia laittahmaan ko mulloli niin hoppu. Miepä mietin
Olenkos mie tätä aikasemin pistäny
http://www.youtube.com/watch?v=eHA9iyapwK0
”Ilman siipiä mie konttaan vain, muiston takia.” ”Breivin muoriskalle panin…” Sinnuutta en ellää saata. tulethan takashi.
Ilmoita asiaton viesti
Sie ossaat varhmanki ruottiaki.
http://www.youtube.com/watch?v=ieG7oCeBM7Y&feature…
vår egen sommarstrand
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Merja!
Tarttunu pirun kynsiin, ilman siipiä mie konttaan vain, muiston takia ja mie itken voi rakas, tulethan takasin!
En selityksheen luota, oi anna vapaus. Kreivin muoriskale … ja mie itken.
Ja mie pyyvvän, vaikka polvillaan mie itken, voi rakas, tulethan takas.
Son tosi, nuissa on se joku oikea. Mie menin kerran johonki köyhien leirile tuone Karjalohjale kerran ja sielä oli niin kaunista ja vihreää ja runsasta, mutta ennenko viikko oli täysi, mie olin ihan ahistuksissa, ko joka paikasta tursusi vihreää. Minun oikea luonto on karua ja paljon vettä ja niinson monessa hommassa.
Oma oikea tullee sieltä jostaki lapsuuvesta jo?
Ilmoita asiaton viesti
Minun isä sano, että maa painaa parrehleen. Ko mie sille sanoin, että hyi kauhea ko minusta tuntuu aivan, että mie olen muuttunu semmoseksi ko sen siskot: net oli puheautomaatteja, vaikka muuten mukavia ja rakhaita tätejä, mutta ko se tuntu nuoresta ihmisestä, että se on hassua ko net puhhuu niin paljon.
Niin, mulla tuli tuo miehleen, että kö met ITTEKKI onnettomat muutuma semmosiksi, ko meän isovanhemat on olheet. Minustaki tuntuu, että minun häätyy käyä joka kesä kattomassa Kukkolankoskea. Mie uskon, että se on geeneissä: isovanhemmat ovat kuunelheet ikuisuuden sitä ääntä. Mie vaikka en edes ole ko mettäperältä, niin mullekki tullee se kutsu. Sitä oppii paremin muutenkin arvostahmaan kotikontuja ko ikkää tullee.
Ilmoita asiaton viesti
Niin son, sitä muistuttaa niitä vanhoja. Mieki kangaskaupassa katoin, että kukas tuttu tuola peilissä on. Ja sitte hoksasin, että herran isä nähköön, soli aivanko Pöykön mummo, elikkä solin mie, joka näytin omalta mummolta, vaikken mie olen sen näkönenkhään. Soli semmonen ohi kiitävä hetki, ko net näyt kulki ja kävit.
Joo son järkyttävvää, ko net kaikki vanhat, vain vähänki kuullut asiat tullee niinko tietosuutheen.
Mie rakastan tuota Karjalaaki, vain äitin ja mummon puhheitten takia. Pelkkien puhheitten takia, minussa ellää pkkunen evakkoki.
Ja sitte toishaalta kaiken maailman pikkuasiat. Niin mutta ennää mie en kysy, onko jäät menheet. Siinä meni 20 vuotta, mutta viime kevhäänä mie en tarkkailu täältä Oulusta, että joko jäät on lähteny Tornionjoesta. Kyllä jokku asiat häipyy. Ainaki välilä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän lukemisesta todella nautti ja tuli hyvä mieli. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Hyvvää huomenta ja olipa mukava kuulla, Ben Kaergin ja siis mukava, että sanoit äähneen, julki. Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
# 38
Kuin myös Sinulle -Hyvät huomenet! Tätä blogisi ketjua lukiessani tuli vain yksinkertaisesti hyvä olo. Minusta tässä on käsitelty ihmisen lyhyehkön elämän kannalta hyvin olennaisia ja tärkeitä asioita,sekä näkökohtia.
Olen useinkin ajatellut,että kaiken tämän (todellisen ja näennäisen) pimeyden keskellä juuri tuollainen elämänvoimaa ja inhimillistä toivoa edesauttava positiivinen asenne on ”katoavana luonnonvarana” kultaakin kalliimpaa (ja se on).
Ei se ole mieletön,joka kadottaa sen,mitä ei voi pitää,saadakseen sen,mitä ei voi kadottaa.
