Nuoret ei usko sotimisseen
Jotenki ainako tuon maapuolustustahon heikkenemis -jutun näen tai kuulen siittä, häivähtää mielessä, kuinka mummo ja äiti ja eno evakkoina olit soan jaloissa enkä tiä, mitä oli tapahtunu, mutta sota oli homman nimi. Mummoparka menetti kotinsa kolme kertaa.
Mutta sota on minusta kans huonon herraonnen tulosta. Siinä saa pikkuihmiset kärsiäkkö vallanpitäjät alkaa sanasotasille ja lopulta tappehleen niinko henkisesti ja seuraavaksi saa tavikset tapella oikeasti ja siinä ihmiset, aikuset ja läpit ja kaikki perhheet ja kodit on tuhon alla, pelkkää itkua, hättää, tuskaa ja murskattuja ihmisiä.
Niin, että ihmiskunta on kohta ehkä tapellu tarpheeksi, nuoret ihmiset ei ennää jaksa uskoa sotimisseen. Tämä on rukkoukseni.
Jos et voi johonki vaikuttaa, älä puhu siittä, no en voi vaikuttaa, muttako en ole vaikuttaja, olen vain yks tyhjänpäivänen epädosentti, niin sanompa vaan, että nuorisossa meän tulevaisuus, vanhat ja keski-ikäset ja muut sotahullut vois sotia ihan keskenänsä jossaki erämaassa.
No kirjotan tämän, mutten aijjo keskustella, olen puhunu ugh!
– Hilkka Laronia
>….Niin, että ihmiskunta on kohta ehkä tapellu tarpheeksi, nuoret ihmiset ei ennää jaksa uskoa sotimisseen. Tämä on rukkoukseni…..
ooo
Kiitos Hilkka, tärkeä aihe.
On ne jotkut viisaat sanonu että sota on ihmiskunnan lastentauti. Luotamme nuoriin.
Onneksi tuskin yksi kymmenestä tuhannesta ihmisestä sotii Telluksella tänään.
Ilmoita asiaton viesti
Näin kannakselaisen siirtolaisen jälkeläisenä ja kaatuneiden suvun jälkeläisenä vain totean, että sotikoon seuraavalla kerralla ne muut.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä hengissä olevana evakkona sanon että jos vanha vainooja yrittää uudemman kerran valloittaa lopun Suomen, niin meidän tulee taistella kaikin keinoin itsenäisyytemme puolesta.
Kukaan muu ei meidän puolestamme sodi.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä niiltä sotilailta ole ennenkään kysytty, tekeekö mieli taistella. Minusta on hyvä olla valmis puolustamaan maata, mutta ei se saa olla mikään tavoite. Puolustusvoimilla on paikkansa turvaamassa rauhaa. Ukraina ajoi oman armeijansa alas muutama vuosi sitten, eikä siitä rauhaa ainakaan seurannut. Järkevä ihminen ei halua sotia, mutta valmistautuminen sotaan on myös järkevää.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ei ole reilua! Sinä aloitat keskustelun, potkaiset muita, sitten juokset karkuun ja huudat että minä en puhu teidän kanssa.
Evakkous ja sota ovat asioita joista meidän pitää puhua loppuun asti.
Suomen herrat ja kansa päättivät 1939 että ei alistuta. Baltit alistuivat ja joutuivat venäläisten miehittämiksi, tuhansia tapettiin ja tuhansia vietiin pakkotyöhän Siperiaan. – Kumpi oli parempi?
Ilmoita asiaton viesti
”Viisaasti teemme, jos ryhdymme johonkin positiiviseen. Eläydymme rauhan ja rauhallisen rakennustyön luovaan ajatteluun. Mitä vähemmän puhumme sodasta, sitä parempi; mitä enemmän ja eheämmin suunnittelemme elämää pysyvän rauhan ajatuksen pohjalla, sitä tehokkaammin omalta vähäiseltä osaltamme elvytämme rauhan voimia tässä maailmassa.”
Y.K.
Ilmoita asiaton viesti
Sotiminen on huono keino hankkia kansainvälistä arvostusta, kuten olemme saaneet nähdä Putinin Ukrainan-sodasta ja nuoremman Bushin Irakin-sodasta tuoreimmat esimerkit. En usko että meidän valtiojohtommekaan edes harkitsee kyseistä keinoa hyväksikäyttäen Suomen statuksen kasvattamiseen.
