Met löyvvämme sen!

Met tulimma mettistä.
Kait hiukkasen kyräillen.
Oli lastut veshiin vuoltu,
ja luonto oli taiffaalinen.

Joku sattu hoksaahmaan,
soli kait Kekkonen,
että teollisuus meile,
meän autuutemme on.

Ja met kaikki kolme seisahuima,
saunan lautteitten etheen
ja kuivan järjen nähtiin
met syttyvän Suomelle.

Ah, met muistama, kuumat löylyt,
ja keinuvat kulkemiset
ja jokhainen klaaninsa tunsi,
vielä peruja mettien.

Ja met kaipasima puhasta luontoa
ja toisten seuraa rakasta,
voi miksi met jätimä
meän syämet sinne methiin.

Nyt laulaa Vanhanen murheellisesti
ja säestää Kathainen,
met olema kyllästynheet,
näihin velkoihin ja huohnoihin vointteihin.

Met hukkasima Kekkosen tehthaat,
met myimä sielut ja värkit,
meile riistetty luonto vain jäi.
Ja ihmiset, hei ihmiset ihanat.

Met aukasema nyt ikkunat,
met naurama aahmuun
ja annama jokhainen itte ittele
täyvvellisen rakkauvven.

Ah, met tulema taas,
me teimä sen!
Met kävimä hakheet syämet
ja panima paikalheen.

Ah, Jutta ja muut hei,
met töihin nyt alamma
ja kettään, kethään memmä ennää haukuta ei.
Sotkut on nähty
http://www.adressit.com/selvitysvaatimus_kansalais…
met korjaamma net.
Uhrien vikinät lopetama
ja sankareiksi nyt alama.

Meillä uuvet leikit on
ja kaikki vanhat kaverit matkassa
ja kaikki moskat roskissa.

Aurinko nousee
lämmittää syämet,
valasee järjet ja
parantaa tahot ja teot!

Rakastavin terffeisin Hilkka Laronia
http://www.laronia.com/