Kiitos Sinulle itsellesi ja -kommentoijille myös! 🙂
Ben
Ilmoita asiaton viesti
Mie täälä itken kaihosasti jotaki ja sitte ilosta, että sie Ben olet käsittäny jotenki minua ja nuita kommentteja kans.
Seki on aikamoista, ko jos ei ole mithään menetettävvää, siton niinko vahvaki sitä kautta. No, sehän on sitä, että rakastaa eikä pelkää mithään. Ja ko pelko viuhahtaa paikale, kattoo sitä vähän aikaa, muttei alota suhetta sen kanssa. Jos sen kans, siis pelon kans alkaa seurustella, saa sanoa seuranpion pituset jäähyväiset vappauelle.
Vappaata ja pelotonta päivää sulle Ben ja mulle kans.
Ilmoita asiaton viesti
Ämmäenergiaa parhaimmillaan;)
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos! Niin ja mie eppäilen, että sinussaki on sitä, siltä ainaki tuntuu!
Ilmoita asiaton viesti
# 40
Kyllä tuo noin juuri on. Olen minä aina kaikki artikkelisi lukenut ja niistä kovin tykännyt. Niissä vain on jotakin,joka koskettaa,minua ainakin (ja takuulla hyvin monia muitakin lukijoitasi).
Tuo,miten luonnehdit sekä vahvuutta,että erästä sen (mielestäni) olennaista osaa -pelkoa,kertoo osaltaan paljon siitä,kuinka siihen suhtaudut,kaikkien omien elämänkokemustesi jälkeen.
Eräs niistä tärkeimmistä opeista,jonka itse olen tuulessa ja tuiskussa viimein oppinut on,ettei pelkoa voi kestävällä tavalla käsitellä sitä pakenemalla,tai kieltämällä,vaan elämällä sen läsnäolosta tietoisena -sen olemassaolon hyväksyen,mutta antamatta sen saada sellaista määräysvaltaa,joka estää elämästä vapaana valitsemaan jokaisessa tienhaarassa sen vaihtoehdon,jonka sydämessään aidosti kokee oikeaksi.
Ymmärsin Sinun tarkoittaneen oikeastaan juuri tätä samaa asiaa edellä.
Sitä vapautta elää tänäkin päivänä toivotan minäkin -meille kummallekin tahoillamme. 🙂
Ben
Ilmoita asiaton viesti
Joo ehkä se on tuo pelko, joka on kauhean tärkeä kohata. Tervehtiä ja päästää menehmään. Eipäs siis jäähän tulheen makkaahmaan, seki saattas tarkottaa vähän sammaa.
Olipa ihana kuulla, että olet ollu kiinostunu näistä minun kirjotuksista.
Tässä saattaa olla semmonenki, että ko vaikka mie sanon äähneen jonku ilmiön tai homman, sitä aatteelee lukijana, että joo nuin mieki aattelen, ja sitte ei ossaa sanoa mithään. Kyllä oli mukava kuulla, että muukki käsittää näitä kirjotuksia.
Rakastavin terffeisin Hilkka
Ilmoita asiaton viesti
# 44
Aikoinaan,kauan sitten vanha harmaa- ja pitkäpartainen ukkini minulle lausui seuraavaa (vapaasti suomentaen): ´Kuulehan Ben-poikaseni,pelko,se on joskus hyvä oppimestari,mutta se on samalla todella huono kaveri.´
Meni kauan,ennenkuin aloin todella päästä jyvälle,mitä hän tarkoitti.
Ba Achava – Ben
Ilmoita asiaton viesti
Niin, eikö olekki seki, että mennee kauvvan ennenkö käsittää, vaikka toinen selvästi yrittää selittää ja sanoa.
Niin, semmosta mie monasti muistan, että yks Olavi Tähtelä aina sano, että ”jossei meile ois niin paljon selitetty, met ymmärtäsimä paremmin.”
Sitä pittää saaha jotaki elämää siihen välhiin ja matkhaan, että saattaa ymmärtää, niin kai son.
Mutta pölkkähmään memmä ala!
Mistä sie Ben olet poissa? Mistä kotosin? Ba Achava – Ben , mitähän tuo tarkottaa?
Ilmoita asiaton viesti
Niin, mie tahoin sinua ben naamakaveriksi tuone Facebookiin, muttemmie löyvvä koskhaan, mihin sinne kirjottas, että solin mie.
