Suomi100v -juhlintaa
Siis vaikka se, että Elisabeth Järnefeltin kirja kertoo, että ois ollu venäläisiäki, jokka kannustit suomalaisia suomalaistuun, vaikkei itte ees osanheet suomea. Olikhan niilä joku näky tai joku päähänpinttymä.
Son muutenki minusta jotenki niin mystistä, miten se kaikki tapahtu ja kulki etheenpäin, että 1917 synty Suomi niminen valtio ja toissaalta ei siittä niin kauan ole.
Ja yks tähän liittyvä kiinntosa asia on niitten kansalaisromanttisten herrojen luoma ilmiö, jossa varmasti paljon naisia jäi heän varjhoon, kuten ilmeisesti nälkhään kuollu Larin Paraske.
Harmiko on niin keveää se, mistä nyt Suomi100:ssa puhuttaan, minun mielestä, yhtään sotiamme ohittamatta silti.
Oli kovin helppo ratkasu laittaa rahhaa taas uutteen Tuntemattommaan.
Ja ehkäpä se tai tämä Suomi100 juhlavuosi kaikkinensa tekkee jopa karhunpalveluksen sille näylle, jonka ois suonu nousevan näinä vuosina esille, sois ehkä ollu jykevämpää ainesta rakentaa elämää etheenpäin.
No en nyt saa tätäkhään sanottua, mitä aloin selittään, nyt muutenki helposti vielä kärjistyy joku kansallisvaltiomaisuus, mikä ei hyvä eikä paha sinänsä kansallismielisyys, mutta kohtuus siinäki.
Semmonen totuudellinen muheva näkemys ois niin hyvä tällekki asialle ja koko meän kansalle, ehkä.
Ettois katottukki rakkauella ja kunnioituksella koko menneisyyttä, ei tuomiten eikä väitellen, ois vaan rohkaistuttu kerttoon, kuinka oli ennen. Monet arkistothan on auki, jopa Venäjällä, miksi kauheusleirit ja jos mitkä surmat salattaan vieläki.
No sanon nyt siis, tuo pikkupolitikointi ja puoluepomojohtonen media, vie meän näkökykyä, sumentaa ja sekottaa meitä. Elähmään kuuluu kysymykset ja tuskaki, on ennenki ollu ongelmia, rauhottukkaa Suomen herrat ja valtionmedia kans, jonka nimeä en ennää sano.
Son perjantaiaamu ja ämmi niinko haamu,
istuu Hertta jaloissa ja kahvia kupissa,
voikaa hyvin ja jaksakaa,
on niin monia murhheita ihmisillä,
että son ihan se ja sama,
miten Suomi100:a juhlittaan heän kohala,
voimahallaukset teile ja sulle, jolla on vaikeaa
ja parantavia voimia kaikile,
Herttalassa kaikki hyvin,
pärjäihlään!
– hilkkapien
Huomenta ja hyvää perjantaita sullekki. Kyllä ymmärsin mitä tarkoitit. Rapsuta Herttaa korvantakkaa minunki puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Elle Marketta ja iso syänmerkki!
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on iraplikan kanssa joka aamu ihana, se kun tulee viereen hännän heilun kera, katsoo ruskeilla silmillään .
ookkos ukko hereillä sitten nuolasee ja tuee viereen kiepille makaa siinä ja kun nousen tulee mun paikalle ja jää siihen .
Katsoen mee nyt juomaan kuppi kahvia, sitten mennään aamunuuhkulle, ja tulee vasta sitten kun olen sen kupillisen juonut menee riimunsa viereen ja katsoo sitä .
Mennäänkös plikka lenkille, häntä vispaa hyvä ettei katkee, mennään vaan ilme koirulilla sellanen plikka se iraplikka on .
ja se saa minulle hyvän mielen heti aamusta .
Kun sitten tullaan lenkiltä aamulla koirulilla on sellanen ilme mulla on hyvä olla ja olen onnellinen koiruli plikka ja ukon kamu .
Päivemmällä kun pistän ruokaa kuppiin, ja pistän sen iran ihan omalle pöydälle se katsoo saanko ottaa .
kun annan sille luvan se syö en sellasta ole opettanut .
Mutta niin se vaan tekee, mutta onko siinä eräs asia jolla olen jaksanut vaimoni pois menonkin .
Mutta kyllä se monessa asiassa on tuonut ukolle pelkkää iloa ja sisältöä elämään olkoot joidenkin mielestä vain koira terv Hertalle ja rapsutuksia terv iraplikka ja tepivaari
Ilmoita asiaton viesti
Parasta Suomi100 -elämää, yksinkertasta hellyyttä ja lähheisyyttä, kiitos kommentista, siis se onnellinen elämä on ihan lähelläkö vaan suostuu elähmään parhhaansa mukhaan. Elläin pitäs olla jokhaisella yksin asuvalla ja elävällä ihmisellä, jos hän semmosen haluaa. Hertta muuten lähti tyttäreni kans Jyväskylhään koiranäyttelhyyn viikonlopuksi, pitäkää Iraplikan kans peukkuja, että saa prenikoita ja mitaleitako sinne kerta mennee.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kerrot pikku ämmi niin pitäisi olla niillä jotka lemmikistä pitää, itse olen meidän taloissa huomannut että moni tulee iraa moikkaan ja monet tuo plikka sitten tunteekin .
Nytkin se sai rapsutuksia monelta tuossa kun kävimme ulkona .
Iraplikalla on täällä blogeilla pari koirakamua kun sanon täällä on Rudin kuva sen pitää nähdä .
Ja kun sanon Hertta alkaa häntä vispaan heti sellanen se iraemo on kyllä pidetään peukkua Hertalle .
Ei nuot kissatkaan hullumpia ole vaikka ne on paljon itsekkäämpiä kun koirat ovat terv tepivaari
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa onnen etsinnässä vois siteerata Lasse Hoikkaa ja souvareita ”onnes lähempänä on kun arvaatkaan” lainaus souvarien biisistä Pariiseja . terv tepivaari
Ilmoita asiaton viesti