Joko some kesytti minut

Kesyttääkös somettaminen minut vänggälläki?

Miehän nyt kesytän koiranpentuani Herttaa, ideani on tietenki, että se ellää minun johdolla ja on sopiva koira mulle ja silti sillä on oma vaphautensa ja ois ilonen ja tyytyväinen. Hertasta 6 kk on jo kauan nähny, että se yrittää koko ajan tehä oiken ja olla oiken, mulle, minun mielestä hyvin eli toivon, että käyttäytys ennakoidusti ja sovituissa raameissa, no kyllä siittä tullee maailman paras ja viishain kunnon hurtta, mulle.

Mutta miehän en ole koira enkä ees halua olla tottelevainen enkä kuuliainen maapallon asukas, joka toimii jonku auktoriteetin joholla ja armoilla, haluaisin olla oikeasti näkevä ja tajuava vaphaasti ja täysillä elävä ja toimiva vastuullinen ihminen.

No siis miehän olen paukuttanu julki meän yhteisiä maailman asioita ja murhettani siittä, että molhan rahakeskeisiä ja olhan kovia ja julmia ja hyväksymättömiä toisiamme kohthaan ja mitä millonki ja siinä samala kesyttäny itteäni yrittämällä puhua niistä näkökulmista ja niilä sanoilla ja käsitteillä, joila niitä asioita käsitelhään ja ymmärrettään.

Muka maailmanparantaja on itte näkemänsä maailman tai maailman unen tai maailman käsityksensä uhri tai vanki. Vankilan vartijaki on vanki eikä kovin taijja vanggit eikä maailmat parantua, jos vankilassa häärii?

Kiinnittämällä kiinnostukseni yhteissiin asioihin, mediaan, valtioon, hallitukseen, pakolaissiin, ydinvoihmaan, Kelhaan ja verottajjaan, mie jään niitten jargonian pyöritykseen, minun on sillon puhuttava niilä käsitteillä, millä niistä ja niitten kans puhuttaan.

Käsitteet kapeuttaa ja siis kesyttää minun ommaa olemista ja elämistä, niitten kans päsmäröimällä mullon käet ja silmät ja suu täynnä erilaisia käsitteillä luotuja kirjotuksia, näkemyksiä ja puhheita ja siinä pinnistelen käsittämisensä rajamailla.

Sanat tarkottaa eri ihmisille eri asioita, jopa sitte käsitteet. Jako se toinenki on kesytetty omhiin ympyröihin, puolueesseen, kannanottoihin, niin eipä siinä juuri saa sielun ravintoa eikä vappautta ilmasta itteä, eikä vappaudu omista ajatuksiensa rakennelmista.

Kukhan ei juuri muuta täälä somessa mielipiettäänkö toinen sannoo ja linkittää uutta tai toisenlaista tietoa.

Olen siis tullu kesytetyksi, kuinka nöyryyttävä ajatus.

Ja tämäkihän on kirjotettu mulle ittele, vaikka nojasinki teihin ja kirjotin aivanko teile, ittele tekki kirjotatta ja todisteletta, kuinka viishaita tai tyhmiä ootta, omien pikkupyynteittenne pohjalta ilmenemä kaikki täälä. Muka fiksuja ja filmaattisia tietäjiä kaikin olema? Enkä puhu oman kilven kiillostuksesta tai omasta oikeasta, vaan kuinka olhan itte sen kullosenki oman käsityksen vankeja.

Olenhan mie yrittäny olla inhimillinen, monipuolinen ja sosiaalinen, lukea ja lukea mitä ihmeellisimpiä juttuja, ehkä viisastunukki, mutten vappautunu enkä niinko syämmenviisastunu, mie luulen.

Kuivalle tietämisille en anna kovinkhaan suurta arvoa, jossei siinole syän matkassa, sielu pitäs olla aina matkassako jotaki sannoo tai tekkee?

Vilpitöntä varauksetonta ommaa ajattelua ja semmosta viatonta ilmasua on vähän, jokku ei uskalla, jokku ei halua, jokku ei ossaa, no siis emmä kukhan ossaa, en miekhän. Enkä tarkota salhaisuuksien paljastamista.

No kiitos siis kaikile suvaitsevaisuuestanne, kavereita on vielä jälelä, vaikka olen syämmeni pohjasta tuonu julki jos mitä aivoitustani millon missäki, no jatkethaampa!

– Hilkka Laronia

Ps. Tähän johatti minut kommenttit eilen, "aattelet naivisti", no mikä riemu, yhtäkkiä tipahteli yhet suomut silmistäni ja heräsin yhestä hortteesta ja hoksin ittekki, minun ei tartte yrittää tehä ajatteluani(?) sopivaksi mihinkhään raameihin eikä kelheen, en aijjo muutella itteäni ollakseni keskustelukelponen tai kelvatakseni sanohmaan mielipitteeni, Hectorin sanoin "mä tulen ja menen ja ääneni särähtellee", keskeneräsiä olhan kaikin, jee, hyvä met pikkurepahleet!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu