Rohkeutta politiikoille

Hyi kauheako minusta tuntuu, että se salaliittoajatus, että tavalinen kansa köyhytettään ja ajettaan ahtaalle, on totta.

Sillonko Katainen oli pääministeri se haukkuko kansa on huonoa, mutta pikkuhiljaa kansa on ajettu kiusaahmaan toisiaan ja kisaihleen joka asiasta toistensa kans.

Iso asia on sivistävän koulutuksen heikkeneminen, lähihistoriasta tietämättömät osattomat ja vihaset linnottautuu ja jakkaa oikeutta?

Entä tuo oman käen oikeus muutenki, täälä somessaki jaettaan toisten ihmisten kuvia ja syytettään julkisesti, oikeuslaitos on sitä varten. Media kans kivittää ilman oikeuenpäätöksiä, hävetköö media!

No pääsiskö tämä asiaan, ei näytä pääsevän, se ajatukseni oli, että ei huono ole kukhan ihminen, ei toinen parempi toista, miksi koko ajan kytättään toisia ja haukuttaan ja vertaihlaan, son ihan turhaa iki-aikasten siis meän sielujen sotkemista.

Politiikkojen pittää rohkaustua ja lakata kiipimästä vallankiilto silmissä, tarkotatta hyvvää, mutta sekopäänä sotkeuvvutta millon minkäki kuvion kans. Kuten yritystukien kans kävi ja nyt se Mauri Pekkarinen hankkiutuu komissaariksi.

Ei ole ihme, että nuoret vaan nauraa eikä yhtään kiinostu yhteiskunnallisista asioista, asiathan on kuonan ja sensaatioitten alla?

Kysymysmerkki joka asialle, mutta jotaki näitä ratoja mie aattelen.

Miehän uskon, että koko ajan menhän etheenpäin, mutta kauhniimminki voisima matkata täälä maailmassa.

Nyt en ennää jaarittele, kiitosko sain taas ja vielä kirjottaa tänne, kaikkihan on väliaikasta vaan, iloittema tästä hetkestä ja jatkettaampa, ootta rakhaita ja parhhaita 

– hilkkapien