Jokku kirjottaa niin nätisti jotaki ittesthään, ko net kyssyy kaveriksi, muttemmie ole sitä kohtaa vielä hoksanu.
Kyllä elämä on kiintossaa ja hauskaa, ko ei tiä mitä aina keksithään.
Ilmoita asiaton viesti
# 46
Tämä mainitsemasi Olavi T. oli ymmärtääkseni täysin oikeassa.Noin se usein juurikin menee.
Se,että saa elämänsä tapahtumien suhteen väliin sekä aikaa,että matkaa,auttaa ratkaisevalla tavalla käsittelemään kaikkea kokemaansa. Oikein sanoit,aivan varmasti,Hilkka.
Voipi sitä joskus hyvästä syystä pelätäkin,mutta ei saisi jäädä ´tuleen makaamaan´.
Olen syntynyt aikoinaan pääkaupungissa,mutta sukuni ja läheiseni ovat sitten kuka mistäkin.Kahden sinivalkoisen ja pienen maan kansalainen olen,Suomen ja Israelin.
Niin tosiaankin, tuo ´Ba achava´ on hepreaa ja tarkoittaa samaa,kuin ´with love´.
Sinä taidat olla murteestasi päätellen länsikairasta? Asuin aikoinaan useita vuosia pohjoisessa.
************************
# 47
Niin Facebookiinko? No mikäpä ettei,-jo vain. Mistä sen ajatuksen sait..?
Elämähän se vasta kiintoisaa onkin,kun sen oivaltaa,-ainutkertaista ainakin. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tiäks, vai tiäkkö sen laulun, kahen maan kansalainen? Siinä on jotaki syvämeenkäypää siinä laulussa, son joku uskovaislaulu, ja oiken hieno.
No sie olet sitte kansainvälinen ihminen. Sinussa on varmaan semmosta sisäistä laajutta, jota ei tämmösessä nurkkapatriootissa (emmie kyllä tiä, mitä se taas tarkottaa tarkasti ottaen), mutta että tuommonen tuo varmasti jotain ihan syntymälahjana, vai enhän mie tiä, mutta luulen?
Joo molen Tornionjoen saaresta tullu tänne Ouhluun 20 vuotta sitte ja puhun vieläki näin murtaen meän kieltä. Minun on helpompi kirjottaakki näin, ko sillon molen niinko lähempänä itteä ja tulle syämestä tai ihan jyty-mie-itte-kirjotusta.
Niin tuosta naamakirjasta. Minun paras ystävä yhtäkkiä kevhäälä kuoli ja se oli sitä, että soitethiin, että mitässitä kuuluu, ko ei ole nähty. Ja menthiin yhessä kauphaan ja semmosta… No mie hoksasin sitte tuon naamakirjan ja aloin sitä ja sitte s-postista tuli paljon kavereita ja en heti osanu suhtautua, mie jopa poistin niitä, jokka ei kirjottanheet mithään tai joita en muka tuntenu.
Sitte mie käsitin, mitä se mulla tarkotti tuo facebook. Sehän on vain ihmisten paikka. Emmie ennää arvota ihmisiä mitenkhään sielä. Alan kaikkien kaveriksi ja tykkään ruksata, että tykkään.
Son sitä, että saa jollekki sanoa, että olipa liukas keli. Tai kuulla, ko jollaki on joku idea mielessä. Ja ne, jokka on hiljaa, on niinko kaikki muukki tämän pallon ihmiset, enhän mie niistä mittään.
Mie tahon kaikkia kaveriksi. Seki ystävä, joka kuoli, tahto minua, mutta mie hienostelin ja viisastelin enkä alkanu muka.
Jovain sitä alethaan toisia ihmisiä, eiköstä vain.
Rakhauvvella Hilkka
Ilmoita asiaton viesti
# 49
Kyllä tuo nimi tuntuu jotenkin hyvin tutulta,mutta en saa juuri päähäni sitä nimenomaista laulua.. -kuka sen esittää? 😮
En siitä kansainvälisyydestä osaa mennä sanomaan,mutta eräänlaista laajempaa näköalaa näistä tietyistä syistä johtuen voisi ehkä ollakin,ei sitä oikeastaan itse kykene ainakaan objektiivisesti arvioimaan.Toivoisin vain,että voisi olla jotenkin ´omalla paikallaan´ kaikkien muiden ihmisten keskuudessa.