Sitten on se puolustusvoima-touhu erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Sotia on ainakin kahdenlaisia: hyökkäys- ja puolustussotia. Jos jompi kumpi osapuoli jättää tarttumatta aseeseen, ei sota syty. Riitaankin tarvitaan kaksi!
Jos Suomi olisi loppuvuonna 1939 jättänyt puolustautumatta, tulos ei olisi ollut talvisota vaan neuvostomiehitys. Noin esimerkiksi. Mutta jos puna-armeijaa ei olisi komennettu Suomea valloittamaan, olisi sota vältetty vielä varmemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Sodat ei tule loppumaan eikä ne koskaan olen loppuneetkaan.
Riittävän moni ei osaa elää rauhaa siten ettei siinä kasvaisi sodan juuret.
Ilmoita asiaton viesti
”Nuoret ei usko sotimisseen”, joten taistellaanpa sitten viimeiseen vanhukseen!
Ilmoita asiaton viesti
Mää ole sitä mielt et kerrotaa et olla eri mielt mut tappelema me ei aleta. Kyl Putiniki tietä mite Staliniki kävi, tän ei oo tulemist., se ei niinku kannata ku on näi kurito kansa. Voit yrittä siirtä meit vaik Sipiriaa, me tulla siält takasi, haloo. Mä luule ja toivo et Putini tiätää jottai historiast, ei se tänne yritä. Jos yrittä ni huanost käy hänel, vaik olis koko maa vallottanu.
Ilmoita asiaton viesti
Hilkka Laronialle eli ämmille toteaisin alikersantti Rokan sanoin :
..ja jos ryssä semmosella vanhalla ämmänkropsalla luulee jotakin tekevänsä niin vieköön perkele…
Ilmoita asiaton viesti
Oma näkemykseni on, etteivät nuoret ole koskaan uskoneet sotimiseen, mutta kun on ollut pakko.
Spartassa syntymästään heikot ja heiveröiset vauvat heitettiin mereen. Pojista kasvatettiin sotilaita, eikä heille koskaan edes opetettu mitä on rauha.
Roomassa armeija ja sotiminen olivat köyhille nuorille käytännössä ainoa keino päästä elämässä eteenpäin. Taistelussa saatu menestys ja kunnia avasi monia yhteiskunnallisia ”portteja.” Parhaana esimerkkinä sittemmin keisariksi päätynyt Caius Julius Cesar.
Keskiajalla tavallinen kansa eli kautta maailman käytännössä maaorjuudessa ja heille sotiminen oli teloituskuoleman vaihtoehto.
Teollinen aika toi mukanaan valtioiden rajat.
Olihan niitä toki ollut aina, mutta aina 1800-luvulle saakka Euroopassa oli ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus.
Kansallisvaltiot pakottivat nuorisonsa aseisiin pakkokeinoin. Jälleen kerran rintamakuoleman vaihtoehtona oli teloituskuolema. Maailmansodat eivät olisi olleet mahdollisia ilman valtioiden pakkokeinoja.
Aina on ollut miehiä, jotka ovat valmiita sotaan, mutta suurin osa on ollut sinne pakotettuja.
Ilmoita asiaton viesti
Usko on hieno asia mutta reaalimaailmassa eläminen on yleensä järkevämpää kuin tyhjänpäiväinen lässytys uskosta.
Väitän että suurimmassa osassa ihmisiä tulee tiukassa paikassa esiin halu elää. Tällä alkukantaisella tunteella ei ole paljon tekemistä uskon kanssa. Halu elää yhdistettynä taitoon ja kykyyn säilyttää oma ja toisen elämä on parempi yhdistelmä kuin pelkkä usko hyvään.
Ilmoita asiaton viesti
Kun halu elää, taito ja kyky säilyttää oma ja toisen elämä yhdistetään hyvään uskomiseen, ollaan päästy monien filosofioiden ytimeen.
Ylivertaisen tulisi pyrkiä nöyryyteen ja jalouteen, ei toisten alistamiseen.
Ilmoita asiaton viesti