Kyllä tuo Naamakirja ihan hyvä foorumi sinänsä on,se edustanee jonkinlaista aikamme yhteisöllisyyttä,mutta silläkin on toki puolensa.Terve varovaisuus ja kriittisyys lienee paikallaan senkin suhteen,kuten netissä yleensäkin.
Jovain alethaan toisia ihmisiä,mikäpä ettei. 🙂
Ihmisenlämpöisesti Ben
Ilmoita asiaton viesti
Sieltä juutuupista senki laulun löytäs, ko ossais hakea, se on mulla jollaki levylä, mutta ne muista enempää. Semmonen hellämielisyyttä herättävä jotenki.
Niin, siinä naamakirjassa on mulle ittele semmonen joku, että on niinko olemassa ihmisiä, jokkon kavereita mulle, vaikka olen lakanu arvottamasta ihmisiä ystäviksi ja ei ystäviksi. Mitähän mie aloin sanohmaan, nyt se karkas. No se on yhteisö ja ei sitä sais missään miten sattuu toimia ja kirjottaa. Kyllä minua ihmetyttää ko, joku sannoo toisele, muuta pois Suomesta, jos ei kelpaa. En käsitä, millaista semmosen kotona sitten on niinko kotikielenä. Ihmisiksi pittää olla.
Ollaan ihmisiksi Ben ja hyvvää pyhhää sulle ihana ihminen.
Niin sitä mulla oli tuosta naamakirjasta mielessä, että jotaki vasten tai jotaki varten sielä olhaan. Muutenhan sitä vois ihan itekseen senki ajan vaikka tuola keittiön pöyvvän ääressä istua.
Hoksaakko, että on niinko tekemisissä ihmisten kans, vaikka ei käen ojennuksen päässä olekhaan ja vaikkei juuri kethään ole ees oikeasti nähnykkään. Ihmissuhteissa ei pitäskhään sillai olla rajottunu.
Ilmoita asiaton viesti
# 51
Kerro toki,kun löydät sen,tai saat mieleesi,kuuntelen sen mielelläni.
On varmaankin eräs f-bookin perusideoitakin juuri tuo,että voi pitää yhteyttä ja vaihtaa ajatuksia,sekä kokea ystävyyttä ja kaveruutta toisten, hyvinkin erilaisten ihmisten kesken.
Suomi on hyvä maa ja täällä ovat asiat moniin muihin maihin verrattuna suhteellisen hyvin.Pointti onkin -mielestäni- siinä,että ymmärrettäisiin mahdollisimman laajasti myöskin toimia aktiivisesti sen kaiken arvokkaan,sekä ainutlaatuisen säilyttämiseksi ja turvaamiseksi tässä maassamme,sillä itsestäänselvää se ei todellakaan ole.
Tokihan ihmisiksi olemme,Hilkka,-vietä hyvä sunnuntai-ilta,missä oletkin ja mitä tehnetkin.
Tärkeintä on -kuten sanoitkin- se,että voi kommunikoida ihmisten kanssa,sekä tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.Siinä on toivo.
Ben 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, olitki käyny täälä. Ja kiitos toivotuksista.
No tämmösen löysin sieltä ja tämä juolahti miehleeni, soikoon tämä nyt meän ihmisenä olemisen kunniaksi:
http://www.youtube.com/watch?v=9R4RIH1XPBw&feature…
Ilmoita asiaton viesti
Kahden maan kansalainen 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=cJk7Z79d7Ds
Ilmoita asiaton viesti
No upeaa kerrassaan, sie Merja. Ja sie löysit paremman, son niinko mulle just. Voih tuo oli hyvä, Mie laitan sen tuone naamakirjhaanki nyt heti. Se soi just minun kans samassa värähtelyssä tämä sinun versio.
Tulkaa nyt kaverit sinne tekki. Minusta on niin ihanaa aamusin kirjottaa sinne ja illala kattoa, mitä muile kuuluu. Tämä uusisuomi vie aikaa ja mullei ole monestikhaan mahollisuutta täälä pälättää. Oi mie tulin onnelliseksi ko tuo laulu löyty, toivottavasti sie Ben kerkiät nähä, sullehan se piti saaha. Että löyvät ennenko tämä putoaa listalta pois.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä se minun laulu oliki:
http://www.youtube.com/watch?v=F50eipY9H_s&feature…
Ilmoita asiaton viesti